Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä etätyötä, eroko?
Minulla on aina maanantait ja perjantait etäpäiviä. Etäpäivien aikana teen hallinnollisia asioita ja istun palavereissa. Työskentelen suurehkon yrityksen keskijohdossa ja vastaan toiminnastamme tällä hyvinvointialueella. Mies kuitenkin vähättelee ja odottaa minun osallistuvan hänen osuuttaan suuremmalla osalla kotitöihin, "Sinulla kun on neljä päivää viikossa vapaata " tai lempparini, "Helpollahan sinä pääset, pikkuisen vain näpyttelet konetta". Ei siis todellakaan tajua, että istun 06.30-17 tietokoneen ääressä ja vastaan n. 50 alaisen asioista ja vastaan veemäiselle johtoportaalle siitä, että tulosta tulee tarpeeksi.
Minulla alkaa todella mennä hermo, ja olen alkanut miettiä eroa. Mies on muuten aivan mukiin menevä, mutta tämä työni vähättely alkaa todella risoa. Hän myös yhteisissä illanvietoissa vinoilee minulle usein että "mitäs se johtajatar" tiedättekö, sellaisella naljailevalla äänensävyllä. Tai "Eihän se Mirja voi, kun on niiiiin tärkeä johtaja"
Eroaisitteko itse?
Tästä puhuminen on tuottanut yhtä paljon tulosta kuin vasemman jalan kumisaappaalle puhuminen.
Kommentit (444)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies jäi vanhempainvapaalle ja tein aluksi töitä kotona. Mies oletti, että osallistun jatkuvasti vauvan hoitoon siinä töiden ohella. Varaili jopa itselleen keskelle päivää parturiaikaa, hierojaa ym. "kun sähän oot kotona kuitenkin". Kun sanoin, että tosiaan teen töitä enkä ehdi koko ajan hoitaa vauvaa, hän kiukutteli, että on epäreilua, kun "sä vaan oot koneella koko päivän". Minulla etätyöt ei ole mitään rentoa oleilua vaan ihan samoja töitä, jotka tekisin toimistollakin, kokouksia, puheluita asiakkaille ym. koko päivä.
Siirryin sitten töihin toimistolle, vaikka harmittaa, että nyt työmatkoihin menee aikaa se 40min suuntaansa ja olen kotona vasta viiden aikaan, kun kotona töitä tehdessäni se perheaika alkoi heti työpäivän päätyttyä neljän aikaan.
Laiskottelet toimistolla siis "ylitöissä"&
En tee juurikaan ylitöitä. Olin lapsen kanssa vanhempainvapaalla 10 kuukautta, jonka jälkeen mies jäi pitämään omat kolme kuukautta vapaita. Kun olin itse vanhempainvapaalla ja mies töissä, hän usein jäi töiden jälkeen kuntosalille tai omille menoille, "pitäähän sitä vapaa-aikaakin olla, kun koko päivän töissä ollut". Tietysti on ok etukäteen yhdessä sopimalla jäädä työpäivän jälkeen harrastuksiin ym, mutta nyt kun minä käyn töissä, olettaa mies, että tulen kiireellä kotiin ja otan vauvan loppuillaksi.
Älä sönkötä, naiset naureskelevat aina toimistolla kuinka niiden miehet joutuu hoitamaan tenavat ja laittamaan ruoan, naisten istuessa kahvilla ennen kotiin lähtöä "päivän vähän venähtäessä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies jäi vanhempainvapaalle ja tein aluksi töitä kotona. Mies oletti, että osallistun jatkuvasti vauvan hoitoon siinä töiden ohella. Varaili jopa itselleen keskelle päivää parturiaikaa, hierojaa ym. "kun sähän oot kotona kuitenkin". Kun sanoin, että tosiaan teen töitä enkä ehdi koko ajan hoitaa vauvaa, hän kiukutteli, että on epäreilua, kun "sä vaan oot koneella koko päivän". Minulla etätyöt ei ole mitään rentoa oleilua vaan ihan samoja töitä, jotka tekisin toimistollakin, kokouksia, puheluita asiakkaille ym. koko päivä.
Siirryin sitten töihin toimistolle, vaikka harmittaa, että nyt työmatkoihin menee aikaa se 40min suuntaansa ja olen kotona vasta viiden aikaan, kun kotona töitä tehdessäni se perheaika alkoi heti työpäivän päätyttyä neljän aikaan.
Älä sönkötä, naiset naureskelevat aina toimistolla kuinka niiden miehet joutuu hoitamaan tenavat ja laittamaan ruoan, naisten istuessa kahvilla ennen kotiin lähtöä "päivän vähän venähtäessä"
Meillä sama, toinen hyvä on että "liikenteessä oli ruuhkaa" ja "ei siihen ruuhkaan kannata lähteä ajamaan, parempi tehdä viiteen asti hommia"
Ja mies hoitaa kakarat ja ruoanlaiton, naisten nauraessa räkäisesti
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa erota.
Kannustan samaa. Homma on ohi siinä vaiheessa kun nainen kirjoittaa miestään palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on eronnut?
Eiköhän ap lähtenyt ketjusta saatuaan sen tulille.
Aina kannattaa erota varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies taitaa aavistaa että käyt vieraissa ja etätyö on tekosyy??
Mulla on samanlainen mies, naljailu toki ei koske työtä vaan kattaa kaikki elämän osa-alueet.
Arvostusta ei ole ja aina on jotain negatiivista sanottavaa. Aina, ei koskaan mitään hyvää.
Tätä saan sietää sekä itse että lapset.
En ymmärrä mikä ihmistä vaivaa että omaa perhettä mollataan koko suvulle.
Joku alemmuuskompleksi se on. Siihen lopputulokseen olen tullut.
En jaksa enää edes loukkaantua sen sanomisista tai teoista, jotka kertovat enemmän kun tuhat sanaa.
Omilla menoillani ei ole mitään painoarvoa, minulla ei ole mitään painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloisella miesystävälläni ja minulla on sama koulutus. Tavattiin opiskellessani, jolloin hän oli juuri valmistunut ja löytänyt koulutusta vastaavaa työtä. Kun itse valmistuin, niin työskentelimme eri yrityksissä, mutta samalla alalla ja samanlaisissa työtehtävissä.
Seurustelumme alussa hän kertoi heti, ettei ala minua "opastamaan" opinnoissa, omat raskaat opinnot olivat olleet hänestä ihan tarpeeksi. Valmistuttuani sain häneltä onnittelukortin, mutta muuten hänen mielestään ei kannattanut suuremmin innostua tai juhlistaa. Työtarjouksia sain useamman, mutta hän ei halunnut keskustella kanssani mikä näistä mahtaisi olla sopivin työtehtävien suhteen, joten valitsin tunnetuimman yrityksen.
Kun olin ollut töissä vuoden, niin oli aika palkkaneuvotella. Miesystäväni mielestä minun ei kannattanut pyytää kuin pienintä mahdollista palkannousua. Olin todella hämmästynyt, sillä kavereidensa kanssa he keskustelivat moninkertaisista prosenteista, alallamme kun meni todella hyvin ja palkannousut olivat sen mukaisia. Päätin tarkistaa asian muilta tahoilta, ja lopulta pyysin reilusti, jättäen neuvotteluvaraakin, mutta sain mutkitta pyytämäni.
Vuosien saatossa vaihdoin työnantajaa jonkun kerran, ja kun en enää kysellyt palkkaneuvoja miesystävältäni, niin lopulta palkkatasomme oli suurinpiirtein sama. Hän kertoi kerran vitsaillen että tavoitteensa on ollut tienata aina reilusti enemmän kuin minä. No, ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan onnistunut ;-)
Erottiin vuosia myöhemmin ystävinä, ja ollaan edelleen hyvissä puheväleissä. Kiusoittelen häntä joskus tästä hänen lyhyestä palkkaneuvojan urastaan.
Nykyinen miesystäväni, joka on myöskin samalla alalla, on tasa-arvoisempi ja kaikin puolin kannustava. Senkin otin näköjään opiksi, etten mennyt samaan lankaan miehenkään suhteen, alussa kun ei välttämättä huomaa, mutta tällä kertaa olin valppaampi ja kuulostelin pitkään mikä on oikea luonne.
Vaikka on suhteessa, se ei takaa että toinen on puolellasi. Tällaisen kadeihmisen kanssa on hyvä olla varpaillaan. Suunsoittoa en kyllä kauan katselisi, vaan vaatisin vastuuseen sanoistaan, tai lähtisin kävelemään, sillä tiedoksi: parempiakin on tarjolla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset kehtaavat ihmetellä miksi miehet ei halua enää parisuhteeseen kun noin pienien asioiden takia se suhde tuhotaan.
Mies ei ymmärrä etätöitä, eroko?
Mies ei osannut lukea ajatuksia, eroko?
Maija sanoi että olisin parempi sinkkuna, eroko?
Aamulla satoi vettä, eroko?
Telkkarissa tuli uutiset, eroko?
Miksi naiset edes haaveilee parisuhteista kun on koko ajan kumminkin hakemassa ja etsimässä syytä eroon
Sinänsä ymmärrän pointtisi, mutta mitä pitäisi tehdä, jos asiasta on jo yrittänyt keskustella miehen kanssa, ja sopusointua ei vain synny?
Keskustella ja keskustella kyllä nainen voisi miettiä myös omaa käytöstään miestä kohtaan - useasti myös sieltä löytyy se syy, jota ei vaan hyväksytä tai osata korjata omaa käytöstään.
Mieheltä sen sijaan odotetaan milloin mitäkin muutosta, mutta itse ei olla valmiita tekemään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on oikeassa. Itsekin teen etätöitä 3-4 päivää viikossa, ja on tää kyllä helppoo. Sohvalla makaan ja välillä vilkuilen että onko Teamsiin tullut mitään. Leffa pyörii yleensä telkkarissa koko ajan. Välillä joutuu jotain naputtamaan läppärillä jotain paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on karmean huono itsetunto, hyvällä itsetunnolla varustettu ei "härnää" tuolla tavalla. En minäkään jaksaisi tuota katella. Loppuisi kaikki palvelut kotona siihen paikkaan, tosin olen aika lyhytpinnainen ja saanut lokaa niskaan niin paljon, että olen antanut itselle siihen lyhyeen pinnan luvan. Se on aika pienestä poikki omalla kohdalla. Olen vieläpä ammatissa jota kukaan ei arvosta yhtään, niin ei ihme että olen sinkku ja viihdyn yksin, kun on vaan mennyt kaikkiin ihmisiin jo valmiiksi hermo, kun tuntuu ettei kukaan arvosta toisia ihmisiä lainkaan, ellei ne ole jotain pankinjohtajia tai kirurgeja :D
Niin, kukapa mies sitä antamasi kuvauksen mukaisen, lyhyt pinnaisen naisen kanssa voisi edes elää positiivisen tasapainoista, kivaa ja rauhallista yhteiselämää?
Jos jo valmiiksi on tuollainen negatiivinen henkinen tila, niin on varmasti paras olla yksin. Itsetutkiskelu ja ihan oman elämän tavoitteiden ja tarkoituksen miettiminen voisi myös auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kateellinen sulle. Todellakin kannattaa erota.
Siinä on vasta todellinen asiantuntija! Olet siis tehnyt tilanteestafaktoihin pohjautuvan syväanalyysin Kuulematta toista osapuolta ja hänen näkemyksiään ja antanut todella vakavan avioliitto-ohjeen :D
Ihme porukkaa, joka vetää hatusta sinne tyhjään tilaan hiusten alla mitä mieleen juolahtaa!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen mies, naljailu toki ei koske työtä vaan kattaa kaikki elämän osa-alueet.
Arvostusta ei ole ja aina on jotain negatiivista sanottavaa. Aina, ei koskaan mitään hyvää.
Tätä saan sietää sekä itse että lapset.
En ymmärrä mikä ihmistä vaivaa että omaa perhettä mollataan koko suvulle.
Joku alemmuuskompleksi se on. Siihen lopputulokseen olen tullut.
En jaksa enää edes loukkaantua sen sanomisista tai teoista, jotka kertovat enemmän kun tuhat sanaa.
Omilla menoillani ei ole mitään painoarvoa, minulla ei ole mitään painoarvoa.
Minullakin oli samanlainen mies. Viisi vuotta kestin tuota kaiken kattavaa naljailua, tai oikeammin neljä, kun hän eka vuoden varmisteli että näyttää parhaat puolensa, jotta saa minut tarpeeksi kiikkiin.
Naljailu paheni pahenemistaan. Järjesti myös omituisia mustasukkaisuuskohtauksia omassa päässään, ja lopulta kävi käsiksikin. Tulin siihen tulokseen että tykkää pomottaa ja haastaa riitaa.
Kun jätin hänet niin uhkasi itsarilla, ja kun se ei tehonnut niin uhkaili minua, vainosikin jonkin aikaa. Kun lopulta huomasi etten tule takaisin, niin etsi nopsaan uuden, jota haukkui minulle samalla tavalla kuin minua aikanaan. Tämä uusi suhteensa kesti vain vuoden, vaikka ehtivät naimisiinkin. Minut vuorostaan nosti taivaisiin, olin kuulemma ollut vähintään täydellinen. Samaan hengenvetoon väitti ettei itse ollut tehnyt mitään väärin, milloinkaan. Kuulemma edelleen naiset vaihtuu hänellä nopsaan tahtiin
Itse onneksi löysin normaalilla itsetunnolla ja käytöstavoilla varustetun miehen, jonka kanssa elämä on todella hyvää.
Kenenkään haukuttavaksi ja heittopussiksi ei kannata jäädä, se on suurinta ajanhukkaa. Nämä tyypit eivät yleensä ole edes rakastuneita, vaan näkevät suhteen omistussuhteena, vähän niin kuin olisivat hankkineet jonkun kodinkoneen. Lähtiessäsi ihmettelet vain sitä miksi jäit suhteeseen niinkin pitkään. Ainoa hyvä puoli on, että opit nopeammin tunnistamaan nuo piirteet, ja välttämään näitä tyyppejä, ja huomaamaan että tarjolla on hyviäkin tyyppejä.
Jos tuttujen kesken aukoo päätään siitä, että olet johtaja, niin voithan vastata takaisin, että ""Pekkaa" nyt vähän harmittaa, kun vaimo korkeammassa tehtävässä, mutta kyllä se varmaan ohi menee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen mies, naljailu toki ei koske työtä vaan kattaa kaikki elämän osa-alueet.
Arvostusta ei ole ja aina on jotain negatiivista sanottavaa. Aina, ei koskaan mitään hyvää.
Tätä saan sietää sekä itse että lapset.
En ymmärrä mikä ihmistä vaivaa että omaa perhettä mollataan koko suvulle.
Joku alemmuuskompleksi se on. Siihen lopputulokseen olen tullut.
En jaksa enää edes loukkaantua sen sanomisista tai teoista, jotka kertovat enemmän kun tuhat sanaa.
Omilla menoillani ei ole mitään painoarvoa, minulla ei ole mitään painoarvoa.
Minullakin oli samanlainen mies. Viisi vuotta kestin tuota kaiken kattavaa naljailua, tai oikeammin neljä, kun hän eka vuoden varmisteli että näyttää parhaat puolensa, jotta saa minut tarpeeksi kiikkiin.
Naljailu paheni pahenemistaan. Järjesti myös omitui
Miten kaikki naiset aina lankeavatkin noihin miehiin.
Aivan kuin naiset olisivat jotenkin kehitykseltään jälkeen jääneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kateellinen sulle. Todellakin kannattaa erota.
Siinä on vasta todellinen asiantuntija! Olet siis tehnyt tilanteestafaktoihin pohjautuvan syväanalyysin Kuulematta toista osapuolta ja hänen näkemyksiään ja antanut todella vakavan avioliitto-ohjeen :D
Ihme porukkaa, joka vetää hatusta sinne tyhjään tilaan hiusten alla mitä mieleen juolahtaa!
Ei se väärässä kuitenkaan ole.
Siinä vaiheessa kun spermaviemäri kirjoittaa tälle palstalle mitään miehestään, se on eron paikka.
Eivät nuo "naisetkaan" katsoisi hyvällä jos miehet tekisi heistä aloituksia ulilaudalle ja puoli suomea haukkuisi niitä.
Voisiko joku fiksu mies kertoa meille tyhmille naisille, mistä nuo manipuloivat ja valheelliset miehet erottaa normaaleista? Jos kuvitellaan, että on seurusteltu jo vuosi. Mitä mies tekee tai ei tee sen vuoden aikana?
Se on kateellinen sulle. Todellakin kannattaa erota.