Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden on vaikea tuottaa lapselle pettymyksiä?
05.04.2007 |
Minä ja mieheni olemme kumpikin sellaisia, ettemme raaski tuottaa lapsellemme mitään pettymyksiä.
Tiedän vallan hyvin, mihin se johtaa, mutta silti. Tämä lapsi on ollut erittäin toivottu ja ainokainen, joten olemme hemmotelleet hänet jo aika lailla en nyt ehkä sanoisi piloille mutta hyvää vauhtia siihen suuntaan.
Hän on nyt vajaa 1,5-vuotias ja hallitsee jo perheemme elämää monin tavoin. Hän saa aika voimakkaita raivokohtauksia, jos ei saa tahtoaan läpi, ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että joudun käyttämään voimakeinoja, jos en anna periksi.
Tämä on uskomattoman tyhmää, tiedän, mutta silti niin vaikeaa. Muuten hoidan lapseni kyllä erinomaisen hyvin ja hänellä on kaikkea eikä mitään puutu. Paitsi ne rajat.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lapsenne on pieni, mutta jos jo 1,5v saa kunnon raivokohtauksia kun asiat ei suju, niin mieti mitä se lapsi tekee sitten 15-vuotiaana? Sillon on varmasti poliisit jotka hänelle ne rajat asettaa..
Jokaisen ihmisen elämään kuuluu pettymykset ja niitä on hyvä oppia sietämään jo pienestä pitäen. Ja se lapsenne varmasti kiukuttelee paljon enemmän jos aina annatte periksi, sillä lapsi kaipaa itsekin niitä rajoja. Ne tuovat turvallisuuden tunteen lapselle ja hän kokee, että hänestä välitetään.
Itse tunnen monta ns. vapaan kasvauksen saanutta lasta, ja nyt aikuiiällä heillä kaikillaan on lapsuudestaan päällimmäisenä muistona turvattomuuden tunne ja se ettei heistä ole välitetty. Lapsi siis kokee sen ainaisen periksi antamisen siten, ettei vanhemmat hänestä välitä, eivät välitä mitä hän tekee. Ethän halua lapsesi kokevan sellaisia tunteita? Pieni pettymys on varmasti lapselle parempi vaihtoehto kuin turvattomuus.
Nyt sovitte miehenne kanssa kunnolliset ja selkeät rajat ja PIDÄTTE NIISTÄ KIINNI! AINA! Aluksi varmasti tulee noita raivokohtauksia, yms, mutta ajan kanssa lapsi tottuu rajoihin ja hänen on hyvä olla niissä. Tietysti lapset aina tulevat kokeilemaan niitä rajoja välistä, mutta kun ne pysyy aina samoina (johdonmukaisuus tärkeää) niin lapsi on onnellinen niiden rajojen sisällä. Ja perhe-elämänne varmasti helpottuu!
Tiedän, se ei ole helppoa, mutta ehdottomasti kannattavaa!
Meillä ei mies alkuun meinannut osata niitä rajoja asettaa ja aina antoi periksi. Nyt jo pikkuhiljaa alkaa lapsi uskoa häntäkin kun tietää ettei pienen kiukuttelun jälkeen saakaan tahtoaan läpi.
Oikein paljon tsemppiä!!!