Mitä jos ei vaan jaksa enää suvun vanhuksia ja heidän tarpeitaan?
Olen tämän kesän jäljiltä aivan uuvuksissa omien ja appivanhempien avuntarpeen jäljiltä. En ole itsekään kovin terve enää.
N52
Kommentit (144)
Puoliso hoitaa vuorostaan vanhempiaan ja appivanhenpiaan, niin sinä saat levätä?
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.
Mikä on "kohta"? Eihän nämä kuole kun pidetään väkisin elossa.
Kannattaa jo vinkata vanhuksille siitä kunnan siivousavusta sun muusta.
Vierailija kirjoitti:
Puoliso hoitaa vuorostaan vanhempiaan ja appivanhenpiaan, niin sinä saat levätä?
Kyllä hänkin osittain hoitaa mutta työnsä on sellainen ettei esimerkiksi voi vastata puheluihin, niinpä soittavat aina minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jo vinkata vanhuksille siitä kunnan siivousavusta sun muusta.
Ei kunnalla ole mitään siivousapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.
Mikä on "kohta"? Eihän nämä kuole kun pidetään väkisin elossa.
Miehet kuolevat keskimäärin 78 vuotiaina ja naiset 85.
Kannattaisi selvitellä saisivatko he apua muullakin tavoin? Sinä voit olla heille myös riski, jos väsyt liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi selvitellä saisivatko he apua muullakin tavoin? Sinä voit olla heille myös riski, jos väsyt liikaa.
Millä tavalla riski?
Millaisiin asioihin he tarvitsevat apua? Onko heille tehty palvelutarpeen arviointi, jos eivät pärjää enää itse?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jo vinkata vanhuksille siitä kunnan siivousavusta sun muusta.
Siivoojan voi tilata joltain firmalta.
Vierailija kirjoitti:
Ota kunnan sossuun yhteys!!
Ei vaan hyvinvointialueen vanhuspalveluihin.
Mitä enemmän autat sitä enemmän vaatii. Been there done that. Lopulta on pakko sanoa että jos et pärjää yksin kotona, niin pakko hakea hoitopaikkaa, sitä säikähtää ja.hetkeksi rauhoittuu. Kun ei ole mihinkään tyytyväinen, päinvastoin haukkuu auttajiaan.
No sitten et jaksa. Ei ole sinun homma. Teet vaikka huoli-ilmoituksen ja heidät voi gerontosossu käydä arvioimassa. Minä en aio hoitaa vanhempiani enkä mummoa. Omassa elämässä tarpeeksi jo. En myöskään odota lapsiltani mitään vastaavaa, kun en enää jaksa, hankin palveluita. Liian moni aivan turhan takia raataa ihmisten eteen joiden aika on jo täysi.
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.
Vanhukset lääkitään nykyään satavuotiaiksi. Katson joka viikko seurakunnan kuolleet ja järjestään kaikki ovat 90-100-vuotiaita.
Olen 52v ja mua revitään joka suuntaan. Toinen oma aikuinen lapsi tarvitsee paljon apua, häntä autan tietenkin (isänsä ei kykene/halua auttaa). Toisella on pieni lapsi, auttaisin enemmän jos vain olisi aikaa. Isäni on kuolut ja äidillä alkava muistisairaus, pompottaa jatkuvasti ihan kummallisilla asioilla. Veljeni asuu kaunana. Ja sitten olisi omakin elämä elettävänä. Haluaisin vain lähteä 2 viikoksi lomalle, mutta nämä velvollisuudet estää =(
Sitten vetää rajan ja lopettaa heidän tarpeisiinsa vastaamisen. Ei kenenkään tarvitse itseään vetää piippun toisten takia.
Vierailija kirjoitti:
No sitten et jaksa. Ei ole sinun homma. Teet vaikka huoli-ilmoituksen ja heidät voi gerontosossu käydä arvioimassa. Minä en aio hoitaa vanhempiani enkä mummoa. Omassa elämässä tarpeeksi jo. En myöskään odota lapsiltani mitään vastaavaa, kun en enää jaksa, hankin palveluita. Liian moni aivan turhan takia raataa ihmisten eteen joiden aika on jo täysi.
Näin minunkin äiti sanoi kun oli terve. Ettei tarvitse auttaa. Nyt on jatkuvasti huutamassa apua.
Mulla sukulainen joka väittää pärjäävänsä yksin ja ilman apua. No, ei todellakaan pärjää. Vaaraksi itselleen ja muille (viimeksi oli ikivanha silitysrauta päällä kun menin eikä rouvalla mitään muistikuvaa, koska viimeksi silittänyt, varmaan "ne muut" eli harhat jo silitteleet siellä). Olen toistuvasti ollut yhteydessä vaikka mihin, tehnyt huoli-ilmoituksia ja kannustanut muitakin sukulaisia samaan. Mutta ketään ei voi kuulemma pakottaa ottamaan apua vastaan. Tähän asti olen yrittänyt auttaa, mutta nyt en enää jaksa. Vanhuksesta on kaiken lisäksi tullut pahantuulinen ja ilkeä, ymmärrän kyllä, että sairaus, mutta ei ihminen vain kaikkea jaksa.
Lohduttaudu sillä että kohta kuolevat ja saat perintöä. Tai sitten voit auttaa heitä hankkimaan ulkopuolista apua arkeensa.