Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi koko ajan ostaa ja omistaa jotain?
16.08.2025 |
Olemme keskituloisia insinöörejä ja asumme kerrostalossa lähellä kantakaupunkia, rauhallinen alue, ei halpa mutta ei järjettömän kalliskaan. Asumme merenrantakaupungissa.
Tuntuu olevan suuri ihmetyksen aihe, kun emme omista kesämökkiä. No me vuokraamme yleensä saman joka kesä viikoksi ja se riittää, joskus vaihdetaan paikkaa mutta tästä yhdestä tykätään - eläkkeellä ehkä mökkeillään enemmän os jaksetaan mutta omaa ei osteta. Ei vaivaa, ei riesaa perikunnalle joka ei ole kiinnostunut omistamaan mökkiä hekään, toinen ei ole kiinnostunut ollenkaan mökkeilystä, toinen vuokraa silloin tällöin vaihdellen. Lapset ovat nuoria työssäkäyviä aikuisia, eivät asu enää kotona. Jos heidän mieli muuttuu sen on heidän oma asiansa.
Tuntuu olevan kummastus sekin, kun ei ole omaa venettä. Mitä me sillä tehtäisiin? Kalalle pääsee rannalle ja vuokrata voi veneitä jos siltä tuntuu, ei nyt ole tuntunut siltä.
Ei ole omaa autoa. Mitä sitten? Tästä jaksaa kävellä rautatieasemalle 15 minuuttia minun vauhdilla ja bussiasema siinä vieressä. Vuokraamosta voi valita mieluisan auton eikä tartte miettiä sopiiko asia X meidän autoon kun pitää viedä paikkaan Y, vaan voi vuokrata pakun tai tilapäiseen tarpeeseen jonkun pieniruokaisen. Emme koskaan lokkeile muiden kyydissä, vaan kävelemme, pyöräilemme tai vuokraamme auton.
Juu talouskasvu ja blaablaa. Minä haluan jättää jälkipolville mieluummin puhdasta luontoa kuin rahaa. Ei sillä rahalla tee mitään kun luonnonvarat on kaluttu loppuun. Ei ole mitä ostaa eikä ole mitä myydä. Lapsetkin pääsevät helpommalla kun saavat perintönsä tililtä. Asuntokin aiotaan myydä kun jäädään eläkkeelle ja ruveta katsomaan sopivaa seniorivuokra-asuntoa sitten, millaista se on sitten sen ajan murhe, siihen on vielä jokunen vuosi aikaa. Lisäksi kun ei ole laittanut rahaa mammomaan, ei ole maailmanloppu jos jää työttömäksi, sillä säästöillä elää hetken ellei kukaan enää palkkaa. Meidän aloilla on myös yrityksen perustaminen helppoa pienellä rahalla, asiakashankinta sitten vähän enemmän vaativaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samoilla linjoilla aloittajan kanssa omistamisesta noin filosofisesti, mutta mutta. Minulta ei koskaan, milloinkaan, ikinä ole kukaan kysellyt, miksei meillä ole mökkiä (57v.). Tai venettä! Ei kyllä itselle tulisi mieleenkään kysellä keneltäkään, miksei tällä ole venettä :) Elättekö jossain kalastajayhteisössä, jossa vene on normi?
Samaa ihmettelin, kun luin aloituksen, sillä meiltä ei ole kukaan koskaan kysellyt, miksei ole mökkiä tai venettä. Mutta toisaalta on loogista, että jos joka kesä vuokraa mökkiä, että kysytään oman mökin hankinnasta. Autostakin tulee varmasti kyselyä, jos kulkee muiden kyydeillä. Missähän tilanteessa venekyselyt ovat tulleet? Se voi toki olla vain smalltalkkia, puheenaihe muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen , mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.
Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.
Asun taloyhtiössä, jossa osa ihmisistä on asunut jo 30 vuottakin vuokralla samassa taloyhtiössä. Tämä talo on asunto-osakeyhtiö jonka omistaa vakavarainen sijoitusyhtiö ja kaikki talon asunnot on vuokrattu ihan normaaleille omillaan toimeen tulevulle työssä käyville ja eläkkeellä oleville ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samoilla linjoilla aloittajan kanssa omistamisesta noin filosofisesti, mutta mutta. Minulta ei koskaan, milloinkaan, ikinä ole kukaan kysellyt, miksei meillä ole mökkiä (57v.). Tai venettä! Ei kyllä itselle tulisi mieleenkään kysellä keneltäkään, miksei tällä ole venettä :) Elättekö jossain kalastajayhteisössä, jossa vene on normi?
Samaa ihmettelin, kun luin aloituksen, sillä meiltä ei ole kukaan koskaan kysellyt, miksei ole mökkiä tai venettä. Mutta toisaalta on loogista, että jos joka kesä vuokraa mökkiä, että kysytään oman mökin hankinnasta. Autostakin tulee varmasti kyselyä, jos kulkee muiden kyydeillä. Missähän tilanteessa venekyselyt ovat tulleet? Se voi toki olla vain smalltalkkia, puheenaihe muiden joukossa.
Emme kulje muiden kyydeillä. Tästä pääsee julkisilla joka paikkaan ja lähimmät autovuokraamot on kävelymatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni äkkikuoleman myötä menetin kaiken. Olimme lapsettomia ja puolisoni sisaruksilla oli oikeus vaatia 50 % perintöosuus omaisuudestamme. Melkoinen pudotus omistamisen paratiisista, joka ensi alkuun tuntui shokilta. Katsoa vierestä, miten 30 vuoden työ, ahkeruus ja omistaminen vain valui käsistäni ihmisille, jotka eivät sitä olisi ansainneet.
Se samahan oikeastaan tapahtuu meille kaikille kuolemamme jälkeen. Joku perii omaisuutemme ja tekee sille, mitä lystää. Onko omaisuus juuri siksi tärkeää? Ideahan on saada siitä turvallisuutta, pahan päivän varalle, siis jotakin mikä lisäisi mielenrauhaa, luottamusta tulevaisuuteen, itsemääräämisoikeutta, jotakin, joka ei kuitenkaan toteudu. Omaisuutta hankitaan lisää, lasketaan säästääkö omistamalla ja ehkä myös statusta yhteiskunnassa.
KYmmenen vuoden leskeyden jälkeen en omista kuin auton. Halvan, pienen, jolla pääsen kätevästi vuokramökille. Se on ainoa asia, jonka tahd
Leski saa pitää oman omaisuutensa, ei se kuulu vainajan sisaruksille mitenkään. Älä nyt vaan sano, että kaikki oli oikeastaan miehen omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen , mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.
Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.
Asun taloyhtiössä, jossa osa ihmisistä on asunut jo 30 vuottakin vuokralla samassa taloyhtiössä. Tämä talo on asunto-osakeyhtiö jonka omistaa vakavarainen sijoitusyhtiö ja kaikki talon asunnot on vuokrattu ihan normaal
Minäkin asuin aikoinaan tuollaisessa. Sitten talo vaihtoi omistajaa ja kaikki vuokrasopimukset irtisanottiin. Osa oli siinä vaiheessa asunut talossa 42 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen , mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.
Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.
Asun taloyhtiössä, jossa osa ihmisistä on asunut jo 30 vuottakin vuokralla samassa taloyhtiössä. Tämä talo on asunto-osakeyhtiö jonka omistaa vakavarainen sijoitusyhti
Lisäksi yksi 42 vuotta talossa asunut laski, että jos hän olisi ostanut vuokramarkoilla/euroilla oman asunnon, hänellä olisi 130 neliötä kaupungin hulppeimmalla näköalalla.
Kuulostaa että on paras vaihtaa ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas ei vähääkään muiden mielipiteet kiinnosta. Viimeksi toissapäivänä ostin prätkän. Miksikö? No koska teki mieli.
T. Toinen insinööri
Miksette ole kouluttautuneet jollekin pienipalkkaiselle alalle, kun raha ei merkitse teille mitään, vaan mieluummin jätätte tuleville sukupolville puhdasta luontoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen , mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.
Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.
Asun taloyhtiössä, jossa osa ihmisistä on asunut jo 30 vuottakin vuokralla samassa taloyhtiössä. Tämä talo on asunto
Lisäksi yksi 42 vuotta talossa asunut laski, että jos hän olisi ostanut vuokramarkoilla/euroilla oman asunnon, hänellä olisi 130 neliötä kaupungin hulppeimmalla näköalalla.
Tuo on jälkiviisastelua. Eivät kaikki saa lainaa niin paljon, että voisivat ostaa hulppeimman asunnon. Pystyvät silti maksamaan vuokraa kuukausittain.
Ap tässä. En ota itse puheeksi mutta täällä rannikolla keskustelu menee helposti näin.
Joku tuttu kysyy milloin sulla on kesäloma. No mitä teitte. Ai vuokrasitte taas, ettekö osta jo omaa kun joka kesä käytte vuokramökillä, eikö se olisi kannattavampaa ostaa.
Oltiin porukalla eräässä tapahtumassa (maksoin kyllä osuuteni kyydistä ja kuski itse ehdotti että lähdetään kimppakyydillä). Kysyivät matkalla suoraan että onko teillä vene ja miksi ei ole. Tuntuu olevan sääntö että täällä rannikolla on nyt ainakin vene oltava jos ei mökkiä ole.
Meillä on liukuva työaika ja sanoin lähteväni aiemmin että ehdin junaan, ihan työajan puitteissa kyllä mutta yleensä teen neljään tai viiteen. Ai eikö sulla ole vieläkään autoa, kannattaisi ostaa se auto kyllä niin olisi helpompaa.