Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi mulle ei suotu pitkää ja onnellista parisuhdetta
19.08.2025 |
Jotkut löytää sen oikean jo nuorena ja parisuhde kestää kuolemaan asti.
Mä seurustelin lyhyesti pari kertaa nuorempana ja sitten 23-vuotiaana vakavammin. Tässä suhteessa sain toivotun lapsen. Yhdessä olimme kuitenkin vain viitisen vuotta, naimisissa emme olleet. Mulla tunteet loppui eikä suhde vain enää toiminut vaikka yritimme.
Tämän eron jälkeen oli useampi lyhyt seurustelu, ei vain toiminut juttu noiden miesten kanssa. Välillä olin toki sinkkunakin aivan täysin. 34-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa lopulta päädyin naimisiin. Yhdessä olimme melkein 10 vuotta kunnes mies jätti kylmästi. Nyt olen jo 46-vuotias ja edelleen rikki avioeron jälkeen. Ajattelin aina, että menen vain kerran naimisiin ja sekin meni pilalle. Olisin halunnut monta lasta, mutta vain yhden sain vaikka olen toki hänestä onnellinen.
Olen erittäin rikki enkä enää usko rakkauteen ja siihen, että mä voisin olla onnellinen. Muut ympärillä elävät onnellisena parisuhteessa, mutta mä olen yksin. En ole vain yksin vaan olen yksinäinen. Olisi ihanaa kun joku mies vielä joskus rakastaisi mua, mutta taitaa olla turha toivo.
Kyllä, osaan olla yksin koska olen paljon elänyt ilman parisuhdetta. En vain haluaisi jäädä loppuelämäksi ilman toisen läheisyyttä ja rakkautta. Olisin niin halunnut sen pitkän kuolemaan asti kestävän parisuhteen, mutta eipä sitä suotu mulle. Kuten ei ole suotu montaa muutakaan asiaa vaan vaikeuksia on ollut läpi elämän itsestä riippumattomista syistä.
Itsemurha on käynyt välillä mielessä koska elämässä on ollut vain liikaa kaikkea enkä enää jaksaisi. Tämä yksinäisyys vielä siihen lisäksi on musertavaa. Ystäviä toki on, mutta heillä on omat elämänsä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää etsimästä uutta suhdetta? Epäonnistumisenpelkoko?
Todella typerä kommentti. Kun uutta ei löydy, niin ei löydy.
Ap on 46. Suomessa naisten elinajanennuste on noin 84 vuotta. Mistä hän etukäteen tietää mitä seuraavien 38 vuoden aikana tulee tapahtumaan?
Mäkin ajattelin 18-vuotiaana etten ikinä löydä poikaystävää. Sittemmin löysin montakin ja opin, että koskaan ei kannata ajatella "ei koskaan"
Mun sairaushistorialla ja saaduilla hoidoilla sekä pari vuotta sitten todetulla sydänvialla tuskin elän 84-vuotiaaksi.
Ap
Voit silti löytää sen viimeisen suhteen. Elit sitten kuinka kauan tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jotenkin ap päättänyt etukäteen miten elämäsi kuuluu mennä ja sitten kun ei mene piirustusten mukaan niin nostat nokan pystyyn ja suutut. Tiedätkö mitä? Hyvin harvalla asiat menee kuten on joskus lapsena tai teininä haaveillut. Osalla menee ne tärkeimmät. Osalla menee yksi tärkeä ja muut eivät. Osalla ei mikään. Ja elämän varrella moni haave ja suunnitelma muotoutuu uusiksi. Se kuuluu tähän koko juttuun. Toki siitä voi katkeroitua ja nyt sinua hermostuttaa kun sanon että sehän on oma valinta. On sinun käsissäsi aika pitkälti kuinka onnellinen jokainen päiväsi on. Olet saanut elää yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa, se ei vaan kestänyt koko elämää. Olet saanut ihanan lapsen. Et viittä ihanaa lasta mutta yhden kuitenkin. Olet saanut elää jo aika pitkälle ja ilmeisesti arkesi on tasaista ja talouspuoli suhteellisen kunnossa. Ne ovat merkityksellisiä asioita. Elämässä tärkeintä ei ehkä ole se miten suhtautuu siihen mikä onnistuu. Enemmän taitaa määrittää se kuinka katsomme vastoinkäymisiä ja mikä edes on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä yksinäisiä miehiä, varsinkin pienemmät kaupungit, joista naiset lähtevät usein pois. En väitä ymmärtäväni mikä naisia houkuttelee pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle, mutta oli se mitä tahansa niin sen lumovoima ei usein yletä miehiin. Eli ihan tavallisia kunnon miehiä on vaikka miten paljon.
Mä en todellakaan asu missään kaupungissa enkä sellaiseen halua. Eikä se miehen kunnollisuus mihinkään riitä jos ei ole kemiaa. En mä pysty olemaan miehen kanssa jos en tunne vetoa häneen enkä ole kiinnostunut. Jos jostakin miehestä kiinnostun, niin mä en kelpaa hänelle. Näin oli jo nuorena. En mä ole sellainen nainen jolla on ollut aina miehiä tarjolla vaikka millä mitalla.
Ap
No kahdesti löysit kuitenkin semmoisen mikä kelpaa? Eli ei se nyt mitään riisinjyvän metsästystä sa
Heh, mun mieskaverilla on karsastus ja tuo "kolmas ", eli arpi keskellä rintaa... eli onhan noita, muttei jaossa!
No jos olet päättänyt ettet saa enää parisuhdetta vaikka haluaisit niin eiköhän se ennuste toteuta itsensä.
Mä olin 44 kun löysin elämäni suurimman rakkauden. Olin silloin ollut yli 10 vuotta sinkku, olin raskaan elämänvaiheen jäljiltä lihavimmillani ja rumimmillani, mutta eipä sillä ollut mitään väliä. En ollut koskaan menettänyt uskoani rakkauteen.
Mutta sinullehan ei voi käydä näin, se on päätetty joten turha puhua koko asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohta 60-vuotias ja melkein samassa tilanteessa. Se on musertavaa. En tiedä miten kestän tai kestänkö ollenkaan sitä että kaiken elämän loppuvaiheeseen kuuluvan elän ja koen yksin, ypöyksin oli kyse sitten iloista tai suruista. Mulla on 3 lasta joita en missään nimessä halua kuormittaa tunteillani, koska heillä on oma elämänsä ja arkensa hoidettavana.
Minä 70 ja erosin 54 vuotiaana .Mies löysi toisen. Yksin olen tarponut mieron tietä .Töitä tehnyt ja kaikkea kivaa mutta miestä en ole löytänyt enkä hakenutkaan.Mistä sellaisen löytäisi ettei jää ihan yksin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jotenkin ap päättänyt etukäteen miten elämäsi kuuluu mennä ja sitten kun ei mene piirustusten mukaan niin nostat nokan pystyyn ja suutut. Tiedätkö mitä? Hyvin harvalla asiat menee kuten on joskus lapsena tai teininä haaveillut. Osalla menee ne tärkeimmät. Osalla menee yksi tärkeä ja muut eivät. Osalla ei mikään. Ja elämän varrella moni haave ja suunnitelma muotoutuu uusiksi. Se kuuluu tähän koko juttuun. Toki siitä voi katkeroitua ja nyt sinua hermostuttaa kun sanon että sehän on oma valinta. On sinun käsissäsi aika pitkälti kuinka onnellinen jokainen päiväsi on. Olet saanut elää yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa, se ei vaan kestänyt koko elämää. Olet saanut ihanan lapsen. Et viittä ihanaa lasta mutta yhden kuitenkin. Olet saanut elää jo aika pitkälle ja ilmeisesti arkesi on tasaista ja talouspuoli suhteellisen kunnossa. Ne ovat merkityksellisiä asioita. Elämässä tärkeintä ei ehkä ole se miten suhtautuu siihen mikä onnistuu. Ene
Siinä taas yksi olettaja. Arki ei todellakaan ole tasaista vaan olen varmaankin masentunut. Rahahuolia on vaikka muille jakaa. Takana paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut yhtään mitään eikä todellakaan ole helpottanut elämää nämä. Kyllä siinä ihminen väsyy kun elämä potkii päähän toistuvasti. Hetken tuntee itsensä onnelliseksi niin kyllä sieltä taas jotakin tulee. Ei siinä enää kuule auta positiiviset suhtautumiset kun koko elämä ollut yhtä stanan taistelua. Helppo se on huudella kun selvästi olet päässyt melkoisen helpolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää etsimästä uutta suhdetta? Epäonnistumisenpelkoko?
No eipä ole tullut ketään sopivaa vastaan. En halua tyytyä vain johonkin. Eihän se olisi sille toisellakaan oikein jos vain tyytyisin.
Ap
Joskus sitä luulisi että ihminen oppii elämän aikana tytyymään siihen mitä on ja saa. Olen ollut naimisissa 27 vuotta ja ei se elämä aina ruusuista ole. Rakkaus on pohjimmiltaan valinta, se on oma päätös jossa joutuu tekemään kompromissejä myös omien halujen ja mieltymysten vuoksi. Osa ihmisistä vaan ei koskaan opi, eikä heidän kanssa suhde toimisikaan, koska ovat päässään idealisoineet koko suhteen. Rauno 68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa nyt oikein tarkkaan tuo aloituksesi, niin huomaat että vika on sinussa.
Ei parisuhde ole mikään lepohetki rannalla, vaan sen eteen on välillä tehtävä raskasta työtä ja tehtävä vaikeita valintoja.
Mutta jos fokus on minäminäminä, niin eihän siitä suhteestakaan mitään tule.
Katri Helena löysi 63 vuotiaana miehen, jonka kanssa ollut pian 20v :)
Toki itsekin toivoisin löytäväni jo, kun 10v olen etsinyt ja ikää pian 50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtautukaa avoimemmin sinkkuuteen ja sen iloihin.
Jotkut meistä ovat menettäneet kaiken kolmekymppisinä lapsia myöten ja silti löytäneet elämänilon.
Huolehtikaa terveydestänne ja opetelkaa erottamaan hormonitoiminnasta ja vanhenemisesta johtuvat vaivat ja kärsimykset aidosta kaipuusta puolisoa kohtaan. Se mikä on meille tarkoitettu elämässä tulee väkisin, eikä sitä voi pilata, vaikka yrittäisi. Olette saaneet paljon, onko aika ahnehtia lisää elämää ja ihmisiä, vai olisiko kenties aika kasvaa henkisesti ja tutkia elämän muita ulottuvuuksia?
Mitä enemmän vanhenee, sitä tärkeämmäksi tulee myös henkisyys. Ette käy läpi mitään sellaista, mitä miljoonat, miljardit eivät olisi käyneet ennen teitä. Rukous auttaa.
Onko nyt realismi läsnä? Oletko sellainen ihminen henkisesti että toisen on kanssasi hyvä olla? Osaatko keskustella asiallisesti? Osaatko ottaa tarvittaessa kritiikkiä vastaan? Ei pahalla mutta jos et kertoisi ikääsi, niin luulisin sinua hemmotelluksi pissiksikseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katri Helena löysi 63 vuotiaana miehen, jonka kanssa ollut pian 20v :)
Toki itsekin toivoisin löytäväni jo, kun 10v olen etsinyt ja ikää pian 50v.
Rikas nainen löysi onnenonkijan! Kuulostaa hyvältä! 🥰
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet ajatellut että menet vain kerran naimisiin ja olet mennyt kerran naimisiin. Miksi helkkarissa valitat siitäkin?
Oletko jotenkin vajaa? Eiköhän ap tarkoittanut, että halusi sen ainoan liiton kestävän loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadit vähän liikaa miehiltä. Olisi paljon miehiä joita ei työnteko kiinnosta mutta olisi noin muuten rentoa elellä ja näin poispäin. Etitte elttäjää tai että mieshen piitäisi vähintään elättää itsensä.
Sitten jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää etsimästä uutta suhdetta? Epäonnistumisenpelkoko?
No eipä ole tullut ketään sopivaa vastaan. En halua tyytyä vain johonkin. Eihän se olisi sille toisellakaan oikein jos vain tyytyisin.
Ap
Oletko hetero? Jos olet, ei mies välitä oletko tyytynyt häneen vai et. Hänelle riittää, että teet kotihommat hänen puolestaan, jolloin hän saa maata lahnana työpäivän jälkeen, ja avaat haarat sinua tyydyttämättömään seksiin riittävän usein. Miehet eivät vaadi paljon: vain jatkuvaa palvelua ja seksiä aina.
Miten sä voit edes miettiä itsaria kun sulla on lapsi?! Jos on lapsia niin se ei enäö ole mahdollista. Mietippä millaista esimerkkiä näyttäisit lapsellesi, oli hän sitten alaikäinen tai jo aikuinen. Mulla ei ole ketään sukulaista enää jäljellä, pikkuhiljaa kaikki ovat potkaisseet ja olen heidät kunnialla täältä maailmasta haudannut. Ei ole lapsia eikä tällä hetkellä miestäkään. Minua ei pitele täällä maailmassa enää mikään minkä vuoksi olisi pakko jaksaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha on käynyt välillä mielessä koska elämässä on ollut vain liikaa kaikkea enkä enää jaksaisi. Tämä yksinäisyys vielä siihen lisäksi on musertavaa. Ystäviä toki on, mutta heillä on omat elämänsä.
Tämä ei käy, se olisi liian kova paikka sun jälkikasvulle. Äitejä on jokaisella kuitenkin vain yksi.
Lähiomaisen i.m. on ihmiselle hyvin traumaattinen tapahtuma. Toivon, että Ap jättää sellaiset ajatukset mielestään. Yksinäisyyden tunteesta ja muusta voi jutella jonkun ystävän kanssa tai onko Ap:llä joku ystävä. Tänään 19.8. on mediassa neuvottu puhelinnumeroita ja paikkoja, joista voi etsiä henkistä tukea. -Kerran monta vuotta sitten olin epätoivoinen ja peloissani vaikean avioeroprosessin takia. Soitin yhtenä iltana tukipuhelimeen ja kerroin tilanteesta tuntemattomalle ihmiselle. Tämä henkilö kertoi, että silloisessa asuinkaupungissani oli monenlaista murhetta, joka ei näkynyt päälle. Hän kuunteli ja rauhoitteli minua. Hyvä, että tuli soitettua sinne. Oli kaksi alakouluikäistä lasta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää etsimästä uutta suhdetta? Epäonnistumisenpelkoko?
No eipä ole tullut ketään sopivaa vastaan. En halua tyytyä vain johonkin. Eihän se olisi sille toisellakaan oikein jos vain tyytyisin.
Ap
Oletko hetero? Jos olet, ei mies välitä oletko tyytynyt häneen vai et. Hänelle riittää, että teet kotihommat hänen puolestaan, jolloin hän saa maata lahnana työpäivän jälkeen, ja avaat haarat sinua tyydyttämättömään seksiin riittävän usein. Miehet eivät vaadi paljon: vain jatkuvaa palvelua ja seksiä aina.
Katkeruus myrkyttää sielusi. Katselet maailmaa myrkyllisten lasien läpi ja sisälläsi on paljon patoutunutta vihaa, jota nyt purat muihin ihmisiin heidän sukupuolensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä voit edes miettiä itsaria kun sulla on lapsi?! Jos on lapsia niin se ei enäö ole mahdollista. Mietippä millaista esimerkkiä näyttäisit lapsellesi, oli hän sitten alaikäinen tai jo aikuinen. Mulla ei ole ketään sukulaista enää jäljellä, pikkuhiljaa kaikki ovat potkaisseet ja olen heidät kunnialla täältä maailmasta haudannut. Ei ole lapsia eikä tällä hetkellä miestäkään. Minua ei pitele täällä maailmassa enää mikään minkä vuoksi olisi pakko jaksaa elää.
Ei itsemurhaa miettivä ihminen ajattele muita. Ap kertoi, että on mahdollisesti masentunut. En ymmärrä miten et tajua miten synkät ajatukset valtaa ihmisen mielen.
Älä etsiä onnea itsesi ulkopuolelta (miehestä), vaan rakasta itsäsi, nauti elämästäsi.
Ja ei ne toisten parisuhteet välttämättä kaikki niin ihania ole, mitä luulet.
Olen ollut sinkku 6 v pitkän parisuhteen jälkeen, ja en enää ikinä halua parisuhteeseen. Toki rakastajan voin ottaa välillä, jos oikein houkutteleva tulee vastaan sattumalta. Aikaanl en deittailuun yms tuhlaa.