Miten paha masennus pitää olla, että koti jää siivoamatta?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä edes kovin paha. Itsellä jäi joskus koti siivoamatta, vaikka jaksoin töissä käydä. Kotona vain lamaantuneena tuijotin sotkua kykenemättä tekemään mitään. Onneksi mua silloin tultiin auttamaan, eikä toiste ole tarvinnut.
Ite elänyt varsin samanlaisessa tilanteessa jo vuosia. Mulle jo uusi normaali. Ja hyviäkin hetkiä esiintyy.
Ainakin jos sen lisäksi ei jaksa peseytyä, käydä kaupassa, laittaa ruokaa eikä lopulta juuri nousta sängystä. Kun elämänhalu ja tarkoitus häviää, ei millään ole väliä. Jotkuthan ei sitten siivoa muutenkaan. Joten sekin on ratkaisevaa millainen normaalisti on. Siivoaminen taitaa yleensäkin jäädä pois ensimmäisinä asioina, jos elämässä on ongelmia.
Mulla ei ole minkään sortin masennusta ja silti en siivoa.
Kokemukseni mukaan keskivaikea riittää.
No sitä on vaikea sanoa, kun jollakin voi jäädä koti siivoamista ihan ilman masennustakin. Riippuu varmaan myös siitä, kuinka paljon pitää siivoamisesta ja kuinka vaikeaksi sen kokee.
Ei tarvita kuin perinteinen pas...ka vaimo niin ei kiinnosta yhtään mikään vähääkään.
Työssä käyn, mutta töiden jälkeen en enää jaksa mitään hyödyllistä.
Kotona koitan huolehtia roskat kierrätykseen eli käytännössä asunnosta poistuessa vien jotakin (pahvit, metallit, muovit, roskapussin jne.), mutta muu siivous valitettavan retuperällä. En jaksa. Pienissä erissä yritän jotain.
Ihmettelen niitä työkavereita, jotka päivät töissä valittavat väsymystään, mutta kotiinlähtöä tehdessä virkistyvät. Aamukahvilla aina pitkä raportti mitä kaikkea on töiden jälkeen tehnyt harrastuksissa, kokkailtu herkkuruokia, lapsia kuskattu sinne ja tänne ja yöhön asti vielä kuurattu asuntoa, että on aina siinä kunnossa, että kestäisi asuntonäytön vaikka pitää. Itselläni työpäivä menee kyllä, mutta en jaksa mitään enää töiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita kuin perinteinen pas...ka vaimo niin ei kiinnosta yhtään mikään vähääkään.
Pakkoko semmoisia on hankkia?
Vierailija kirjoitti:
Käyn töissä, mutta energiaa siivota ei ole. Aika lievä masentuneisuus siis riittää.
Eilen illalla alkoi masentaa kymppiuutisten jälkeen, menin sitten sänkyyn ja nukahdin heti. Kello soi viideltä niin masenti että ei meinannut silmät auki vielä pysyä.
Siis huumeissa ei siivota kun ollaan niin sekaisin. Muuten juopotkin voi olla siistejä ja eihän kaikki juo kokoajan. Jos on koira sen kanssa on vaikeaa kun pitää ravata ulkona ja se taas tuo hiekkaa kuin karvoja asuntoon ja punkkeja. Sitten sen leluja on joka paikassa kuin myös kissan. Kusi haisee ja ruokakupit. Imurointi ei auta kuin hetken. Jos on mattoja sitä pahempi. Helpompaa jos ei pidä mattoja. Ihmiset ravaa osa ei riisu kenkiä ja osa tuo koiransa mistä taas lähtee karvaa. Ihan sama onko masis vai tavis!!! Nuorena jaksaa . Vanhetessa vauhti hyytyy. Älkää varastelko kenenkään asunnosta mitään . Monen pienet muistot ja harrastukset on siinä.
Mulla on vaikea masennus ja muitakin rajoitteita, etten työelämässä nyt ole. Koti on ollut parisen vuotta täysi hävityksen kauhistus, kuulemma. Elsunkin joku teki, mutta eläinlääkäri kävi ja totes, että onhan täällä sotkua, mutta eihän tämä ole ollenkaan niin likainen kuin yleensä kohteet ovat. (esim ei koiran ulosteita, eikä rojua, joissa voi satuttaa itsensä) Tämän saa äkkiä siivottua.
Koiran ulkoiluttaa mies ja poikakin käy välillä lenkittämässä ja pitää itsellään viikon päivät. Mies toisinaan siivoaa. Tuosta eläinlääkärin käynnistä innostui.
Mä en jaksa välittää, mua ei kiinnosta. Ei edes riidellä aiheesta. Mä en tee tällä hetkellä mitään kotitöitä ja se tietty kuormittaa miestä, kun yrittää duunin lsäksi hoitaa kaiken yksin. Silloin vielä kun kiinnosti, niin ehdotin siivoojaa. Meillä olisi kyllä varaa siihen, jos edes kaksi kertaa tai kerran kuussa kävisi. Mies näkee sen vihoviimeisenä keinona.
Kerran heitin ilmoille, että roomba idean. Mies tykästyi, mutta asian eteen ei ole vielä tehty mitään. Se sitten imurois ja pesis lattiat. Matot pois kokonaan ja roomba vaan touhuais.
Elokuussa on ollut enemmän parempia päiviä kuin huonoja. Olen pessyt ovia. ja käynyt suihkussa siten, että istun pöntöllä, niin tulee veskipestyä samalla. ;)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen jonka koti on ihanasti ja ajatuksella sisustettu, aina myös siistiä, silti ei kykene töihin masennuksen takia. Sanoo että joku konkreettinen tekeminen kuten siivoaminen ja pieni pala kerrallaan sisustaminen pitää jotenkin elämässä kiinni. Ja kun on aina vaan kotona niin kyllä sen ymmärtää jos hirveällä sinnillä saa edes siitä turvapesästään viihtyisän kun mitään muuta ei oikein ole elämässä. Tuota kotiaan on siis pitkään laittanut, aluksi se oli pitkään suht karu. Onhan tuo surullista että on kuin kotinsa vanki mutta hyvä silti että on jaksanut sitä laittaa.
Oon vastaava. Joskus joku sanoi katseltuaan kotiani, että "ei ihmekään, etten poistu sieltä, kun siellä on niin kaunista". Mutta kyllähän koti itsellekin on vankila ja haluaisin sieltä ulos. En kuitenkaan edes pärjää kodin ulkopuolella, saatan eksyä paniikin tai dissosiaation takia yms.
Minulle se on normaali tila. En väitä olevani ihan terve mutta ei minua ole koskaan diagnosoitu sairaaksikaan tai muutenkaan pidetty masentuneena. Minulle olisi ihan äärimmäistä että koti olisi siisti JA saisin kaikki työt tehtyä JA liikunnat sun muut harrastettua. Saan yhtäaikaa ehkä yhden tai kaksi näistä asioista kuntoon. Olen aina pitänyt sitä vain normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Jo se että ihminen ei saa aikaiseksi aamulla pedattua sänkyä, kertoo jonkin asteisesta mielenterveys ongelmasta
Minä en ole koskaan pelannut. Olen jo yli 50v. Hikoillut lapsesta asti voimakkaasti öisin. Siihen kun kosteisiin/märkiin vuodevaatteisiin lyöt vielä päiväpeiton päälle niin voi voi
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole minkään sortin masennusta ja silti en siivoa.
Olet masentunut mutta et tiedosta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jo se että ihminen ei saa aikaiseksi aamulla pedattua sänkyä, kertoo jonkin asteisesta mielenterveys ongelmasta
Eikö ole hullua pedata sitä sänkyä kun menet kumminkin sänkyyn nukkumaan illalla. Kaikki työ menee täysin hukkaan.
Yksi ystävistäni on ollut ikänsä kotirouva ja jotain 35 vuotta sitten muuttivat upouuteen isoon ok-taloon. Ei ole varmaankaan koskaan siivonnut. Ei ole masentunut vaan on oikein mukava ja seurallinen ihminen. Talon voisi kyllä pommilla nykyään räjäyttää.
On tosi paha. Tai sitten imuri on vaan rikki. Jompi kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo se että ihminen ei saa aikaiseksi aamulla pedattua sänkyä, kertoo jonkin asteisesta mielenterveys ongelmasta
Eikö ole hullua pedata sitä sänkyä kun menet kumminkin sänkyyn nukkumaan illalla. Kaikki työ menee täysin hukkaan.
Eikö ole hullua laittaa vaatteet aamulla päälle kun otat ne illalla pois nukkumaan tai suihkuun mennessä?
Mulla vetämättömyyden syyksi paljastui alhainen ferritiini. Oli selkeät masennuksen oireet, kaikki tuntui ihan ylivoimaiselta ja lopulta en saanut ahdistukselta enää mitään aikaan. Lääkäri diagnosoi masennukseksi, vaikka oikeasti oli kyse varastoraudan puutteesta. Jaksan käydä töissä ja tehdä ihan pakolliset kotityöt kuten pyykki, ruoka, tiskit, mutta sekin on kuin tervanjuontia.