Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suuren varallisuuden turvin uskaltaisit jäädä pois työelämästä?
17.08.2025 |
Paljonko sinulla pitäisi olla varallisuutta että jäidit pois työelämästä samantien? Kuinka vanha olet, mitä teet työksesi ja onko sinulla lapsia ja minkä ikäisiä?
Entä mitä tekisit jos lopettaisit ansiotyön, mihin käyttäisit jäljellä jäävän ajan? Muuttaisitko ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle? Mikä muu kuin raha tai sairastuminen saisi sinut lopettamaan työssäkäynnin?
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä noita laskiessa oppii arvostamaan eläkejärjestelmää. Ja omaa työkykyään ja arvoaan työmarkkinoilla.
On ihan järkevää varautua eläkkeen matalaan tasoon järjestämällä jotain pääomatuloa, tai edes pahan päivän varaa eläkepäiviksi. On myös fiksua varautua siihen, että työn teko voi loppua ennen eläkeikää ja ne välissä olevat vuodet pitää jotenkin pystyä elämään. Mutta onneksi, onneksi ei tarvitse säästää ja sijoittaa rahaa, jolla yksin pärjää koko loppuelämän.
Oma suunnitelma on jäädä töistä pois hiukan yli 60-vuotiaana. Olisi hyvä, jos siinä kohtaa olisi tonni kuussa pääomatuloa (netto) sekä muuta rahaa välivuosiin ennen eläkkeen alkamista. Nämä ovat ihan realistisia tavoitteita.
Minkä verran pääomaa tarvitaan n. 1000e/kk pääomatuloihin?
Riippuu siitä, kuinka varmaa ja tasaista tulon pitää olla. Minä haluan tuon ruokarahakseni, niin pitää olla hyvinkin varmaa. Siksi minulla on kaksi kivaa sijoitusasuntoa erittäin halutulla alueella hyvissä taloyhtiöissä. Niistä tulee vuosikymmenten aikavälillä 350-400€/kk nettorahaa, kun huomioi remontit. Ne on ostettu jo hyvän aikaa sitten ja vuokralla on lyhennetty lainaa jo pitkään. Ovat velattomia, kun jään pois töistä. Olennaista on tosiaan, että asunto on niin kiva, että aina joku haluaa siinä asua. Silloin löytyy vuokralainen huonoltakin markkinalta. Toinen olennainen asia on pieni yhtiövastike.
Toinen pilari tulee sijoitussalkusta, jossa on matalan kulun rahastoja ja etf:iä. Näille en todellakaan laske mitään 7% tuottoa, vaan sieltä saa kolmisen prosenttia nettona, kun jätetään inflaatiovaraa ja huonojen aikojen varaa.
Sijoitusten arvo on yhteensä jossain 500 000 -600 000 paikkeilla, mutta en minä ole sinne niin paljon laittanut oikeasti rahaa, vaan iso osa kertyy sinne itsestään. Pitää vaan malttaa antaa rahan kertyä.
Kun pääomaan ei tarvitse koskea, ei tarvitse pelätä sitä, että elääkin pitkään ja rahat loppuvat. Rahaa tulee käytännössä ikuisesti, mikä onkin hyvä, koska saatan hyvinkin olla eläkkeellä 30 vuotta. Mielelläni jätän myös perintöä ihanille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaista menestynyttä firettäjää kohtaan on kymmeniä epäonnistuneita. Elämä ei aina mene kuten suunnittelee. Perheellistyminen laittaa monelta selän seinää vasten tai kattilat jakoon jos raha menee perheen edelle
Ei se ole epäonnistumista, jos muuttaa suunnitelmia. Perhe on lopulta paljon tärkeämpi asia elämässä kuin loputon vapaa-aika parhaassa työiässä. Ja usein firettäjä on muutenkin suunnitelmallinen ja fiksu, niin työ voi olla yllättävän ok, kun pääsee kunnolla uralla vauhtiin.
Itsekin nuorena aikuisena haaveilin taloudellisesta riippumattomuudesta jo nelikymppisenä. Nelikymppisenä olisi tuntunut absurdilta jäädä pois työelämästä, työ on niin kiinteä osa sen ikäisen elämää. Nyt valmistelen työnteon lopettamista noin 62-vuotiaana.
2.5 miljoonaa. 500 tonnia talossa ja loput sijoituksissa. Monella on paljon omaisuutta, mutta se ei tuota mitään. Esimerkiksi kallis talo, kesämökki ja lainaa. Ehkä jokunen sijoitusasunto, joista velkaa ja arvot laskeneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä noita laskiessa oppii arvostamaan eläkejärjestelmää. Ja omaa työkykyään ja arvoaan työmarkkinoilla.
On ihan järkevää varautua eläkkeen matalaan tasoon järjestämällä jotain pääomatuloa, tai edes pahan päivän varaa eläkepäiviksi. On myös fiksua varautua siihen, että työn teko voi loppua ennen eläkeikää ja ne välissä olevat vuodet pitää jotenkin pystyä elämään. Mutta onneksi, onneksi ei tarvitse säästää ja sijoittaa rahaa, jolla yksin pärjää koko loppuelämän.
Oma suunnitelma on jäädä töistä pois hiukan yli 60-vuotiaana. Olisi hyvä, jos siinä kohtaa olisi tonni kuussa pääomatuloa (netto) sekä muuta rahaa välivuosiin ennen eläkkeen alkamista. Nämä ovat ihan realistisia tavoitteita.
Minkä verran pääomaa tarvitaan n. 1000e/kk pääomatuloihin?
Vanhemmillani on kymmenen asuntoa ja kesämökki. Hyvillä alueilla sijaitsevat asunnot ovat laskeneet ympäristöministeriön ylläpitämän julkisen hintaseurannan mukaan enemmän kuin huonojen alueiden asunnot. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa kaksioiden hinta on pudonnut rankasti. Ennen 400000 euroa ja nykyään ehkä 300000 euroa. Onneksi ei ole velkaa.
Vierailija kirjoitti:
2.5 miljoonaa. 500 tonnia talossa ja loput sijoituksissa. Monella on paljon omaisuutta, mutta se ei tuota mitään. Esimerkiksi kallis talo, kesämökki ja lainaa. Ehkä jokunen sijoitusasunto, joista velkaa ja arvot laskeneet
Toisaalta taas jos sitä pääomaa on, on ihan fiksua laittaa osa kiinni mukavan elämän turvaamiseen. Jos esimerkiksi puolet rahasta on tuottamassa ja toinen puoli sidottuna kivaan asuntoon, ihanaan mökkiin ja ehkä veneeseenkin, elämä on mallillaan. Menee kärvistelyn puolelle, jos luopuu mökkeilystä saadakseen vielä 300t lisää sijoituksiin kiinni. Rahalla on lopulta arvoa vain, jos sitä myös käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ilmiö, että hyvien asuntojen arvo on muka laskenut enemmän kuin huonojen, johtuu siitä, että vain hyviä asuntoja menee kaupaksi. Huonojen arvoa ei tiedetä, kun ei kukaan niitä tässä markkinatilanteessa osta.
Sijoitusasunnon myyntiarvolla ei ole mitään merkitystä, jos ei aio myydä sitä. Itse asiassa arvon laskiessa laskennallinen tuotto paranee, jos siitä välittää. Minä en välitä, kun ei prosentteja voi syödä. Oikeasti olennaista on se, tuottaako asunto vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että yksi ihminen elää noin miljoonan euron varallisuudella.
Jo puolen miljoonan sijoitusvarallisuudella pärjää. Tuottaa pelkkinä osinkoina verojen jälkeen helposti 35.000 euroa vuodessa ja osakkeiden arvonnousu antaa inflaatiosuojan. Ainakin mulle kolme tonnia kuussa nettona riittää vallan mainiosti.
No ei se ihan helposti tuota verojen jälkeen tuota, mutta kuitenkin sen verran että hyvin sillä pärjää eläkeikään asti kun voi syödä myös pääomaa vähitellen. Itse vapautin itseni suomalaisen työelämän kahleista 52 v iässä noin 8v sitten ja päätös on ollut paras ikinä. On aikaa pitää itsensä hyvässä kunnossa, nukkua ja syödä terveellisesti ja nauttia ulkoilusta ja kuntoliikunnastakin eri muodoissaan mikä varmaan auttaa siinäkin ettei ole mitään sairauskuluja. Noin
Onnea. Osa meistä onnistuu, juuri tätä itsekin tavoittelen. Näin 51-vuotiaana näyttää hyvin vaikealta. En tule saamaan perintöä, itsellä kertyy +500€ pääomaa kuussa. Tällä vauhdilla vähän alle 60-vuotiaana on se 100000€. Miten pääsisin 4x suurempaan nopeasti on se vaikeus. Mietin sitä meikein joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista menestynyttä firettäjää kohtaan on kymmeniä epäonnistuneita. Elämä ei aina mene kuten suunnittelee. Perheellistyminen laittaa monelta selän seinää vasten tai kattilat jakoon jos raha menee perheen edelle
Ei se ole epäonnistumista, jos muuttaa suunnitelmia. Perhe on lopulta paljon tärkeämpi asia elämässä kuin loputon vapaa-aika parhaassa työiässä. Ja usein firettäjä on muutenkin suunnitelmallinen ja fiksu, niin työ voi olla yllättävän ok, kun pääsee kunnolla uralla vauhtiin.
Itsekin nuorena aikuisena haaveilin taloudellisesta riippumattomuudesta jo nelikymppisenä. Nelikymppisenä olisi tuntunut absurdilta jäädä pois työelämästä, työ on niin kiinteä osa sen ikäisen elämää. Nyt valmistelen työnteon lopettamista noin 62-vuotiaana.
Samaa mieltä, ei ole epäonnistumista tuossa mielessä. Kirjoitin hieman tökerösti. Minulle työ ei ole koskaan ollut minulle tärkeä osa elämää vaan tapa saada rahaa perhettä yms varten. Nuoruuden työttömyysjaksot olivat vapauden kannalta täydellistä aikaa, tekemistä oli rajattomasti. Opiskelemaan lähdin ainaisen rahattomuuden vuoksi. Ikinä ei ollut varaa tehdä mitä halusi. Jos olisin 40-vuotiaana voinut hypätä pois työelämästä, olisin tehnyt sen samana päivänä. Saman tekisin nyt. En kaipaa työkavereita. Osa ystävistäni on jo työkyvyttömyyseläkkeellä, eivät hekään töitä ole kaivanneet sekuntiakaan. Tekemistä heillä on koko ajan.
Samaa mieltä, ei ole epäonnistumista tuossa mielessä. Kirjoitin hieman tökerösti. Minulle työ ei ole koskaan ollut minulle tärkeä osa elämää vaan tapa saada rahaa perhettä yms varten. Nuoruuden työttömyysjaksot olivat vapauden kannalta täydellistä aikaa, tekemistä oli rajattomasti. Opiskelemaan lähdin ainaisen rahattomuuden vuoksi. Ikinä ei ollut varaa tehdä mitä halusi. Jos olisin 40-vuotiaana voinut hypätä pois työelämästä, olisin tehnyt sen samana päivänä. Saman tekisin nyt. En kaipaa työkavereita. Osa ystävistäni on jo työkyvyttömyyseläkkeellä, eivät hekään töitä ole kaivanneet sekuntiakaan. Tekemistä heillä on koko ajan.
Täsmennän minäkin, kun saatiin kiva keskustelu. Olen aika samoilla linjoilla siinä mielessä, että jos voisin jäädä pois töistä tinkimättä yhtään elintasostani, tekisin sen luultavasti kyllä. Olisin varmaan tehnyt nelikymppisenäkin, vaikka tosiaan silloin kaikki ystäväni olivat hirveän uraorientoituneita. Mutta käytännössä asia menee niin, että nykyisillä tuloillani saa hankittua sekä nyt että pysyvästi tulevaisuudessa aivan eri elintason, jos jaksaa jatkaa töissä. Viimeisen 12 vuoden aikana olemme maksaneet asuntolainan pois, pohjustaneet mukavan sijoitusomaisuuden, joka on valmis ja velaton alle 10 vuoden kuluttua, ja vielä on saatu oma kesämökkikin. Seuraavan 10 vuoden aikana ehtii tosiaan hankkia pääomatuloja, kerryttää lisäeläkettä ja remontoida kotia ja mökkiä. Työ ei ole elämän mahtavin asia, mutta ei se pelkkää kurjuutta ole, ja kyllä työllä myös saa ansaittua tosi paljon mahtavia asioita vapaa-aikaan. Eläkevuosia on edessä paljon joka tapauksessa, nyt voin valita, ovatko tulot 2000€/kk vaiko 4000€/kk (netto). Jälkimmäiset tulot antavat paljon enemmän vaihtoehtoja ajankäytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0€.
Nyky-yhteiskunta ei sovi omalle päälleni, kirjaimellisesti sairastuin sekä henkisesti että fyysisesti kun yritin pyöriä sen mukana. Työelämä oli niin kaukana järkevästä (alasta toiseen liikaa kiirettä ja vastuuta palkkaan nähden, päälle tehostaminen ym.) että siihen en enää halua osallistua kuin omilla ehdoillani.
Nyt maalla, pienillä tuloilla, vointi parempi.
Mistä saat nuo pienet tulot?
Toivottavasti ei muiden työllä maksamista veroista.
Kannatat siis yritysten ja maatalouden tukien poistoa?
Miksi hakkaat puolisoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minkään jos olisi liian kiva työpaikka koska työ pitää elämässä kiinni. Täytyisi olla sen tilalla jotakin ja rahaa ihan varmasti loppuelämäksi riittävästi enkä tiedä paljonko sellainen summa olisi, varmasti liikaa edes ajatuksiini.
Mutta entä tilanteessa, jossa työ vie kaiken ilon elämästä mutta palkka on suhteellisen hyvä omaan osaamiseen ja työuraan suhteutettuna?
Asennekysymys ihan selvästi. Ihmisen elämänilo on pitkälle sisäsyntyistä. Jos olet sitä tyyppiä, jolta työ vie kaiken ilon elämästä, niin seuraavaksi löytyy jokin muu tekijä, joka vie kaiken ilon elämästä. Sitten olet yhtä iloton, mutta lisäksi köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
400 000e helposti likvidoitavaa sijoitusvarallisuutta on tavoitteena. Siitä on neljännes nyt kasassa. Nykyinen sijoitustahti nykytyöllä kolmen lapsen kanssa ei mahdollista että tulisi 50v:nä täyteen. Sitä tavoittelen. Mutta jos/kun urakehitys on sopivaa niin ihan mahdollista, tai sitten pitää lähteä 10v sisällä yrittäjäksi.
En aio jäädä kokonaan töistä pois, vaan muuttaa suuntaa. Yrittäjyys ihan toisella alalla houkuttelee, mutta niin ettei 100% ajastaan ole pakko laittaa kiinni. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen myös ja hyväntekeväisyys. Aktiivisuus ja liikunta niin että loppuelämästä voisi mahdollisimman terveenä nauttia. Niin että työ on puhtaasti ilo, ei pakko ja kultainen häkki. Nykytyö on myös ihan mielekästä, mutta loppuikä yhtä ja samaa työtä tappaisi ilon elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveileeko kukaan enää Etelä-Eurooppaan muutosta vai pelkäättekö kuumuutta?
Ikää nyt 48 ja sijoitussalkku n 600k. Fifty fifty indeksirahastoja ja osinko-osakkeita. Lisäksi velaton sijoitusasunto arvo ehkä 120k. En uskaltaisi vielä jäädä vaikka elämäntyyliini ei kovin huikentelevainen ole. Tylsä työ josta jää se 4k käteen kuussa. Eläkkeeseen liki 20v sitä kyllä tuskin jaksan loppuun asti.
Jos olisi 500.000€ sijoitusvarallisuutta niin jäisin pois samantien.
Jos sen verran olisi, että ei tarvitsisi karenssin aikana hakea toimeentulotukea.
On pitänyt selvitä elämästä sen verran pitkiä aikoja ilman työkykyä ja työtä, että tietää jo, että elämää on ilman työtä ja rahaa.
Jäisin yrittäjäksi eli työhön jota rakastan. Nyt siitä ei saa juuri mitään