Miten köyhillä on varaa olla lihavia?

Vierailija kirjoitti:

Monella lihavalla voi olla myös elämänhallintaongelmia tai mielenterveysongelmia. Se vaikeuttaa laihduttamista. On helpompi maata kotona ja tilata foodoraa kun kävellä kauppaan. 

On myös helpompaa ostaa valmisruokaa ja muita prosessoituja ruokia ja eineksiä kun taas alkaa pilkkomaan keräkaalia tai keittämään porkkanoita. 

 

Itselläni ei ole kokemusta lihavuudesta mutta mt-ongelmista kyllä. Kun mieli ei voi hyvin, se näkyy myös kehossa. Voi näkyä monella tapaa. Itselläni se näkyi liikunnan ylikorostamisena ja ortorektisena käytöksenä. 

 

Monet terveelliset ruuat eivät kylläkään ole kalliimpia kuin epäterveelliset. Varsinkaan nykyään. Karkkipussi, limupullo ja sipsipussi dipillä maksaa jo melkein 20€. Tuolla rahalla saisi ihan hyvin ostettua kasviksia ja jauhelihaa tai kanaa.

Ei pienituloisella ole varaa tilata tuollaisia parinkympin satseja kotiinsa. Ihme urbaanilegenda koko juttu!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt sitä, kun useinmiten esim. tv:ssä haastattelussa pyöreähkö ihminen puhuu köyhyydestä. Mitä mahtanee sitten syödä, että pyöreys säilyy.

Hankittu paino säilyy todella mitättömillä kaloreilla. Maksaa max 30 c vuorokaudessa enemmän kuin normaalipainoisen painonsa säilyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska makaroni, lenkkimakkara ja voipaketti ovat paljon halvempia kuin valikoima monipuolisia kasviksia ja hedelmiä, ja laadukas liha ja kala. 

Sekin auttaisi laihtumaan, jos korvaisi edes yhden makkarapaketin viikossa ostamalla samalla rahalla kaalia, porkkanoita tai vaikka omenoita. 

Ruoka muuttaa suoliston bakteerikannan. Höttöruokaa syövän tekee mieli lisää höttöruokaa ja juurekset ei sula, vaan vaivaa. Pitäisi syödä tasapuolisesti hyviä proteiineja ja kasviksia, mutta se tulee kalliiksi.

Suolisto kyllä tottuu halpoihin ja terveellisiin juureksiin. Kasvikset, täysjyväviljat, palkokasvit, rasvaton jugurtti, raejuusto, peruna..Halvalla syöminen ei tarkoita lainkaan lihottavast

Sokeroidussa jugurtissa saa kyllä tuotteen valmistaja tukkuhinnalla ostamalleen sokerilleen mielettömän katteen. Opetelkaa vaikka piirtämään purkin kuvaan, kuinka suuri osuus siinä on valmistajalle halpaa sokeria. Tulee terveydelle halvemmaksi ostaa sitä maustamatonta jugurttia litran purkissa ja puolen litran Bonne-hedelmäsosepurkkeja. Bonnessa ei ole lisättyä sokeria ja sitä voi antaa vaikka vauvoille. Laittakaa vaikka kauralesettä kuitulisäksi mukaan siihen maustamattomasta jugurtista ja Bonnesta tai banaaniviipaleista sekoitettiin jugurttiin. Maksa kiittää kun ei rasvoitu lisätyn sokerin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipäjonosta saatavat ruuat on usein lihottavia: Lihapiirakoita, vaaleaa leipää, munkkeja, pullia, viinereitä, rasvaisia sokerivanukkaita yms. 

Mutta ei niiden lisäksi tarvitse niin paljon muuta ruokaa.

Ikävä kyllä nuo leipäjonoeväät aiheuttavat verensokerin vuoristoradan ja sen myötä nälkäkierteen. Suolaisen jälkeen halutaan makeaa ja makean jälkeen halutaan suolaista. Eihän noissa leipäjonoeväissä ole proteiinia ja kuitua, jotka pitäisivät sitä nälkää. Valkeaa hiilihydraattia ja rasvaa senkin edestä enemmän. 

Terveellinen ruoka on kalliimpaa, se on edelleen kyllä ostettavissa vaikka sitte TT tuella mutta vaatii budjetointia paljon ja suunnittelua jos tykkää syödä hyvin, säännöllisesti ja terveellisesti, luuletteko että kellään riittää omistautumista siihen? Jos te katsotte jtn valmisruokia,mehuja, jogurtteja jne mitkä on halvimpia, niin niissä tuotteissa ei edes ole sitä mitä luvataan. Esim joku marjamehu, siin on ehkä 10% marjaa ja 90% jt ihan muuta, sama koskee valmisruokia, näitä tuotteita ihmiset sitten ostelee ja ihmettelee kun painoa tulee "tyhjästä"

Jokainen, joka vertaa bensakoneeseen elimistön säätelymekanismeja, adaptaatiokykyä, monimutkaista aineenvaihduntaa ja psyyken vaikutusta, ei tiedä mistä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka vertaa bensakoneeseen elimistön säätelymekanismeja, adaptaatiokykyä, monimutkaista aineenvaihduntaa ja psyyken vaikutusta, ei tiedä mistä puhuu.

Tämä vastauksena viestiin 449. Lainaus ei jostain syystä tullut mukaan.

Onpa tyhmä kysymys.

"Miten niin monella köyhällä on varaa pitää liikakiloistaan kiinni?"

Kilon sokeria saa eurolla. Ei siis maksa paljon. Siitä saa niin paljon kaloreita, että jos ei liiku ollenkaan, pysyy taatusti lihavana. Lihavana pysyttelyyn riittää kolmekymppiä kuussa, monelle vähempikin.

Venhäjauhoista saa kaloreita vielä halvemmalla. Leivontamargariinin tai ruokaöljyn kalorit maksaa tuplasti sen, mitä sokerin, mutta eihän sitä vaikka pullan leipomiseen niin paljon mene.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka vertaa bensakoneeseen elimistön säätelymekanismeja, adaptaatiokykyä, monimutkaista aineenvaihduntaa ja psyyken vaikutusta, ei tiedä mistä puhuu.

En ole se, jolle vastasit. On totta, että aineenvaihdunta on monimutkainen asia, johon vaikuttaa useampi eri tekijä. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että jos syöt enemmän kaloreita kuin kulutat, paino väistämättä nousee. Ja toisinpäin. Se on  luonnonlaki. Tietenkin siihen kulutukseen vaikuttaa terveys, lääkitys, hormonit jne. Mutta loppujen lopuksi kalorit sisään vs. kalorit "ulos" -tasapaino määrittelee painonkehityksen.

Aina näissä keskusteluissa löytyy joka joka väittää elävänsä 700 kalorilla eikä laihdu. Vaikka makaat koomassa, elimistö tarvitsee enemmän kuin 700 kaloria pysyäkseen hengissä. Ei ole siis mahdollista, että joku elää 700 kalorilla. On tutkittu, että ihmiset reilusti aliarvioivat syömänsä kalorimäärän ja sen nämä 700-1000 kalorin väittäjät ainakin tekevät. Jos syöt vähemmän kaloreita kuin kulutat, painosi tippuu. Ihan sama, onko sinulla kilpirauhasongelmia, oletko vaihdevuosi-iässä tai onko sinulla jokin lääkitys. Tuo pätee silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, joka vertaa bensakoneeseen elimistön säätelymekanismeja, adaptaatiokykyä, monimutkaista aineenvaihduntaa ja psyyken vaikutusta, ei tiedä mistä puhuu.

En ole se, jolle vastasit. On totta, että aineenvaihdunta on monimutkainen asia, johon vaikuttaa useampi eri tekijä. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että jos syöt enemmän kaloreita kuin kulutat, paino väistämättä nousee. Ja toisinpäin. Se on  luonnonlaki. Tietenkin siihen kulutukseen vaikuttaa terveys, lääkitys, hormonit jne. Mutta loppujen lopuksi kalorit sisään vs. kalorit "ulos" -tasapaino määrittelee painonkehityksen.

Ne on noita itselle valehtelu juttuja. Kun ei ole oikein motivaatiota ja laiskottaa niin noista saa hyvän tekosyyn että ei laihdu. Sitten on taas hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihottavat ruuat ovat halvempia. Toiseksi köyhällä ei ole varaa mihinkään maksulliseen liikuntaan, tuskin edes uimahallikäyntiin.

Mihin maksullista liikuntaa tarvitaan? Kävelemällä ja pyöräilemällä säästää bussikuluissa ja netti on täynnä videoita joiden mukana voi jumpata kotona. 

Koska sen liikunnan pitäisi olla myös mielekästä, että sitä jaksaisi tehdä. Bussin korvaaminen kävelemällä tuskin sitä kovin monelle on. Kierre jossa syödään huonosti eikä olla liikunnallisesti aktiivisia on myös todella vaikeaa katkaista.

Kyllä rikkaat ovat useimmiten niitä lihavia.

T: Tuntematon 

Rahan puute ei luonnollisestikaan aiheuta ylipainoa, sillä muuten maailman köyhimmät ihmiset Madagaskarilla olisivat kaikki lihavia. No jokainen tietää ettei niin tietenkään ole, vaan jos ei ole rahaa ruokaan, niin ihmisestä tulee pahimmillaan sitten langanlaiha luuranko.

Ylipainolla ja heikolla toimeentulolla on kuitenkin olemassa korrelaatio, vaikkei kuitenkaan suoraa kausaliteettia. Heikosti toimeentulevat ovat usein ylipainoisia, vaikkakaan siis ylipaino itsessään ei ole rahan puutteen syytä. Mikä sitten yhdistää liikalihavuutta ja heikkoa toimeentuloa? Se on tietty kunnianhimon ja älykkyyden yhdistelmän puute. Tiedän, että asia herättää pahaa mieltä, mutta totuus kun ei tunnetusti mielipahasta välitä. Kun henkillöltä puuttuu kunnianhimo, hän ei menesty koulussa, hän ei menesty työelämässä, eikä hän menesty muutenkaan elämässä. Hän ei osaa ajatella vartaloaan tavoitteellisesti, vaan antaa olla sellaisena höllyvänä ja löllyvänä. Hän ei jaksa siis ponnistella, siis yhtään missään, oli kyse koulusta tai urheilusta.Tämän tyyppinen henkilö on taipuvainen hakemaan nopeaa palkintoa. Hän tekee asioita, missä palkinto on saavilla aivoille miltei heti. Tällaisesta esimerkkejä ovat sokeriset herkut ja päihteet. Sen takia niiden kulutus korostuu matalissa yhteiskuntaluokissa. Kunnianhimoinen ja älykäs osaa ajatella palkintoa pidemmällä perspektiivillä. Hän treenaa ja syö niukalti energiaa, koska tietää että vuoden tai kahden päästä se palkitsee hyvännäköisellä vartalolla. Hän jaksaa lukea ja päntätä koulussa, koska tietää että se palkitsee vuosien päästä elämässä.

Mä tiedän erittäin hyvin, että totuuden torvena tämä fakta herättää tunteita. Hölmöimmät tulevat kertomaan, että on fiksuissa ja kunnianhimoisissakin lihavia. No vastataan siihen jo ennakkoon: Tietenkin on. Ja yksilöt on aina yksilöitä. On olemassa köyhiä ja laihojakin ja heitä on vaikka kuinka paljon. Mutta isossa kuvassa asia on kuten selitin. Lihavuutta esiintyy enemmän matalemmissa toimeentulon luokissa, kuin taas ylemmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska makaroni, lenkkimakkara ja voipaketti ovat paljon halvempia kuin valikoima monipuolisia kasviksia ja hedelmiä, ja laadukas liha ja kala. 

Sekin auttaisi laihtumaan, jos korvaisi edes yhden makkarapaketin viikossa ostamalla samalla rahalla kaalia, porkkanoita tai vaikka omenoita. 

Ruoka muuttaa suoliston bakteerikannan. Höttöruokaa syövän tekee mieli lisää höttöruokaa ja juurekset ei sula, vaan vaivaa. Pitäisi syödä tasapuolisesti hyviä proteiineja ja kasviksia, mutta se tulee kalliiksi.

Suolisto kyllä tottuu halpoihin ja terveellisiin juureksiin. Kasvikset, täysjyväviljat, palkokasvit, rasvaton jugurtti, raejuusto, peruna..Halvalla syöminen ei tarkoita lainkaan lihottavast

Joskus kananmunat ja tonnikala oli edullista ruokaa. Munia sai usein -60 % hinnalla eli kenno maksoi 40 senttiä. Ei näy enää eikä ole enää vakio, että kaapissa on kananmunia. Raejuustossakin on hinta noussut, kuten kaikessa muussakin.

Rasvaton/maustamaton jogurtti on kalliimpaa kun sokeroidut. Täysjyväleivät kalliimpia kuin vehnäpatonki.

No juureksia ja perunaa saa parhaillaan 2 kiloa eurolla, mutta se proteiinipuoli on vaikeampaa.

Jos proteiini on ongelma, osta sitä vehnäpatonkia. Yllätys yllätys, siinä usein on enemmän proteiinia kuin täysjyväleivässä. Muita ravinteita voi kyllä olla vähemmän, kuitua nyt varsinkin. Vielä halvemmalla pääset, jos leivot itse. Vehnäjauhot ei paljoa maksa.

Munat ovat edelleen verraten halpoja. Yksi proteiininlähde, jota voisi käyttää enemmän, ovat pavut ja linssit. Ei kannata ostaa kypsiä tölkitettyjä kaupasta, vaan kuivattuja, ja keitellä itse aina kun sähkö on halpaa.

Tonnikala ei tosiaan enää ole halpaa, eikä oikein muukaan kala. Seitiä saa 9 euroa/kilo. Maustamaton jogurtti saattaa maksaa kymmenen senttiä enemmän litralta, mutta kun katsoo ravintoarvoja, näkee, että proteiinia siinä on enemmän. Proteiinigramma tulee halvemmaksi, kun ostaa maustamatonta.

Aika pienellä rahalla voi syödä terveellisesti, jos ei ole mitään allergioita tms. hankaloittamassa asiaa. Ongelma on siinä, ettei ruokavalio ole silloin välttämättä kulinaarisesti kovin miellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt sitä, kun useinmiten esim. tv:ssä haastattelussa pyöreähkö ihminen puhuu köyhyydestä. Mitä mahtanee sitten syödä, että pyöreys säilyy.

Et ole tainnut olla työttömänä?

Rupesin lihomaan, kun jouduin työttömäksi. Kun kävin töissä, oli varaa syödä ulkona. Kotona ei ollut paljon muuta ruokaa kun puurohiutaleita, ruokaöljyä, pakastemarjoja ja munia. Eipä niitä tehnyt mieli kuin sen verran että nälkä aamulla lähtee. Työpaikkkalounaalla en vetänyt pakkia täyteen, vaan yleensä otin keiton tai jonkin salaattiannoksen. Kun oli määräannos, en syönyt määrääni enempää.

Kun piti ruveta kokkaamaan kotona, tilanne riistäytyi ihan käsistä. Kotiruokaa on aina jääkaapissa odottamassa, tekee mieli ottaa lisää. Syömiseen menee vähemmän rahaa kuin ennen, mutta silti lihon. Ei ole oikein mahdollista ostaa raaka-aineita vaikka vain yhtä keittoannosta varten kerrallaan.