Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi mulle ei suotu pitkää ja onnellista parisuhdetta
19.08.2025 |
Jotkut löytää sen oikean jo nuorena ja parisuhde kestää kuolemaan asti.
Mä seurustelin lyhyesti pari kertaa nuorempana ja sitten 23-vuotiaana vakavammin. Tässä suhteessa sain toivotun lapsen. Yhdessä olimme kuitenkin vain viitisen vuotta, naimisissa emme olleet. Mulla tunteet loppui eikä suhde vain enää toiminut vaikka yritimme.
Tämän eron jälkeen oli useampi lyhyt seurustelu, ei vain toiminut juttu noiden miesten kanssa. Välillä olin toki sinkkunakin aivan täysin. 34-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa lopulta päädyin naimisiin. Yhdessä olimme melkein 10 vuotta kunnes mies jätti kylmästi. Nyt olen jo 46-vuotias ja edelleen rikki avioeron jälkeen. Ajattelin aina, että menen vain kerran naimisiin ja sekin meni pilalle. Olisin halunnut monta lasta, mutta vain yhden sain vaikka olen toki hänestä onnellinen.
Olen erittäin rikki enkä enää usko rakkauteen ja siihen, että mä voisin olla onnellinen. Muut ympärillä elävät onnellisena parisuhteessa, mutta mä olen yksin. En ole vain yksin vaan olen yksinäinen. Olisi ihanaa kun joku mies vielä joskus rakastaisi mua, mutta taitaa olla turha toivo.
Kyllä, osaan olla yksin koska olen paljon elänyt ilman parisuhdetta. En vain haluaisi jäädä loppuelämäksi ilman toisen läheisyyttä ja rakkautta. Olisin niin halunnut sen pitkän kuolemaan asti kestävän parisuhteen, mutta eipä sitä suotu mulle. Kuten ei ole suotu montaa muutakaan asiaa vaan vaikeuksia on ollut läpi elämän itsestä riippumattomista syistä.
Itsemurha on käynyt välillä mielessä koska elämässä on ollut vain liikaa kaikkea enkä enää jaksaisi. Tämä yksinäisyys vielä siihen lisäksi on musertavaa. Ystäviä toki on, mutta heillä on omat elämänsä.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No noin kävisi useimmille, elleivät osaisi kalibroida halujaan siihen, mikä on käytännössä mahdollista. Eli siis "tyytyä". Mikä ei ole ollenkaan niin negatiivinen asia kuin mitä siitä teet. Se ei esimerkiksi tarkoita rakkaudetonta tai seksitöntä liittoa, kunhan ei itse jää mielessään kiinni lapselliseen haihatteluun ja valittamiseen.
Se ettei osaa tyytyä on vähän kuin joku toteaisi, että koska en pääse toimitusjohtajaksi isoille palkoille, en sitten mene töihin ollenkaan. Tai että haluaisin kyllä auton, mutta kun ei ole varaa siihen Lamborghiniin, en sitten hanki mitään, mutta valitan siitä miksi minulle ei ole suotu mieleistä autoa, ja elämä olisi kyllä kurjaa jos Toyotaan joutuisi tyytymään.
Varmaan meidän useimpien haavemiehet on ollut täysin epärealistisia omaan tasoon nähden, mutta sen on jo teinistä oppinut, mikä on se käytännön taso mikä on mahdollista, ja useimmat hyväksyvät sen. Ne, jotka ei hyväksy, jäävät usein yksin, elleivät satu olemaan itse hyvin tasokkaita (naisella lähinnä ulkonäkö). Jos sinä olet näitä, niin elämääsi helpottaisi sen hyväksyminen. että parisuhteen puutteesi on itse tietoisesti valittu asia, koska et katso parisuhdetta sellaisen miehen kanssa jonka voit saada, vaivan arvoikseksi.