Toukotoiveista totta 2009, vko 39

Jeppeli kyseli lasten kokoja...

Esikoinen/poika syntyi puoli tuntia yli puolenyön rv37+4 (pre-eklampsia, eli käynnistettiin) 3340g 49cm ja kuopus/tyttö syntyi täsmällisenä rv40 3665g 50cm.

Itse olen syntynyt "ajallani" 3300g/49cm äitini esikoisena.



Terkuin Ramona rv8+2?

AngaT: Kokonaan en huonoa oloasi voi poistaa, mutta voin kertoa, että riisipiirakat ovat yksi pahimpia närästystä aiheuttavia ruokalajeja. Taivaallisen hyviä ovat, mutta hyh sitä oloa, varsinkin kun on raskaana ja muutenkin etoo.

Mä söin edellisenä päivänä myös kyseisiä piirakoita ja niistä ei tullut mitään, mutta päiväthän näyttää vaihtelevan... tänään olen oksentanut kahdesti ja nyt ekan kerran tuli oikeastaan heti syönnin jälkeen ruoka ulos...kun aiemmin on tullut vasta viiveellä, jolloin jotain on kuitenin ennättänyt imeytyäkin...Noi syötävät tuntuu olevaan vaan vähän vähissä, kun mitään ei tee mieli...Tänään söin siis töissä uunimakkaraa 1,5 kpl ja muusia + soppaa ja ne tuli pois, vaikk aihan hyvältä maistui siinä syödessä, että ei tehnyt edes pahaa...

Mulla elämä on muuttunut siten, että aamulla yritän napata jotain suuhun (esim mehua tai tänään otin hedelmäcocktailista pari lusikallista) ja töissä sit ekana syön leivän yleensä kaakaon kera ja muutenkin olen oikeastaan kahden tunnin välein jotain käynyt syömässä... Kun kotiin pääsen, niin en jaksa yhtään mitään...ruokaa esikoiselle ja itelle (mies ei monestikaan kotona) ja sit makuulle...eli ei puhettakaan mistään kuntoilusta...joka päiväiset kotiaskareetkin jää hoitamatta....

Esikoinen syntyi 38+5 ilman mitään käynnistelyjä ja oli 3770 gr ja 51,5 cm....itse olen syntynyt tasan laskettuna aikana ja ollut 4540 g (olinko oikeasti nuin iso, hui!) ja 54 cm.

Jospa koittais jatkaa töitä...motivaatio on kyllä hukassa, kun ei mitään jaksa....

AngaT 8+4

OuMammalle paljon voimia täältäkin.



* * *



Aikaa on kulunut kun olen kirjoitellu, mut täytyy sanoa että aika on mennyt h i t a a s t i. Lähes teini-ikäisen esikoisen kanssa ei tarvii enää niin paljon touhuta kuin pikkuisempien, joten on ollu aikaa kuunnella jokaista oiretta ja tunnetta... :-D

Edellisen lapsen kohdalla ei mielestäni ollut kaikkia näitä oloja, toisaalta aika kyllä kultaa muistotkin. :-)

Esikoinen syntyi raskausviikolla 39 ja painoa oli 4380g, alateitse en pystynyt synnyttämään ja ajattelin että en olisi koskaan toista tehnyt, mutta tässä sitä nyt ollaan. Pelottaa hiukan nytkin mutta luulen että sektioon mennään nyt suoraan. Palkinto on kyllä joka tapauksessa lopulta mahtava!



Tupakatta olen ollu nyt kaksi viikkoa ja ehkä hiukan helpottaa. Ehkä. Normaalisti töissä, mutta illalla viimeistään ysiltä nukkumassa kun ei pysy silmät auki. :-)



Neuvolaa odotellaan ja ultraan tahtoisin minäkin pian, et sais kaikelle varmistuksen ja vois kertoa muillekin.



Iloista odotusta kaikille!



Noora ja uusi tulokas 7+

Jos porukkaan vielä mahtuu, täällä olis vielä yks toukuulle ilmottautuja.. :) Yritän päästä juttuihin mukaan ja opetella nimimerkit. Plussasin jo yli viikko sitten, mutta on ollut niin kiirettä töissä, jne, etten ehtinyt aikasemmin siirtyä ja tulla kirjotteleen tuolta odotuspuolelta tänne. La olsi vauvan laskurin mukaan 24.5. jollain tais olla sama! :)



Ensimmäistä tässä nyt odotellaan, ja olo on edelleen ihan epätodellinen, mitään hirveen mullistavia oireita ei nimittäin oo. Tissit on turvonnu, muttei ne kuitenkaan kipeät oo.. Niin ja eilen illalla olin TOSI turvonnu, mutta siihen voi tietty vaikuttaa vähän ne omat syömisetkin... pahaa oloa ei siis oo todellakaan ollu minkäänlaista, ennemminki vaan enemmän tullu syötyä.. :D



Joku mietti, että mitä sanois työporukalle kun ei vielä halua kertoa eikä voi juoda alkoholia.. mullakin on ens viikolla tulossa tilaisuus työporukan kanssa, johon pitää keksiä jotain kun autolla olo ei käy syyks, niin aion sanoa että oon lääkekuurilla jolla ei voi juoda alkoholia! :):)



mulla on eka neuvola vasta 22.10 eli kuukausi vielä.. :/ kärsimättömänä luonteena ja vielä ensiodottajana oon luonnollisesti aika paniikissa (ihan niinku tietysti kaikki) että onko siellä mahassa oikeeasti jotain, kun ei niitä oireitakaan hirveästi oo, niin varasin sitten yksityiseltä varhaisultranki.. :) ajattelin että enemmin käyn sitte hakemassa varmistusta mielelleni, ettei tarvis niin tajuttoman kauan odottaa... sen aika on onneks jo 6.10. eli puoltoista viikkoa enää, sillon viikot 7+1.



No joo, nyt voisin lopetella tämän romaanin, mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)



Terkuin myym 5+3

Kiitos miimi vastauksesta, toivon että mullakin olisi masussa kaikki hyvin :)



Taidan seurailla taustalla teidän kirjotuksia ennen kun tiedän jatkuuko tämä raskaus vai ei!

Olen 37 v 2 pojan äiti (97,01)ja nyt olisi 6+4. Ihanaa! Melkein 3 vuotta taas yritystä takana. Minulla todettu PCO ja miehellä hieman hitaanlaiset eli todella hyvä yhdistelmä!



Nyt sitten iski pieni pelko persuuksiin kun on ollut tuhruvuotoa 3 päivää. kylläkin ihan tosi vähän mutta aiemmin ei ole ollut mitään. Tiedän, että voi olla myös normaalia mutta...Onneksi neuvolassa oltiin ymmärtäväisiä ja menen huomenna ultraan. Todennäköisesti mitään ei kauheasti näy mutta ehkä jotain.



Raskausoireina minulla on ollut myös turvotus (en voi kohta peitellä enää),paineen tunne alavatsassa ja öklö olo. En voi maata mahalteen enkä selälteen! Kävin maanantaina laittamassa kulmat ja tuli niin huono, että piti oksentaa!



Millä saisin paniikin pois? ?:|

Mun tarinahan päättyi siten, ettei leikkausta sitten tarvittukaan. Kohtu oli tyhjä samoin kuin munasarjatkin. Silti vuotoa on yhä sekä ajoittain aika tiukkaa alavatsakipua. Lääkärikään ei oikein noista kivuista osannut sanoa, mistä johtuvat enää tässä vaiheessa.



Raskaushormoni on laskemaan päin ja kontrolleissa käyn ainakin ensi maanantaihin saakka.



Meillähän tämä raskaus tuli alunperin sikäli yllätyksenä, ettemme lainkaan yrittäneet vauvaa. Ehkäisyä ei kyllä olla käytetty enää aikoihin, mutta kyllä me ollaan siihen malliin kalenteria katseltu ettei jälkikasvua oltu ajateltu.



Tämä km toi sitten mieheenkin aivan uudet ajatukset. Hän varovasti tiedusteli, että haluaisinko ihan oikeasti sitten yrittää, kunhan tän yli on pääästy. :)



Joten liityn nyt tuonne kuumeilijoihin. ;) Surusta pääsee yli nopeammin, kun on toivoa ja odotuksen odotusta. Wish me luck ja perästä tullaan...



Ja kiitos vielä kaikille jotka olette muistaneet :x

Vieläkö mahtuu mukaan touko-odottajien joukkoon? Teitä näyttääkin olevan kasassa melkoinen määrä :) Itse tein testin eilen ja kaksi viivaahan siihen tikkuun pärähti. Ihanaa olla taas raskaana :) Netin mukaan laskettu aika olisi 30.5., että nippa nappa toukokuulle menee. Ensimmäisen neuvolan varasin jo ja se on 20.10.



Esikoinen meillä täyttää lokakuun alussa kaksi, toista siis odotellaan. Mitään kummoisia raskausoireita ei ole tästä raskaudesta vielä ollut, muuta kun jonkinlaisia menkkafiiliksiä alavatsassa jatkuvasti. Ja hitusen nipistelee. Ja niin, hiuksia on alkanut lähtemään jo nyt! Muistan, että viime raskauden aikana mulla lähti tosi paljon hiuksia. Onneksi on kuitenkin, mistä lähteä. Ihan hyvää tekee pieni harvennus tälle päälle.

- heitukka -

Huomasin tuossa että oon eilen kirjottanu puuta heinää, siis tietenki kuumeilupuolelta siirryin tänne odotuspuolelle.. No, ei mikään iso juttu, mut vaivaamaan alko ku huomasin. :)



Oli tullu muitakin uusia kuin minä, mukava juttu!



Ei sitte muuta tällä kertaa.



myym

OuMamman perheelle jaksamista!



Täällä on keskusteltu vaikka mistä. Itselläni on pahoinvointi pahentunut ja sitä osasin odottaa. Pojan aikana teki samalla tavalla. Aamulla juon vain mehua tai syön jogurttia kun ne ovat paljon ihanempia oksentaa ulos kun ei ole klönttejä.

Sekin on mulla raskausoire, kun naama on alkanut kukkinmaan isoilla ja kipeillä finneillä.



Sitten joku oli kysellyt edellisten lasten syntymäkokoja. Meillä poika syntyi 11/07 40+0, painoa oli 4230g ja pituutta 53cm. Itse olen 153cm pitkä, joten maha oli sen mukainen. Samoin lääkärille kun kävin ultrassa että pelottaa jos tästä tulee isompi niin lääkäri vastasi että pitää yrittää syödä rajoitetusti ettei vauva saa liikaa ravintoa. Mutta mulla on koko ajan nälkä, enkä ole rajoittanut syömistä.



7.10 on seuraava ultra ja neuvolalääkäri. Eli aivan kohta.



Meillä poika on muutaman päivän aikan oppinut kävelemään vähän ilman tukea. Nyt menee max. 5 askelta kerralla :)



Menen nukkumaan päikkärit, kun poika nukkuu ulkona



-tulppa ja jotain 7+5-

Mä oon ilmeisesti aika onnellisessa asemassa, kun pahoinvointia ei ole ollenkaan (vielä)! Täytyy nyt osata nauttia tästä, jos se nyt sit alkaakin vielä. Sympatiat on kyllä teidän kaikkien pahoinvoivien luona! <3 Mulla on muuten oireina kauhee hikoilu ja niitä näppyjä tulee mullakin enemmän kun normaalisti. Ja ne on tosi kipeitä ja syvällä! Auts! :/



Sain varattua neuvolan kahen viikon päähän, tuolloin viikkoja 7+3 laskujeni mukaan. Mulla vaihtelee mieliala ihan monta kertaa päivässä. Välillä oon hirmu onnellinen, sitten saatan pillittää jotain tosi typerää asiaa. Esim. eilen kun mies tuli illalla kotiin ja sillä oli muutama homma tehtävänä täksi päiväksi, rupesin pillittää, kun se ei muka huomioinu mua.. :) ihan hölmö olo tuli sen jälkeen.. Mut mä luulen, et mulla on kauhee pelko takapuolessa, että keväinen keskenmeno uusiutuu ja nää kaikki tällaset jutut johtuu nimenomaan siitä yhdistettynä hormonien heittelyihin. Pitää vaan jaksaa pitää toivoa yllä.



Mietin tässä, että pitäiskö ostaa jotain vitamiinivalmistetta. Kohtahan alkaa tuo lokakuu, jolloin suositellaan D-vitamiinilisää. Onks kellään kokemuksia mistään valmisteesta? Oliskohan tuo Multitabs raskaus-valmiste hyvä?



Nyt taidan mennä suihkuun ja valmistautua iltavuoroon töissä. Jaksamista kaikille!



Sinikellonen 5+3 (?)

Varovaisesti olisin tulossa toukokuisiin mukaan.



Plussan oon tehny jo 1,5 viikkoa sitten, mutten ole oikein uskaltautunut muuta kuin taustailla. Tälle vuotta on jo kaksi alkuraskauden km:a takana, joten tämän kanssa pelottaa hieman enemmän.

Toinen olisi tulossa, poika syntyi 03/07.

Laskettuaika on raskasukiekon mukaan 21.5. ja nyt siis rv 6+0 menossa.

Oireina on jatkuva kuvotus, väsy ja vilu, mutta muuten tuntus oikein mukavalta :-) no välillä hieman nivusiin käy kipeää ja alavatsaa nippailee, mutta jospa se olisi ihan normaalia. Tosin tuo nivuskipu pelottaa, kun esikoisen kohdalla en muista sitä olleen näin alkuvaiheessa ja näissä km:ssa molemmissa oli. Kipu ei siis ole yhtäjaksoista, vaan tulee tietyssä asennossa. Onko muilla vastaavaa?

Neuvolaan en oo vielä soitellut, kun viikonloppuna on edessä muutto uudelle paikkakunnalle. Innolla odotan omaan kotiin pääsyä :-)



Yritän saada lisättyä itseni myös sinne esittelyihin jonon jatkeeksi. Näytti olevan aika iso joukko odottajia, mutta jospa pikkuhiljaa pääsisi porukkaan sisään.

Kyllä ehdottomasti kannattaa hankkia vähän lisävitamiineja. Mulla oli edellisessä raskaudessa sellainen päivittäinen coctail että 2xRaskaus Multitabs, 1 kalkkitabletti ja 1 kalaöljykapseli. Kalaöljyä lukuunottamatta toi oli neuvolatädin ohje. Oli sen mielestä toki hyvä että otin kalaöljyä, mutta ei sitä erikseen ehdottanut.

Hyvin tuntu toimiva, hiukset pysy päässä ja potra tyttö syntyi :)



Samalla setillä olen aloittanut tämänkin raskauden. Kynnet kasvaa kohisten!



Oma massu: varasin sitten kuitenkin ajan alkuraskauden ultraan. Oireet on niin paljon voimakkaammat kuin aikaisemmassa että jotenkin haluaa saada oikeutuksen näille oireille. Pikku sydämen pomppeella jaksaa varmaan tsempata tän alun yli.

Ja onhan siinä sitäkin, että väistämättä miettii onko kaikki hyvin kun tuntuu niin erilaiselta. Oireet sinänsä ei ole sen kummoisempia kuin mitä tältä nyt on muiltakin lukenut, mutta just se kun niin eri ku viimeks.

No, huomenna voin sitten kertoilla mitä siellä on meneillään.



leppis 6+6

ainakin jonkun aikaa. Kävin varhaisultrassa tänään ja kaikki oli niinkuin piti ja pieni sydänkin sykki! Lääkärin mukaan oli hieman pieni mutta viikkoja on vasta n. 6+5.



Minulla ei ole luojan kiitos ollut pahoinvointia, toisen kanssa oksensin ensimmäiset puoli vuotta aamusta iltaan.



Otan myös vitamiineja: B, kalkki, johon lisätty D, omega-3 ilman A vitamiinia sekä illalla magnesium sitraatin, nukun paremmin.



Vointeja kaikille!



Minnie71 ja kolmas tulokas

Onnea taas uusille plussanneille!!

Täällä olikin joku käynyt varhaisultrassa, onnea ja hienoa, että kaikki oli kunnossa:))

Mä tässä kovasti juuri pähkäilen, että pitäisikö mennä siihen varhaisultraan. Mulla on olo muuttunut jotenkin niin "normaaliksi", kun alkuun oli niin voimakas tunne raskaudesta....kaikki viittasi siihen. Nyt tuntuu, että nippailut hävinneet melkein kokonaan, tasainen etova olo melkein tiessään. Hirveän epäuskoinen olo siis....pitänee mennä ultraan, en kestäisi sitä, että selviää vasta np-ultrassa keskeytynyt raskaus.

Onko teillä tuntunut, että oireet vähentyneet tai melkein kokonaan hävinneet? Eihän sen tarvitse mitään kertoa, mutta mutta....pahoittelen omanapaista viestiäni!

mykis ja masu rv 5+5

Jaahas, täällähän on paljon uusia! Tervetuloa!!



Itse en ole tässä vähään aikaan käynyt kirjoittelemassa, on ollut niin paljon tekemistä. Tässä kyllä ihmettelen raskausoireiden vähyyttä. Ei ole oikein kuvottavaa oloa, eikä oiken mitään muutakaan. Välillä oikein pistää miettimään, että onkohan kaikki ihan kunnossa, kun ei oikein tunnu miltään. Äidin kanssa juttelin ja hän kyllä sanoi, että minua odottaessa ei ollut melkein mitään oireita, kun taas veljeäni odottaessa oli sitten ihan hirveä fiilis.

No, en tiedä sitten. Me ei olla käyty varhaisultrassa, ajattelin että kait se vaan on ihan hyvä odotella tuohon np ultraan. Meillä ensimmäinen ultra 16.10, eli hiukan tässä vielä on aikaa.



Mykis: Musta tuntuu ainakin, että oireet vähentyneet tuosta alusta. Tosin mulla nyt ei alussakaan ollut mitään ihmeellistä, pientä nippailua ja menkkajomotusta lukuunottamatta. Kait tuo oireilu on sitten todella yksilöllistä. Toiset saavat asua melkein vessassa ja pää pöntössä ja toisilla taas ei mitään.



No, eipä tässä taas sitten sen kummemmpia.



Mukavaa viikonloppua kaikille ja oikein ihanaa masun kasvatusta! =)



Murunen82

rv 9+1

Jotenkin lohduttava huomata että en olekaan ainoa joka kyttää oireitaan/oireettomuuttaan, vaikka ei se ole totisesti kiva tunne arvuutella ja pähkäillä!

Mulla ainakin näyttäisi oireet kovasti vaihtelevan ja pelot samassa tahdissa; muutaman päivän ollut etova olo, kunnes eilen ei ollut lainkaan, kunnes iltaa kohti alkoi kuvottaa, ja yöllä heräsin kiemurtelemaan pahaa oloa.Aluksi olin varma tuulimunasta, kun aikaisemmasta raskaudesta (km) tuttua tissikipua oli vain hyvin lievänä, turvotuksesta puhumattakaan, no nyt ovat nekin alkaneet muistuttamaan olemassaolostaan turpoamalla ja kipeytymällä.

Mutta sinullakin, Mykis vasta hyvin vähän viikkoja, että vielä niitä oireitaa kerkee tulla, ei varmasti syytä huoleen, mutta jos tuntuu että huoli valtaa mielen niin ilman muuta varhaisultraan, niin vauvakin tykkää kun ei äippä jänskätä niin kovasti :O))!! Samoin Murunen, mene ihmeessä vielä käymään ultrassa ennen tuota np:tä, niin kuin tiedetään, tässä tapauksessa odottavan aika on piiiiiiiitkä! Musta ainakin tuntuu että tein sen positiivisen raskaustestin jo 5 vuotta sitten, vaikka raskaus viikot väittää että siitä on vasta viikko ;O)!!!!!

Täytyy sanoa kiitokseksi, teille siskot, että mut on ainakin kummallisella tavalla rahoittanut täältä saatu vertaistuki ton tissikivuttomuuden suhteen hämmästyttävällä tavalla :O)!!!

Asiasta sadanteen:

Miten te olette kokeneet esim. tulevien isovanhempien huolehtimisen syömisistänne, stressaamattomuudestanne jne.??

Mulla iski aamulla ahdistus, että eikö se hemmetti (mieheni äiti, josta kovin pidän!) luota että pystyn huolehtimaan tästä lapsesta ja sen kasvatuksesta edes kohdussani, miten se hyysää kun vauva syntyy, ja oliskin vaan hyysäämistä, mutta kun se joka puhelussa muistuttaa ääni huolesta väristen, että nyt pitää muistaa syödä hyvin, eikä saa stressata jne. Ihan kuin mä alkaisin syömälakkoon ja hankkisin stressiä, ihan vaan pilatakseni kaiken, sen mitä me ollaan piiiitkään odotettu ja toivottu ja jonka se myös tietää!!??

En ole varma tekee hormonit tepposia, vai miksi kuulen ikävän epäluottamuksen anopin äänessä? Oma äiti on ollut ihanan sopivasti huolehtiva, muttei tuputtava tai kyseenalaistava mun kykyjen suhteen...



No huh, romaanin poikasta! Vointeja joka tapauksessa teille kanssasiskot ja mukavaa viikonloppua!! Taidetaan pitää miehen kanssa rauhallinen, keskenään möllöttely weekend!

En olekaan kertaakaan kirjoitanut sen jälkeen kun liityin tähän pinoon, jotenkain ei uskalta uskoa että tämä olis totta.

No nyt kyllä sit uskotaan kun tuli pahoinvointia joka kyllä on jo ainakin toistaiseksi ohi. Mulla alkoi viikko sitten la ällötys. Maanantai yöstä asti oon öisin herännyt tois huonoon oloon, mutta oksentanut en kuitenkaan ole. Aamuisin huono olo ja jos en melkeimpä tunnin välein päivällä syönyt niin tuli tois tukala olo, ei niin huono olo mutta sellainen tosi vaikea, mieletön nälkä oli kokoajan tuntui oikein kurkussa ja selässä asti. Ja öisin tosiaan en saanut nukuttua kunheräsin huonoon oloon. Onneksi ei tarvinnut oksentaa, sillä inhoan sitä yli kaiken. Ite vielä toivoin et etulis pahoinvointia niin tuntuis todemmalta, joo pitää varoa mitä toivoo.

Toissa päivänä sit soitin homeopaatille ja eilen sain häneltä valmisteita pahoinvointiin. Iltapäivällä otin kaksi raetta ja jo illalla olo tuntui paremmalta. Yöllä kyllä taas heräilin kun piti vessassa käydä, mutta eipä ollut huono olo. Ja nyt aamulla olo oli ihan hyvä ja ruokakin maistui jo paljon paremmin. Joten mulla nuo homeopaattiset valmisteet auttoi, suosittelen niitä kyllä muillekin. Ovat ihan turvallisia raskausaikana oikien käytettynä ja osaavan homeopaatin avustuksella.



Muista oireita sit et mahan nipistely on loppunut jota aluksi oli ihan koko ajan, no sen tilalle tuli huono olo joka helpotti. Mut tissit on vähän öisin kipeät ja väsymystä on.



Tämmönen oma napainen viesti, mut ajattelin kertoamun kokemuksista. Ens viikon keskiviikkona onkin sitten seurantakäynti sairaalalla, sitten nähdään onko meillä yksi vai kaksi asukkia matkassa, toivottavasti olis molemmat tarrannut kiinni.



Hanna rv 6+4

OuMammalle paljon jaksamista, kiva että olette päässeet miehen kanssa jo pohdintavaiheeseen, että kokeillaanko joskus vielä uusiks.. :)





* * * * *



"Tuossa on sikiö, sydän lyö oikein hyvin. Mikäs tuossa..tuo tumma kohta. Voisi olla verihyytymä, mutta vähän liian tumma se on. Kyllä se kyllä voisi olla toinen pussi, mutta tyhjä. Varma en ole mutta...kyllä aika jännä. Sirppi sekin. Epäilisin, että siellä on ollut kaksi, joista toinen on nyt mennyt kesken....mutta sitä on turha tässä jäädä pohtimaan, kun varmuutta siihen ei saada eikä sille enää mitään voisikaan."



Sanoi gyne, kun eilen kävin. Tarina siis alkoi siitä, kun edellispäivänä aloin vuotaa verta. Soitin neuvolaan, ja kyseli sieltä sitten että paljonko verta tulee. Koitin kuvailla määrää, ja täti totesi, että neuvolassa on nyt lääkärit niin täynnä, että kannattaa lähteä päivystykseen, jos veren vuoto ei lakkaa piakkoin. No, menin töiden jälkeen päivystykseen, koska en saanut sijaista itselleni. Noh, kolme tuntia istuin siellä odottelemassa. Kolmannen kuluneen tunnin jälkeen kävin luukulla niin hoitsu sanoi, että vielä on vähän jonoa ennen minua. Totesin, että olen ihan poikki, en jaksa odottaa. Ja lähdin. Lähdin siksikin, koska verenvuoto pieneni iltapäivää kohden, ja saapuessani päivystykseen hoitaja totesi heti, ettei heillä ole doppleria, sisäultraa ei tehdä, joten lääkäri tekee sisätutkimuksen. Kun olin lähdössä sieltä, totesin vaan, että ei tässä enää voi mitään tehdä jos kesken on mennyt, ja kun sydänääniä ei siellä sitten voida kuunnella, niin ei taida olla tarvetta jäädä...



Kuitenkin ahdistus jäi. Tietenkin. Ahdistelin sitten eilen yksityisen puolen gynejä, josko joku voisi ottaa minut vastaan. Ja yksi ihana suostuikin ottamaan minut työpäivänsä(!) jälkeen kuudelta vastaan. Kun menin, täti oli mitä ihanin. Ja kun ultrasi, niin pitkään ihmeteltiin sitten sitä kuvaa ja pientä pumppaavaa sydäntä. Eli yksi siellä on, vahva sydän näkyi. Oliko sitten toinen, siitä ei varmuutta saada, mutta selvä varjo siellä oli. Mutta yksikin oli ihana uutinen sen huolen jälkeen :) Alkion koko vastasi päiviä 8+6, eli lähellä ollaan, kun neuvolan laskujen mukaan olisi 9+1 ollut eilen :)



Ainakin opin sen, että loppuun asti yritän yksityiselle kuin tämän kunnan päivystykseen.



Mun la on huhtikuun 28. Pitääkö mun siirtyä huhtikuisiin? :)

Heippa!

Minäpä heti tulen tänne kirjottelemaan, kun toukokuulle siirtyi laskettu aika :)

Kierron mukaan ja neuvolan mukaan laskettu aika olisi ollut 29.4. mutta tänään ultrassa selvisi että se onkin 12.5. :) Tuntui ihanalta nähdä pieni ompun siemen mahassa, siellä siis kasvaa joku. Ja sydän löi.



Me ollaan jo meidän vanhemmille kerrottu, ja minun vanhemmat varsinkin ovat innoissaan ekasta lapsenlapsesta :) Äitini ei ole kun vasta 40 täyttänyt ja odottaa jo että saa MUMMONA työntää vaunuja :D heh.



Toivotaan vaan että kaikki menisi hyvin. Tuntuu ettei millään jaksaisi odottaa :)



Raskausoireita on yökötystä ja kokoajan väsyttää ja pissittää :) Viikko sitten lauantaina oksensinki. Toivottavasti menisi yökötys pian ohi.



Ihanaa syksyä ja alkuodotusta kaikille<3



hannatyttoe ja "muikkunen"7+3