Lue keskustelun säännöt.
Kenen muun mielestä paras lääke masennukseen on itseään niskasta kiinni ottaminen?
16.08.2025 |
On tabu sanoa masentuneelle, että mene lenkille, vaikka todellisuudessa se on kaikista paras hoito. Maksatko mielelläsi veroa, jota käytetään muiden ihmisten saamattomuuteen?
Kommentit (97)
Onneksi lääketiede jätetään lääkäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva kehtaa noin avoimesti myöntää tyhmyytensä mutta sinä teet sen kyllä rohkeasti. Saavutus kai sekin.
Oikeassa olet, ap. Nykyään vaan ei saa useastakaan asiasta puhua oikella nimillä tai sanoa ääneen totuutta. Heti on joku silliparvi tai muu silakkaliike tuhoamassa elinkeinoa ja tahraamassa mainetta.
Mä en ole edes masentunut, mutta inhoan lenkkeilyä yli kaiken.
Jossain vaiheessa masennusta saattaa tulla hetki, että masentunut itse kokee tarvetta reipastua ja lähteä lenkille, ja silloin kannattaa niin tehdä. Kyse on ehkä siitä, että masennus on kaikessa hiljaisuudessa alkanut parantua. Eli halu reipastua voi olla merkki siitä parantumisprosessista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen masentunut, käyn lenkillä eikä auta yhtään. Silti tekee mieli kuolla ja pää on täynnä pimeyttä ja sumua. Muita ehdotuksia?
Psykiatri diagnosoi minulle keskivaikean masennuksen toissatalvena, vaikka askelmittarini keskiarvo on yli 20.000 askelta päivässä. Mitäs siitä sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut, käyn lenkillä eikä auta yhtään. Silti tekee mieli kuolla ja pää on täynnä pimeyttä ja sumua. Muita ehdotuksia?
Sitä pitääkin jatkaa 3-4 krt/viikossa ja useampi kuukausi. Ei ole oikotietä onneen.
Kovin ovat epämääräisiä nämä sinun hoito-ohjeet. Miten se itseään niskasta kiinni ottaminen käytännössä tapahtuu? Ja minkälaiselle lenkille pitäisi mennä ja miten usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri diagnosoi minulle keskivaikean masennuksen toissatalvena, vaikka askelmittarini keskiarvo on yli 20.000 askelta päivässä. Mitäs siitä sanot?
Hyvä, liikut. Hyväkuntoisen pitääkin sitten alkaa harrastamaan jo enemmän sykettä nostattavampaa, jotta vaikutuksia tulee.
Jos otan itseä niskasta kiinni, miten se auttaa perittyyn aivokemian häiriöön? Yritä perustella oikein niin kunnolla kuin osaat. No?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin ovat epämääräisiä nämä sinun hoito-ohjeet. Miten se itseään niskasta kiinni ottaminen käytännössä tapahtuu? Ja minkälaiselle lenkille pitäisi mennä ja miten usein?
Hoitohje: 3-4 krt/viikkoa vähintään 40min kerrallaan. Näistä 2-3 krt pitää olla sykettä nostattavaa liikuntaa. Tietty jos liikuntahistoria nolla, niin aloitettava pienemmästä mutta edettävä vähitellen tuohon.
Lenkkeily lisää endorfiineja, kyllä. Lenkkeily väsyttää, eikä jaksa murehtia yhtä paljon kuin liikkumatta, kyllä. Mutta lenkkeily ei korjaa traumoja tai paranna masennusta. Lenkkeily lääkkeenä on tavallaan ratkaisun etsimisen lykkäämistä tuonnemmaksi, sen lakaisua maton alle tai sitä karkuun juoksemista.
Auttaa osaltaan kuten oikea ruokavalio, muttei paranna juurisyytä masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos otan itseä niskasta kiinni, miten se auttaa perittyyn aivokemian häiriöön? Yritä perustella oikein niin kunnolla kuin osaat. No?
Liikunta edistää aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) kasvua, mikä parantaa aivojen toimintaa ja kognitiivisia taitoja.
Liikunta vapauttaa endorfiineja, jotka ovat luonnollisia mielihyvähormoneja ja jotka parantavat mielialaa.
Säännöllinen liikunta auttaa hallitsemaan stressiä ja ahdistusta, jotka usein liittyvät masennukseen.
Liikunta parantaa unen laatua, mikä on tärkeää masennuksen hoidossa.
Liikunta voi tarjota sosiaalisia kontakteja ja tukea, mikä voi olla hyödyllistä masennuksen hoidossa.
Minä eli kaksi vuotta niin, että aina, kun masennus yritti tulla päälle, "otin itseäni niskasta kiinni" ja en masentunut. Kun tuli elämänmuutos, jolloin oli aikaa levätä, sairastuin psykoottiseen masennukseen ja halusin kuolla. Toivuin siitä kuitenkin, vaikka en käynyt lenkillä. Makasin paljon sängyssä ja leikin kuollutta. Nyt voin jo paremmin ja jaksan liikkuakin.
Eli minä en vain kestä tätä elämää, jos en saa välillä potea lievää masennusta. Ajoittainen itsesäälissä rypeminen auttaa minua jaksamaan elämää normaaleiden ihmisten maailmassa. Minun kaltaisiani ei ole niin paljon, että meistä saisi kokonaisen ihmisyhteisön koottua.
Onko tuo se Münchhausen-tekniikka? Ei se toimi.
Aika moni kommentoija vaikuttaa olevan tietämätön siitä, että AP on ihan oikeassa:
"Laaja tutkimus paljasti: Liikunta saattaa hoitaa masennusoireita joskus paremmin kuin pelkkä lääkitys"
Vierailija kirjoitti:
Jos otan itseä niskasta kiinni, miten se auttaa perittyyn aivokemian häiriöön? Yritä perustella oikein niin kunnolla kuin osaat. No?
Hei lukasehan tämä:
https://www.duodecim.fi/uux28198/
"Liikunta lievittää myös vakavaa masennusta"
Mulla auttoi terapia, lääke ja kun masennuksen aiheuttajat poistuivat mun elämästä. 👍
Puhu vaan noin jos haluat kertoa kaikille oman tietämättömyytesi ja ymmärtämättömyytesi.