Kulujen jakaminen parisuhteessa, köyhä mies

Vierailija kirjoitti:

No mitä mies sanoo, kun kerrot tästä rahahuolesta?

Ei kai vain ole ettette ole koskaan keskustellet raha-asioista? Onko ap hyvin närkästynyt raha-asioista samaan aikaan kun mies kuvittelee, että nykyinen 350 euroa kuussa on OK? 

Jos asiasta ei ole koskaan keskusteltu, ehkä rakentava ja rauhallinen keskustelu, jossa tavoitteena on reilumpi kustannusten jako, jossa kumpikin rahoitta yhteistä taloutta kykyjensä mukaan auttaisi? Ihmiset eivät kuitenkaan ole ajatusten lukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan matkat/ravintolat ym ekstrat siksi, että miehellä ei ole varaa maksaa omaa osuuttaan ja jos en maksaisi hänen puolestaan, emme kävisi koskaan missään tai tekisi yhtään mitään maksullista. 

Etkö voi käydä ravintolassa ja matkoilla jne kavereiden tai lapsesi kanssa?

 

Tätä minäkin ajattelin kysyä, taidat olla läheisriippuvainen miehestäsi. Olet tyytymätön nykyiseen tilanteeseem, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään ratkaisuja yksinjåämisen pelossa..

Tässä ketjussa ei ap ole sanallakaan kertonut mitä mieltä mies on tästä tilanteesta. Hän kertoo, että mies maksaa 350 euroa kuussa. Siinä kaikki.

Eikö raha-asioista ole suoraan keskusteltu ainakaan viime aikoina? Jos olisi, näet olettaisin että ap kertoisi miten mies on suhtautunut tilanteeseen.

Useinhan täälläkin korostetaan, että naisella on oikeus elää miehen siivellä. Kuuluu parisuhteeseen. Miksei näin päin? Siinä mielessä symppaan sinua ap, että olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, mutta sillä erolla, että olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja kaksi lasta. Minä olen perheen elättäjä. Mies saa peruspäivärahaa. Eikä työllisty varmaan enää koskaan. Ikää jo 56. Aiemmin mies kävi keikkatöissä ja joskus meni hyvin, joskus huonommin, mutta minä olen aina ollut perheen taloudellinen selkäranka ja hoitanut asiani niin, että asunto pysyy ja on ruokaa, vaikkei mies saisi penniäkään. Lisäksi takavarmistuksena ollut mun vanhemmat, joilta voisi aina pyytää rahaa, jos tulee tiukka paikka. Onneksi ei ole tarvinnut. Antavat kyllä mielellään muutenkin. Ne rahat laitan kyllä sijoituksiin, koska siihen en suostu, että ensin elätän perheen ja päälle vanhempieni antamat rahat menee tähän elämään. Pitää pystyä pyörittämään taloutta omilla tuloilla.

Mutta tällä mennään ja mies on ottanut hienosti vastuuta nyt oltuaan kotona yli 2 vuotta. Hän siivoaa, minä en ole siivonnut kuin kesälomalla yhdessä hänen kanssaan. Meillä on oikeasti tosi siistiä nykyään. Lisäksi pesee pyykit, hoitaa pihan, käy kaupassa, tekee ruuat ja kuskaa nuoremman lapsen harrastuksiin neljänä iltana viikosta kauas ja odottelee siellä. Kun tulen töistä, täällä on kahvi tippunut ja ruoka uunissa/hellalla. Lisäksi mies on alkanut seurata tarjouksia ja yrittää suunnilla ruokalistaa niin, että ostaa aina tarjouksesta hyvät tarvikkeet ja sen mukaan mennään. Tässä säästyy ihan oikeasti rahaa ja ei tule syötyä juurikaan ulkona, kun aina on jääkaapissa ruokaa ja pikaratkaisut jää pois. 

Toivoisin miehen olevan töissä. Onhan se silti niin. Toisaalta elämäni on nyt erittäin helppoa ja olen ottanut lisää töitä, koska kotia pidetään kunnossa ja arki rullaa siltä osin tosi kepeästi. Olen alkanut ymmärtämään, kuinka helppoa voi olla miehellä, jolla on kotirouva, joka oikeasti ottaa sitten vastuun siitä kodista kokonaan. Se vapauttaa energiaa töihin ja vapaa-aika on leppoisaa. Rahaakin säästyy tosiaan, kun on joku jolla aikaa "pihistellä". 

Eikä mies mikään orja ole. Minä laitan hänen tilille tuon korvauksen lisäksi käyttörahaa ja maksan laskut sekä matkat jne. Ja hänellä on ihan oikeus kaikkeen samaan taloudellisesti kuin minullakin. Mielestäni sopimus on reilu. Minä olen töissä, hänellä on joka päivä tunteja luppoaikaa katsella Netflixiä yms. Kuitenkin lapset on jo myöhäisteinejä, joten täällä on oikeasti ihan tyhjää päivät pitkät, eikä tämmöisen kodin ylläpito nyt sentään kokopäivätyö ole vaan ehtii ottaa monta tuntia löhöilyaikaa päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mies tekee kotitöitä. En huomannut, että asiasta olisi mainittu.

Minulla on pitkäaikaistyötön mies ja olen tilanteeseen tyytyväinen. Joka työaamu heräämme molemmat samaan aikaan. En edes muista, että mies olisi joskus jäänyt nukkumaan minun työaamunani. Mies hoitaa suurimmaksi osaksi kaikki kotiasiat ja näin mahdollistaa työssäkäyntini, joka on välillä hyvinkin intensiivistä. Rahoja ja kulutuksia meillä ei erotella.

Ymmärrän kyllä, että ap:n tilanne on erilainen, koska kyseessä on tuore suhde. Mutta jos kummaltakin löytyy tahtoa, niin on mahdollista saada suhde toimivaksi miehen pienistä tuloista huolimatta.

 

Aloittajan tapauksessa miehen sijoitusasunto tekee tilanteesta kohtuuttoman epäreilun. En toki tiedä, minkä arvoinen asunto on ja paljonko siitä on lainaa, mutta ei ole ihan ok että ap elättää miehen ja sitkuttaa taloud

Pitäisi tietää enempi miehen asunnosta, jotta voisi tietää, tuottaako asunto mitään vai onko se vain kulu. Kattaako vuokra vain kulut vai lyhennetäänkö sillä lainaa? Voihan olla, että asunnosta on lainaa ja omistusasunnon asumistuen poistuttua miehellä ei ole enää varaa asua siinä.

Vierailija kirjoitti:

Useinhan täälläkin korostetaan, että naisella on oikeus elää miehen siivellä. Kuuluu parisuhteeseen. Miksei näin päin? Siinä mielessä symppaan sinua ap, että olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, mutta sillä erolla, että olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja kaksi lasta. Minä olen perheen elättäjä. Mies saa peruspäivärahaa. Eikä työllisty varmaan enää koskaan. Ikää jo 56. Aiemmin mies kävi keikkatöissä ja joskus meni hyvin, joskus huonommin, mutta minä olen aina ollut perheen taloudellinen selkäranka ja hoitanut asiani niin, että asunto pysyy ja on ruokaa, vaikkei mies saisi penniäkään. Lisäksi takavarmistuksena ollut mun vanhemmat, joilta voisi aina pyytää rahaa, jos tulee tiukka paikka. Onneksi ei ole tarvinnut. Antavat kyllä mielellään muutenkin. Ne rahat laitan kyllä sijoituksiin, koska siihen en suostu, että ensin elätän perheen ja päälle vanhempieni antamat rahat menee tähän elämään. Pitää pystyä pyörittämään talout

No ap:llä ei näytä olevan varaa elättää.

"Useinhan täälläkin korostetaan, että naisella on oikeus elää miehen siivellä. Kuuluu parisuhteeseen. Miksei näin päin?"

Ei kuulu kumminkaan päin. Yhteisesti sovittu kotivanhemmuus tai kotirouva/-herra taas on eri asia. Avainsana _yhteisesti sovittu_. Omasta päätöksestään kenelläkään ei ole oikeutta jäädä toisen rahoilla kotiin köllimään, sukupuolista riippumatta. 

Meillä on ehkä vähän samanlainen tilanne. Itselläni ei ole mitään tuloja tällä hetkellä elämäntilanteen takia. Siis en saa mitään tukia, teen keikkatyötä josta tulee joku muutama satanen kuussa. Aikaisemmin kun opiskelin ja kävin osa-aikatyössä miehen "pakolliset" menot joihin en kehdannut sanoa eikään söivät huomattavan osan tulojani. Kaikki tukeni menivät oman osuuteni asumisesta maksamiseen, ja osa-aikatyön hilutkin hupenivat nopeaan.

Osa tätä ongelmaa on se että ollaan totuttu ihan eri elintasoon. Olen yh:n lapsi ilman kunnon tukiverkkoja, miehellä on hurjatuloiset vanhemmat ja monta läheistä sukulaista jotka tuputtavat rahaa ja lahjoja melkein puoliväkisin. Se tilin summa mikä miehelle on katastrofi ja köyhyyttä, on summa jonka oma tilini näkee ehkä kerran vuoteen.

Joko unohdat matkustelut ja ravintolakäynnit tai maksat ne miehellesi. On hel ve tin raskasta olla myös se joka tiedostaa köyhyytensä, yrittää muuttaa tilannetta, puoliso kannustaa ja nyökyttelee kun itket asiasta mutta sitten kinuaa ja vaatii sinua johonkin kalliiseen uuteen ravintolaan. Tuntuu ettei hyvätuloiset tajua miten isoja summia joku heidän mielestään pieni meno lohkaisee tilistä, kun tuloja ei yksinkertaisesti ole.

Ihan järkyttävää, toivon että annat sen persiille kegän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Useinhan täälläkin korostetaan, että naisella on oikeus elää miehen siivellä. Kuuluu parisuhteeseen. Miksei näin päin? Siinä mielessä symppaan sinua ap, että olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, mutta sillä erolla, että olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja kaksi lasta. Minä olen perheen elättäjä. Mies saa peruspäivärahaa. Eikä työllisty varmaan enää koskaan. Ikää jo 56. Aiemmin mies kävi keikkatöissä ja joskus meni hyvin, joskus huonommin, mutta minä olen aina ollut perheen taloudellinen selkäranka ja hoitanut asiani niin, että asunto pysyy ja on ruokaa, vaikkei mies saisi penniäkään. Lisäksi takavarmistuksena ollut mun vanhemmat, joilta voisi aina pyytää rahaa, jos tulee tiukka paikka. Onneksi ei ole tarvinnut. Antavat kyllä mielellään muutenkin. Ne rahat laitan kyllä sijoituksiin, koska siihen en suostu, että ensin elätän perheen ja päälle vanhempieni antamat rahat menee tähän elämään. Pitää pystyä pyörittämään talout

Totta kai nainen voi elättää elämänkumppaniaan, eikä se ole mitenkään tavatonta, että nainen tienaa ja maksaa miestä enemmän. Aloittaja vaan ei ole miehen kanssa naimisissa, heillä ei ole yhteistä lasta, eikä suhdetakaan liene takana 20 vuotta (liekö edes vuosia?), joten tuntuu vähän epävakaalta pohjalta alkaa elättää toista, samalla kun tämä toinen makselee itselleen sijoitusasuntoa, josta elättäjä ei välttämättä tule ikinä hyötymään millään tavalla. Älytön tilanne, olipa sukupuolet kummin päin vain.

Autoa ei mainita ollenkaan. Eikö teillä ole autoa vai maksaako mies sen kulut? Auton ylläpito kuitenkin maksaa tyypillisesti 300-500 euroa kuussa ja se kuka auton maksaa muuttaa perheen sisäistä kulunjakoa jo merkittävästi.

Vai eikö mies todellakaan maksa mitään muuta kuin 350 euroa kuussa, joka taitaa olla puolet vuokrasta?

Vierailija kirjoitti:

Maksan matkat/ravintolat ym ekstrat siksi, että miehellä ei ole varaa maksaa omaa osuuttaan ja jos en maksaisi hänen puolestaan, emme kävisi koskaan missään tai tekisi yhtään mitään maksullista. En tykkää mennä yksinkään, joten tilanne mennyt näin. En tiedä kuinka suhde on luisunut tähän, jotenkin alussa olin niin rakastunut ja laput silmillä, ja tosiaan en ole koskaan ollut mikään rahasta nipottaja, niin sitten vaan tilanne on nyt tämä. Ja on alkanut ärsyttää ja mietityttää että tätäkö tämä elämä nyt sitten on. En näe miehen taloudelliseen tilanteeseen tulevan parannusta, eli minun harteilla on tienestien kohentaminen. Olen ihan idiootti että tähän olen alunperin suostunut, mutta ei ole niin helppoa tässä vaiheessa vaan potkia miestä pellolle tms kun yhteisiä vuosia takana. Tiedän että hän ei suostuisi suhteeseen niin, että asuisimme erillään. Olemme tästä puhuneet.

Ei sinun tarvitse potkia miestä pellolle. Esität vaan laskut. " Tässä kauppalasku , 74,42€ ja sinun osuutesi on 37,21€, sähkölasku 48,60€, sinun osuutesi 24,30€". Tai jaat kolmella, jos sinun ja lapsesi osuus yhteistaloudesta on 2/3.  Lasket ne kuun lopussa yhteen ja jos mies ei maksa sinulle omaa osuuttaan, ensi kuussa ostat vain itsellesi ja lapsellesi omat ruoka-annokset, ostakoon mies omansa. Totuus kannattaa nyt tunnustaa. Kyllä sinä tiedät sen itsekin, että mies on sinun kanssasi siksi, että sinä kustannat kaiken. Siksi sinä et uskalla noin toimia.

Seuraavalle ravintolakäynnille tai matkalle voit pyytää kaveriksi ystävän, sukulaisen tai kenet tahansa, joka kykenee maksamaan edes osan omasta osuudestaan.

Miehen omistaman asunnon vuokraa pitää nostaa parilla sadalla ja hänen pitää laittaa asunto myyntiin. Ajattele ensisijaisesti lastasi, ettei hän joudu elämään köyhyydessä sen takia että äidillä on tuollainen poikaystävä. Sinun pitäisi saada rahaa säästöön lastakin varten.

Tässä olisi hyvä tietää tekeekö mies osa-aikaisesti koska ei saa sen enempää töitä, vai onko oma valinta. Jälkimmäisessä tapauksessa mies loisii, ensimmäisessä tapauksessa lienee vaan pakon sanelema tilanne ettei voi enempää tienata. Myöskään tuosta asunnosta ei nyt ole enempää tietoa, voihan olla että asuntoa ei esimerkiksi voi myydä helpolla ja vuokralainen nimenomaan kattaa vaan vastikkeet ja jonkun mahdollisen lainanlyhennyksen. Minun näkemykseni mukaan pienituloinen osapuoli tuo talouteen varmaan sen verran rahaa kuin pystyy, huomioiden että maksaa omia kulujaan sen lisäksi, ja ilmeisesti ap:n palkka ei ole mikään erityisen suuri, jos hän ylitöistä huolimatta ei pysty kustantamaan perheen menoja tuon paremmin. Muuttakaa erillenne, mies omaan asuntoonsa ja sinä lapsesi kanssa omaan. Mies saa ehkä jotain tukia, jos hänen tulonsa ovat riittävän pienet (tosin omistusasuja ei asumistukea saa) ja sinä ap saat pitää paremmin omat rahasi itsesi ja lapsesi elättämiseen. Nyt pitää olla aikuinen ja käydä talouskeskustelu miehen kanssa. Kaikki tulot vaan pöytään ja katsotte yhdessä, mihin ne menevät ja mitä niillä saa. 

Miksi suostut elättämään "vierasta"miestä taloudessasi ? Teillä ei oo yhteistä lasta. Ja mies kerryttää omaisuuttaan. Teidän pitää keskustella paitsi raha-asioista, myös mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Haluatko oikeasti jatkaa työttömän, siivellä eläjän kanssa?

En oikein tajua kun ihmiset itse valitsevat kumppaninsa ja muuttavat näiden kanssa yhteen. Sitten kun selviää joku hyväksikäyttö-kuvio, vaikka taloudellinen niin valitetaan täällä. Samalla on sinkkuja jotka toivoo löytävänsä hyvän suhteen. Vali vali, katsokaa kenen kanssa olette muuttamassa yhteen ja keskustelkaa taloudesta vaikka se tylsää olisikin ja miten aiotte kulut jakaa. Elämä on kuitenkin arkea.

Vierailija kirjoitti:

no jos tyypistä tulee sulle persnettoa, niin kai sä tajuut heittää sen pellolle?

Jos näin olisi ajatellut aikanaan miehet niin hyvin vähän perheitä olisi ollut koko maassa. Mutta joo nykyään pitöisi molenmpien osallistua tasapauolisesti kuluihin jos tulot on samat, jos tulot on eri niin paremmin tienaava maksaa suhteessa enemmän niin kuin teillä ilmeisesti on tilanne. Nyt pitäisi kuulla myös toisen puolen kanta ennen kuin mitään selviä neuvoja voisi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Useinhan täälläkin korostetaan, että naisella on oikeus elää miehen siivellä. Kuuluu parisuhteeseen. Miksei näin päin? Siinä mielessä symppaan sinua ap, että olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, mutta sillä erolla, että olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja kaksi lasta. Minä olen perheen elättäjä. Mies saa peruspäivärahaa. Eikä työllisty varmaan enää koskaan. Ikää jo 56. Aiemmin mies kävi keikkatöissä ja joskus meni hyvin, joskus huonommin, mutta minä olen aina ollut perheen taloudellinen selkäranka ja hoitanut asiani niin, että asunto pysyy ja on ruokaa, vaikkei mies saisi penniäkään. Lisäksi takavarmistuksena ollut mun vanhemmat, joilta voisi aina pyytää rahaa, jos tulee tiukka paikka. Onneksi ei ole tarvinnut. Antavat kyllä mielellään muutenkin. Ne rahat laitan kyllä sijoituksiin, koska siihen en suostu, että ensin elätän perheen ja päälle vanhempieni antamat rahat menee tähän elämään. Pitää pystyä pyörittämään talout

Miksi täällä palstalla näkee kirjoituksia, että nainen joutuu olemaan perheen mies?

En koskaan suostuisi tällaiseen kuvioon ja asetelmaan, ikinä! Mies töihin tai pihalle, eikä kodin hengettärenä rätti kourassa.

Toisaalta miksei, mutta en katsoisi sekuntiakaan kotona makaavaa ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suostut elättämään "vierasta"miestä taloudessasi ? Teillä ei oo yhteistä lasta. Ja mies kerryttää omaisuuttaan. Teidän pitää keskustella paitsi raha-asioista, myös mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Haluatko oikeasti jatkaa työttömän, siivellä eläjän kanssa?

Mistä sinäkin tiedät paljonko siinä hänen asunnossaan on velkaa ja muita menoja. Idioo..i.

Meillä mies on nykyään työtön ja rahaa ei juurikaan ole.

Tilanne ratkaistiin sillä, että niin kauan kun mies ei tuo rahaa talouteen, minä myyn seksiä ja sen on oltava miehelle ok. Ansaitut rahat sijoitan itseeni ja lapseeni, eli mieheni elintasoa en sillä nosta .

N22