Mikä oli isoäitisi ammatti?

Oopperalaulaja ja laulunopettaja.

Kätilö

Maitotilan emäntä

Ruhtinatar. 

Toinen oli kampaaja, toinen toimi kylmäkkönä ja keittäjänä

ohjelmoija

Keittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti. Silloin mies pystyi elättämään koko perheensä ilman suurta ahdinkoa.

Ei sillä että kotiäitiys olisi paha asia, mutta moni nainen halusi jo tuolloin käydä töissä. Kyllähän mies olisi pystynyt elättämään, mutta naiset ovat myös halunneet tehdä jotain muutakin kuin olla kotona. 

Meillä isä oli kovatuloinen. Silti äitini halusi antaa pianotunteja. Lopulta kävi niin, että äitini toimi sairaanhoitajana, antoi pianotunteja ja oli konekirjoittaja. 

Lapsen päästäjänä taisi toimia

Maanviljelijä, emäntä. Synt.1912

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.

Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää. 

Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastukset oli marjanpoiminta ja talvisin ns puhdetyöt eli sukkien kudonta, paikkaus ja muut käsityöt. Ei kysytty onko "neuloosia"   . Pakko oli neuloa miehelle ja 7 lapselle

Aika ruusunpunaise

Varmasti ollut monenlaisia maatiloja. Ja onhan luonnon helmassa marjastukset, käsityöt ym. ihmiselle paljon mukavampia ja onnellisuutta tuottavampia asioita kuin tehtaalla tms. työssä ravaaminen ja lasten raahaaminen aamuisin päiväkotiin, illalla kotiin jne. Maatilalla riittää aina tekemistä kuten kirjoitin, ei ole yksitoikkoista vaan vaihtelee. Harrastuksista kirjoitin, että jos "aikaa jää" eli riippuu tapauksesta. Sitä turha dramatisoida tai yleistää myöskään kenenkään kurjan kohtalon kautta.

Toinen oli kanslisti koulussa, toinen perhepäivähoitaja (en tiedä millä nimellä silloin kutsuttiin lapsia kotonaan työkseen hoitanutta henkilöä). Molemmat siis työelämässä mukana, vaikka olivat 1920-luvulla syntyneet. 

Toinen oli opettaja ja toisella oli oma yritys, jossa valmistettiin mittatilaustyönä naisten pukuja ja leninkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiti. Silloin mies pystyi elättämään koko perheensä ilman suurta ahdinkoa.

Milloin? On aina riippunut miehen ammatista tämä, jos joku sekatyömies, niin ahdinkoa on varmasti ollut.

Piika. Minä taas olen proviisori, melkoinen luokkanousu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.

Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää. 

Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastukset oli marjanpoiminta ja talvisin ns puhdetyöt eli sukkien kudonta, paikkaus ja muut käsityöt. Ei kysytty onko "neuloosia"   . Pakko oli neuloa

Kohtalo ei ollut kurja. Lapset sai aikuiseksi ja aviliitto oli onnellinen. Elämä oli hyvin tavallista pientilallisen elämää 40- luvun ja 50-luvun Suomessa. Helppoa ja vapaata se ei silti ollut. Turhaa näitä on romantisoida.

Opistotasoisia molemmat, toinen sosiaalityössä ja toinen kansakoulun opettajana. Menehtyneet jo muutama kymmenen vuotta sitten. R.I.P Lempi ja Meeri.

Vierailija kirjoitti:

Keittäjä

Se keittäjä Kaarina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maatilalla mutta enimmäkseen kotiäiti. Vaikutti silti onnellisemmalta kuin oma äitini joka kulki tehtaassa töissä. Isoäiti hoiti enimäkseen meitä lapsiakin. Itse en pystyisi kuvittelemaan että olisin vain kotona lasten kanssa.

Kyllähän maatilalla kotiäitiys varmasti yksitoikkoisen tehdastyön ja päiväkotirallin voittaa. Pitää olla kiinnostava työ, että se on mukavampaa kuin maalla omalla tilalla ns. kotona oleminen. Maatilalla ja lasten kanssahan riittää aina tekemistä, ja myös harrastuksia itselle jos aikaa jää. 

Harrastuksia? Mummoni oli maatilan emäntänä sodan jälkeen pienitilalla. Harrastukset oli marjanpoiminta ja talvisin ns puhdetyöt eli sukkien kudonta, paikkaus ja muut käsityöt. Ei kysytty onko "neuloosia"   . Pakko oli neuloa

Varmasti ollut monenlaisia maatiloja. Ja onhan luonnon helmassa marjastukset, käsityöt ym. ihmiselle paljon mukavampia ja onnellisuutta tuottavampia asioita kuin tehtaalla tms. työssä ravaaminen ja lasten raahaaminen aamuisin päiväkotiin, illalla kotiin jne. Maatilalla riittää aina tekemistä kuten kirjoitin, ei ole yksitoikkoista vaan vaihtelee. Harrastuksista kirjoitin, että jos "aikaa jää" eli riippuu tapauksesta. Sitä turha dramatisoida tai yleistää myöskään kenenkään kurjan kohtalon kautta.

 

Jos näin olisi, niin minkähän takia maaseutu autioituu. Luulisi, että ihmiset innokkaana ryntäisivät viettämään tuota ihanaa elämää maatilalla. Suomesta varmaan löytyy myytävänä pilkkahinnalla aika monta pientilaa, jossa pääsisi nauttimaan tuosta onnesta.

Äidinäitini oli pientilallisen vaimo, 10 lasta. 

Toinen isoäitini oli kassanhoitaja eräässä isossa yrityksessä, kunnes meni naimisiin ja joutui jättämään työpaikkansa, koska yrityksessä ei pidetty rouvia töissä. Uskomatonta nykyaikana, mutta ilmeisesti tavallista 1930-luvulla.