Miksi pitäisi koko ajan ostaa ja omistaa jotain?

Kovastipa näytät ap välittävän toisten ihmisten mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Kovastipa näytät ap välittävän toisten ihmisten mielipiteistä.

No miksi niitä pitää ihmetellä meille ääneen, kun meiltä jatkuvasti noita kysytään että miksi sitä ja tätä ja haluan tietää miksi noita ihmetellään niin paljon, kysytään suoraan. Myös vauvalla vähän väliä kerrotaan kuinka eläkkeellä olisi turvallista omistaa asunto, no perikunta pääsee vähemmällä kun omistaa mahdollisimman vähän.  En minä nyt kysyille vastaa että miksi tuollaista kysyt, se tuntuu töykeältä joten helpompi pohtia asiaa nimettömänä. Vastaan kyllä asiallisesti että ei olla kiinnostuneita. 

Olisivatpa kaikki tuollaisia. Ei mulla muuta.

Mikä tällaisten ihmisten päässä on napsahtanut kun tulevat tivaamaan tuollaisia. Olen siis kokenut aivan samoja uteluja jotka suorastaan loukkaavat ja ovat tahdittomia/rajattomia. Hajurako tällaisiin ihmisiin niin saat rauhassa elellä juuri niin kuin haluat ITSE

Mää oon miljonääri ja elän vaatimatonta elämää. Ostan vaan sen mitä tarvitsen. Ei kiinnosta kylpypaljut yms status jutut. 

Niin moni ihminen on ahne ja kaikkea pitää olla. Sitten ihmetellään, että voiko joku olla tyytyväinen elämäänsä, kun elää sen täysin toisella tyylillä.

Jokainen saa elää tavallaan, meille on mieluisia niin erilaiset jutut. Minusta ap:n tapa kuulostaa hänelle hyvältä ja järkevältä. Itse haaveilen mökin omistamisesta koska tykkään vapaalla puuhastella kaikenlaista joka ei vuokramökillä olisi suotavaa. 

Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen ,  mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.

Kuka tuollaisia kummastelee? Ei kukaan! Kaikki tuo on omassa päässäsi ja olet erittäin tottunut kertomaan muille, että oltiin kesälomalla vuokramökillä ja mentiin sinne vuokra-autolla ja ilahduttiin, kun ei tarvinnut vuokrata venettä, kun siellä oli rannassa paatti, joka kuului vuokraviikon sisältöön. Totta hemmetissä moni nostaa kulmakarvaansa, kun noin moneen kertaan vakuutellaan, että ei ollut meidän mikään muu kuin loma. Joku toinen olisi kertonut lomailleensa Talvisaaressa maailman ihanimmalla mökillä hehkuttamatta sitä, että oltiin vaan vuokralla eikä ilman autoa olisi sinne päästy. 

Vierailija kirjoitti:

Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen ,  mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.

Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.

Hieno asenne ja elämätapa. Uskon että elätte hyvää ja tyytyväistä elämää.

Olisipa useammilla sama asenne. Valittevasti esim mainonta luo ihmisille turhia haluja jotka ei ikinä tyydyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurelle ikäluokalle on ollut tärkeää kiinteän ja irtaimen omaisuuden omistaminen ja he monasti arvioivat ja arvostavat ihmistä hänen omistustensa perusteella. Suuri ikäluokka onnistui siirtämään tämän omistamisen pakon myös lapsilleen ,  mutta nyt aikuistumassa oleva sukupolvi on jo pääsemässä omistamisen pakosta eroon ja hyvä niin.

Noinhan se menee. Silti ihmettelen, että kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen, niin alkaa itku siitä, että tämä on meidän koti. Jos haluaa pysyvän kämpän, niin ostaa sellaisen, vuokralla pitää olla koko ajan valmis jättämään asunto.

Everything happens for a reason

Ketään ei kiinnosta toisten mökit ja veneet.

Olen vähän samoilla linjoilla aloittajan kanssa omistamisesta noin filosofisesti, mutta mutta. Minulta ei koskaan, milloinkaan, ikinä ole kukaan kysellyt, miksei meillä ole mökkiä (57v.). Tai venettä! Ei kyllä itselle tulisi mieleenkään kysellä keneltäkään, miksei tällä ole venettä :) Elättekö jossain kalastajayhteisössä, jossa vene on normi? 

Miksi muiden kuluttaminen nähdään aina turhana ja oma kuluttamattomuus hyvänä? Hyvin moni ei pääse töihin julkisilla, ja auto vain pakko omistaa jos haluaa tehdä töitä. Nyt minun pitäisi ostaa uusi sänky, koska olen kärsinyt selkäkivusta puoli vuotta ja tajusin että syynä on loppuunkulunut sänky. 

Puolisoni äkkikuoleman myötä menetin kaiken. Olimme lapsettomia ja puolisoni sisaruksilla oli oikeus vaatia 50 % perintöosuus omaisuudestamme. Melkoinen pudotus omistamisen paratiisista, joka ensi alkuun tuntui shokilta. Katsoa vierestä, miten 30 vuoden työ, ahkeruus ja omistaminen vain valui käsistäni ihmisille, jotka eivät sitä olisi ansainneet. 

Se samahan oikeastaan tapahtuu meille kaikille kuolemamme jälkeen. Joku perii omaisuutemme ja tekee sille, mitä lystää. Onko omaisuus juuri siksi tärkeää? Ideahan on saada siitä turvallisuutta, pahan päivän varalle, siis jotakin mikä lisäisi mielenrauhaa, luottamusta tulevaisuuteen, itsemääräämisoikeutta, jotakin, joka ei kuitenkaan toteudu. Omaisuutta hankitaan lisää, lasketaan säästääkö omistamalla ja ehkä myös statusta yhteiskunnassa. 

KYmmenen vuoden leskeyden jälkeen en omista kuin auton. Halvan, pienen, jolla pääsen kätevästi vuokramökille. Se on ainoa asia, jonka tahdon ja nimenomaan vuokraamalla mökkiä pitkäaikaisesti. Yhtä lailla minullekin sanotaan, että olisin samassa ajassa voinut ostaa oman. Joo, ehkä, mutta tietoisuus, miten pääsen mökistä halutessani nopeasti eroon on tärkeä tunne. Yksikään mökkinaapuri ei tunge iholle tieosuuskunnan asioissa tai marmata jätepisteen sotkuisuudesta, koska en voi päättää mistään mitään. 

Vuokrasin kaverilta pikku asunnon, jossa viihdyn nyt. Vuokra on todella halpa ja saan kuitenkin kaiken alkaen isosta puutarhasta ja seudun rauhallisuudesta. Minun odotetaan ostavan oma asunto, kuulenkin siitä aika ajoin, mutta mutisen vain etten tiedä missä tahdon asua. OIkeasti en tahdo asua enää missään ja ajatus jostakin osakehuoneistosta, rivarin pätkästä, sietämässä kiljuvia naapuria lapsia ei kiinnosta yhtään. Miksen voi voida vain hyvin siinä, missä nyt elän?

Uskon myös itseensä sijoittamiseen. Oman elämän hyvinvointiin. Osakesijoituksieni osingoilla maksan vuokramökkiä ja matkustelen. Se on oikeasti hyvä juttu. Isot rahat odottavat ehkä vaikeaa sairautta tai vanhuutta tai elämäni kotia, joka tulisi vastaan joku päivä. Mutta haluan elää, enkä stressata omaisuudestani.

 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni äkkikuoleman myötä menetin kaiken. Olimme lapsettomia ja puolisoni sisaruksilla oli oikeus vaatia 50 % perintöosuus omaisuudestamme. Melkoinen pudotus omistamisen paratiisista, joka ensi alkuun tuntui shokilta. Katsoa vierestä, miten 30 vuoden työ, ahkeruus ja omistaminen vain valui käsistäni ihmisille, jotka eivät sitä olisi ansainneet. 

Se samahan oikeastaan tapahtuu meille kaikille kuolemamme jälkeen. Joku perii omaisuutemme ja tekee sille, mitä lystää. Onko omaisuus juuri siksi tärkeää? Ideahan on saada siitä turvallisuutta, pahan päivän varalle, siis jotakin mikä lisäisi mielenrauhaa, luottamusta tulevaisuuteen, itsemääräämisoikeutta, jotakin, joka ei kuitenkaan toteudu. Omaisuutta hankitaan lisää, lasketaan säästääkö omistamalla ja ehkä myös statusta yhteiskunnassa. 

KYmmenen vuoden leskeyden jälkeen en omista kuin auton. Halvan, pienen, jolla pääsen kätevästi vuokramökille. Se on ainoa asia, jonka tahd

Paskapuhetta, lapsettoman avioparin leski perii puolisonsa.

Eniten ihmettelen sitä kun joka paikassa toitotetaan että ihmisten pitäisi kuluttaa enemmän, että talous nousisi ja työttömyys pienenisi. Mutta, en minä ainakaan osta mitään tavaraa ja palveluja yhtään sen enempää kuin tarvitsen. 

Ostakoot muut jos kerta niin haluavat. Eikä mulla muutoinkaan ole mitään omistamisen ja muille näyttämisen pakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen sitä kun joka paikassa toitotetaan että ihmisten pitäisi kuluttaa enemmän, että talous nousisi ja työttömyys pienenisi. Mutta, en minä ainakaan osta mitään tavaraa ja palveluja yhtään sen enempää kuin tarvitsen. 

Ostakoot muut jos kerta niin haluavat. Eikä mulla muutoinkaan ole mitään omistamisen ja muille näyttämisen pakkoa.

Pummit elätetään joko talouskasvulla tai ottamalla velkaa.

Ei pidäkään.