Mikä oli isoäitisi ammatti?
Kommentit (336)
Postinjakaja, kulki pyörällä kesät talvet jakamassa postia. Toinen oli pientilan emäntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiti. Silloin mies pystyi elättämään koko perheensä ilman suurta ahdinkoa.
Ei sillä että kotiäitiys olisi paha asia, mutta moni nainen halusi jo tuolloin käydä töissä. Kyllähän mies olisi pystynyt elättämään, mutta naiset ovat myös halunneet tehdä jotain muutakin kuin olla kotona.
Milloin oli tuolloin? Isoäitini oli sodan aikana postinkantajana elättääkseen pienet lapsensa, kun isoisä oli rintamalla. Sodan loputtua naiset pakotettiin luopumaan työpaikastaan ja palaamaan kotiäideiksi, koska miehen kunnia ei 40-luvulla sallinut että vaimot käyvät töissä.
Lisäksi rintamalla olleille miehille haluttiin tarjota mahdollisuus työhön ja naiset saivat väistyä.
Vierailija kirjoitti:
Maanviljelijä, emäntä. Synt.1912
Harrastuksina oli musiikki. Omasi absoluuttisen sävelkorvan ja urkuharmoonin. Lukeminen ja käsityöt. Kukkien ja puutarhan hoito. Lasityöt. Marjastus. Oli myös kiinnostunut ihmisistä ja auttoi kaikkia. Ystävystyi karjalan evakkojen kanssa ja oppi näiltä mm.sienestyksen sekä majoitti aina romanit ja muut kulkijat. Oli aktiivinen seurakunnassa. Hoiti sodan aikana isohkon maatilan ja 7 lasta. Sekä myös jälkeen kun mies oli työreissuilla paljon. Yhtään en voi sanoa että olisi ollut jotenkin huonompi tai köyhempi elämä 100 vuotta sitten syrjäkylällä kuin nykyään.
Eikös jokaisella ole 2 isoäitiä?
Isän äiti oli kioskin pitäjä. Ja tosiaan kioskia pitikin, kaikkina muina viikonpäivinä paitsi sunnuntaisin koko 70-luvun ja vielä 80-luvulla lähes vuosikymmenen loppuun asti. Muistan, että hän lähti kioskille aikaisin aamulla, koska työhön menijät kävivät tupakkaa ja kahvia matkalla. Eli Take away-kahvi oli jo silloin, 70-luvulta alkaen oli kertakäyttöastioita.
Äidin äiti oli kauppa-apulainen nuorena, sitten kirjanpitäjän avustaja, sitten ompelija ja kotikokki, sitten kotisiivooja ja talonmies. Hän jäi eläkkeelle talonmiehen työstä 65-vuotiaana. Vaikka oli tehnyt paljon töitä, jopa kahta työtä samaan aikaan, eläke jäi todella pieneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.
Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää.
Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastukset oli marjanpoiminta ja talvisin ns puhdetyöt eli sukkien kudonta, paikkaus ja muut käsityöt. Ei kys
Kohtalo ei ollut kurja. Lapset sai aikuiseksi ja aviliitto oli onnellinen. Elämä oli hyvin tavallista pientilallisen elämää 40- luvun ja 50-luvun Suomessa. Helppoa ja vapaata se ei silti ollut. Turhaa näitä on romantisoida.
En minä oleromantisoinut tai kuvitellut, että se olisi ollut helppoa. Ajattelen sen olevan mukavampaa ja ihmisen luontaisia tarpeita tyydyttävämpää kuin tehdastyön ja päiväkotirallin. Eli minun on helppo uskoa, että mummo on ollut onnellisempi kuin se tehtaassa kulkenut äiti.
Ennen postinkantaja olikin ns hyvä ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maanviljelijä, emäntä. Synt.1912
Harrastuksina oli musiikki. Omasi absoluuttisen sävelkorvan ja urkuharmoonin. Lukeminen ja käsityöt. Kukkien ja puutarhan hoito. Lasityöt. Marjastus. Oli myös kiinnostunut ihmisistä ja auttoi kaikkia. Ystävystyi karjalan evakkojen kanssa ja oppi näiltä mm.sienestyksen sekä majoitti aina romanit ja muut kulkijat. Oli aktiivinen seurakunnassa. Hoiti sodan aikana isohkon maatilan ja 7 lasta. Sekä myös jälkeen kun mies oli työreissuilla paljon. Yhtään en voi sanoa että olisi ollut jotenkin huonompi tai köyhempi elämä 100 vuotta sitten syrjäkylällä kuin nykyään.
Tällainen käsitys minullakin on lapsuudessa paljon vanhusten kanssa jutelleena tullut, että on harrastuksia ja vapaa-ajan viettoa ollut silloinkin. Varmasti joillain on silti ollut kurjaakin eikä aikaa millekään muulle kuin välttämättömyyksille, en sitä kiellä.
En tiedä varmaksi. Mummo oli joskus leipomossa töissä joten olisko joku leipuri olluna. Enemmän siitä on valokuvia kiväärin kanssa radalla. Toinen mummu tais olla laitoshuoltaja vai miksikä niitä sairaaloiden siistijöitä sanotaan.
Isomummuista ei tietoo.
Isäni äiti (1910-1985) oli koulukeittäjätär ja saanut myös sairaanhoitajan koulutuksen. Käsittääkseni hän oli enimmäkseen kotirouvana.
Äitini äiti (1910-1999) oli hammaslääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.
Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää.
Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastukset oli marjanpoiminta ja talvisin ns puhdetyöt eli
En minä oleromantisoinut tai kuvitellut, että se olisi ollut helppoa. Ajattelen sen olevan mukavampaa ja ihmisen luontaisia tarpeita tyydyttävämpää kuin tehdastyön ja päiväkotirallin. Eli minun on helppo uskoa, että mummo on ollut onnellisempi kuin se tehtaassa kulkenut äiti.
Ihmiset halusivat tehtaaseen töihin, koska palkka oli parempi ja se oli sentään sisällä. Ei tarvinnut olla sään armoilla. Tuo luontaisten tarpeiden tyydyttäminen on juurikin romantisointia. Ihmisen luontainen tarve on pysyä elossa.
Silloin naiset olivat onnellisia eivätkä ruikuttaneet uuuupumusta joka saatanan välissä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin naiset olivat onnellisia eivätkä ruikuttaneet uuuupumusta joka saatanan välissä.
Mun mummu joutui lopettamaan työt koska meni naimisiin. Se katkeroitti hänet täysin.
Leipomossa töissä. Kova oli eläkeläisenäkin leipomaan, kun asui vielä kotonaan.
Isän äiti talonmies, äidin äiti myyjä ja postinjakaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.
Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää.
Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastuks
Ihmiset halusivat tehtaaseen töihin, koska palkka oli parempi ja se oli sentään sisällä. Ei tarvinnut olla sään armoilla. Tuo luontaisten tarpeiden tyydyttäminen on juurikin romantisointia. Ihmisen luontainen tarve on pysyä elossa.
Joo, mutta edelleen uskon sen maalaisympäristön vaihtelevine töineen luovan juurikin sellaista onnellisuutta, mitä tehdastyö + päiväkotiralli ei ihmiselle tuo, eli on helppo uskoa isoäidin olleen onnellisempi.
Vaikka tehdastyö olisi helpompaa, sisällä ja paremmin palkattua, niin se ei välttämättä sovi ihmiselle niin hyvin kuin sinänsä raskaampi työ ulkona luonnossa ja maan parissa. Ei tähän mitään romantisointia liity.
Kaikenmaailman sosiaalitantat luulevat olevansa noita.