Oon just sellainen nainen paperilla mitä ei haluta mutta silti kaikki miehet keitä tapaan, haluu olla mun kanssa
Eli loppujen lopuksi monelle miehelle riittää pelkkä ulkonäkö
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Aina sitä työmies tarpeensa tekee keskinkertaiseenkin kantturaan.
Työmies on itse sitten samaa tasoa kuin keskinkertainen kanttura, muistas se.
Jos nainen on tarpeeksi kaunis ja hyvävartaloinen, ei tarvitse edes puhua naisen kanssa. Päätöksen seurustelusta voi tehdä pelkän ulkonäön perusteella.
Siis tulkitsenko nyt oikein, että olet kaunis ja ystävällinen? Mikä tuossa on paperilla sellaista mikä ei kelpaisi?
Vierailija kirjoitti:
Siis tulkitsenko nyt oikein, että olet kaunis ja ystävällinen? Mikä tuossa on paperilla sellaista mikä ei kelpaisi?
Olen kahden lapsen yh ja mun lapsilla on eri isät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tulkitsenko nyt oikein, että olet kaunis ja ystävällinen? Mikä tuossa on paperilla sellaista mikä ei kelpaisi?
Olen kahden lapsen yh ja mun lapsilla on eri isät
Onko tatuointeja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tulkitsenko nyt oikein, että olet kaunis ja ystävällinen? Mikä tuossa on paperilla sellaista mikä ei kelpaisi?
Olen kahden lapsen yh ja mun lapsilla on eri isät
Onko tatuointeja?
Ei
Vierailija kirjoitti:
Moni mies väittää haluavansa naisen, joka on kiltti, sanoo aina kyllä, hymyilee ja nauraa kaikelle, mitä mies sanoo, palvelee miestä ja on muutenkin käytännössä tahdoton ovimatto. Todellisuudessa valtaosa miehistä haluaa ja tarvitsee naisen, joka pomottaa, ns. ohjaa laivaa, ei päästä miestä helpolla ja on jopa vähän ilkeä. Näin se vain on. Miehet ovat masokisteja, jotka nauttivat siitä, että kipakka, vaativa nainen sanoo, mitä ja miten tehdään. Vasopressiini saa miehen rakastumaan ja kiintymään naiseen, ja sitä erittyy silloin, kun mies on sopivasti stressaantunut ja paineen alla, eli kun nainen osaa kyykyttää miestä oikealla tavalla.
Näin se on. Mä olen tuo kiltti ja sopeutuvainen nainen. Miehet on aina tyytyneet minuun ja haikailleet jotain muuta. Nykyisen kanssa oli myös alussa niin. En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta jossain vaiheessa sitten kyllästyin tuohon, aloin vaatia ja sanella ehtoja. Olin täysin peräänantamaton ja välillä riidellessä täysi raivotar. Ajattelin että ero tulee mutta miespä muuttui täysin ja vaikutti siltä ettei ole ikinä ollut yhtä rakastunut. Kosikin. Nyt on mennyt jo vuosia hyvin ja intohimoista rakkautta riittää, kunhan muistan silloin tällöin näyttää dramaattista puoltani. Kai se on että miehet tarvitsevat draamaa ja ilman sitä alkaa tuntua tylsältä ja ruoho vihreältä jossain muualla. Menettämisen pelko saa sitten näkemään mitä arvokasta on.
Jännä kun itselläni sama toimii just päinvastoin. Draama ja menettämisen pelko saavat olon turvattomaksi ja mun rakkaus ei oikein voi elää turvattomuuden tunteessa. En pidä draamasta yhtään mutta miehen takia tuntuu että sitä on pakko aina muutaman vuoden välein järjestää vaikkei haluaisi.
16-24v missin näköinen, lapseton, tatskaton, mukava nainen jonka suusta tulee muutakin kuin wee tee juttuja?
Epäilen suuresti
Tatuoitu yksinhuoltajatohtori jonka painoindeksi on suurempi kuin kengännumero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tulkitsenko nyt oikein, että olet kaunis ja ystävällinen? Mikä tuossa on paperilla sellaista mikä ei kelpaisi?
Olen kahden lapsen yh ja mun lapsilla on eri isät
No eipä nuo häiritse ainakaan hetken huvittelussa, lieneekö edes tiedossa ihan heti alkuvaiheessa. Miksipä kauniin ja ystävällisen naisen kanssa ei haluaisi olla.
Ehkä sitten vakavampaa yhdessäoloa miettiessä voisi alkaa joitakin miehiä arveluttamaan että onkohan heistä sitten kuitenkaan mielekästä olla se kolmas mies teidän perhekuviossa.
"Oon heille kiva ja ystävällinen ja nauran heidän jutuilleen, en tiedä onko se sitä vai onko mussa joku magneetti."
Oon heille kiva ja ystävällinen on juuri se magneetti, joka miehille - ainakin minulle - riittää hyvin pitkälle.