Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä paljon sukua, ja tuoko se teille turvaa?
15.08.2025 |
Olen ainoa lapsi, ja meillä on muutenkin pieni suku.
Minulla on täti, setä ja muutama serkku. Isän puolelta sukulaiset jo kuolleet, hänellä oli yksi sisarus, jolla ei ollut lapsia.
Tätien ja serkkujen kanssa tulee oltua yhteydessä vain harvoin, vaikka ovat ihan mukavia.
Olen aina miettinyt, että olisiko elämä ollut jotenkin parempaa ja onnellisempaa, jos olisi sisaruksia ja enemmän sukua muutenkin, joiden kanssa voisi pitää yhteyttä ja vetää yhtä köyttä.
Olisi kiva kuulla kokemuksia ihmisiltä, joilla isot suku ja lapsuusperhe..
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yli 50 serkkua mutta en ole läheinen kenenkään kanssa, en tiedä puolenkaan nimiä edes
No mun kaikki sedät ja tädit on jo manan majoilla ja osa serkuistakin (joita kaikenkaikkiaan on ollut 38, suurin osa serkuistani kuuluu suuriin ikäluokkiin, siksi heitä noin paljon), mutta lapsuusvuosiani lukuunottamatta en ole kovin paljon ollut sukulaisteni kanssa tekemisissä. Hajaantuneet eri puolille maata ja osa myös ulkomaille. Tai no tietty olen ollut tekemisissä vanhempieni, siskoni, omien lasteni ja siskoni lasten kanssa, mutta en siis muun suvun. Häissä ja hautajaisissa. Niin ja sitten joitan 70- ja 80-vuotispäiviä. Ja häissäkin silloin, kun serkut meni naimisiin. Vain yhden serkkuni lasten häissä olen ollut. Nykyisin juhlien järjestäminen on niin kallista, ettei niihn morsiusparin vanhempien serkkuja pahemmin kutsuta. Enemmän morsiusparin ystäviä kuin kaukaisempia sukulaisia.
Ei ole yhtään eli ei tuo. Välillä mietin että miten olen voinutkin syntyä sellaiseen perheeseen ettei ketään ole jäljellä.
Iso perhe, lapsia oli 15. Kahden kanssa olen tekemisissä. Sukuun etäiset välit, serkkujani on yli sata, vain pariin olen yhteydessä.
Ole onnellinen omasta pienestä perheestä ja nauti heistä. Ei se, että niitä ihmisiä on paljon, ole tae siitä, että sulla olis tukiverkkoa tai seuraa. Kuten meilläkin, melkein sama onko monia edes olemassa, kun ei pidetä mitään yhteyttä. Plus miinus nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo iso suku turvaa. Olin näkymätön lapsi isossa perheessä eikä kukaan heistä välitä minusta. Ei se onnea automaattisesti tuo, todellakaan.
Pieni suku vain ja lämpimät välit. Paljon yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa että mulla ei oo sisaruksia. Äidillänikään ei ole. Isälläni on 2 veljeä, serkut enää jäljellä.
En saanu ku yhden lapsen. Sillä ei oo setiä täteja eikä serkkuja, koska miehellänikään ei ole sisaruksia. Harmittaa.
Sanoisin, että yleensä ne on ne sisarukset, jotka tuo turvaa, jos välit ovat hyvät. Harvalla on tädit, sedät ja serkut niin läheisiä, että ne jotenkin kuuluisivat omaan arkeen. Hyvät ystävät saattavat olla paras tuki, eli niitä kannattaa hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin pieni suku ja hyvät välit kuin suuri suku ja huonot välit.
Eli suvun koko ei välttämättä korreloi läheisyyden kanssa.
Kyllä iso suku antaa enemmän mahdollisuuksia päästä eteenpäin elämässä, vaikka ei se ole kaikki kaikessa kuten mikään yksittäinen asia. Ainakin on mahdollisuus tutustua moniin ihmisiin ja valita mieleisensä sukulaiset monien joukosta. Tutustuu ehkä uusiin ihmisiin myös sukulaisten kautta. Antaa paremmat mahdollisuudet sille että on yhteiskunnan osa, eikä jää ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Tuo turvaa ja mielelläni sitä lähisuvulle jaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, eikä tuo. Koskaan. Koskaan edes tuonut omat vanhemmat.
Varmaan keskisuuri sukuni, tunnen serkutkin hyvin. Ollaan sopivasti kaikkien kanssa tekemisissä. Nyt vanhempia on kuollut, vielä on äiti, täti ja enon vaimo edellistä sukupolvea. Kannattaa pitää serkkujen kanssa yhteyttä, jopa serkkutapaaminenkin joskus on mukava.
Jos arvomaailmat ovat kovin erilaiset omaisten ja sukulaisten kanssa, puhuttavaa ei juuri tavallista tylsää turinaa lukuunottamatta ole.
Ei minkäänlaista. Tai siis on sukua enkä edes tiedä kuinka paljon koska ei olla oltu missään tekemisissä ikinä eli ei ole sitten turvaakaan eikä enää edes vanhempia joilta voisi jotain kysellä siitä miksi välit oli niin täydellisen tulehtuneet kummankin sukulaisiin.
Horsmaa lie kasvaa muutkin osalliset jo, mutta sitä en tietysti tiedä onko muiden jälkipolvilla paremmin tietoa tapahtuneesta saati sitten kuinka objektiivinen se näkemys olisi.
No, samapa tuo vaikka kovasti kaipaisin just tuollaista arkisosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä mitä monilla kavereilla oli jo lapsuudessa omien sukulaistensa kanssa. Sitä on aina kokenut tiettyä ulkopuolisuutta ja irrallisuutta.
Sellainen keskisuuri varmaan. Minulla on kaksi sisarusta, neljä tätiä, eno ja kolme setää. Serkkuja on 15. Tavallaan siitä tulee turvallinen olo, kun edelleen kutsutaan esim. äitini serkkujen juhliin. Tai ei ehkä turvallinen, mutta juureva. Erityisen läheinen en kyllä ole juuri kenenkään kanssa.
On. Tuo.