Lue keskustelun säännöt.
Kuvailkaa ensimmäinen päivänne kun muutitte HELSINKIIN
Kommentit (57)
Siitä on yli 30 vuotta kun muutin Domus Academicaan Etu-Töölöön tullessani opiskelemaan. Olen tykännyt asua Stadissa, pois en muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vein kamat soluboksiin, kävin ihmettelemässä paikkoja. Totesin kaupungin paskaksi ja odotin vain pois pääsyä. Neljä vuotta, tutkintotodistus kouraan ja pois. En enää palaa
Muistan että ensimmäisenä iltana itkin ilosta, kun katsoin ikkunasta ulos. Mutta minä muutinkin Kumpulaan, se selittää asian.
Eka päivänä vöhän purkutöitä ja sängyn kasaus. Kaupassakäynti Herttoniemessä.
Illalla metroajelua Itäkeskukseen, siellä syömään kiinalaiseen ravintolaan, käynti venäjäläisessä ruokakaupassa ja kauniiden venäläisnaisten katselua, sitten takaisin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin Helsinkiin junalla 80-luvun lopulla opiskelemaan. Pitkästä junamatkasta nuutuneena päätin käydä juomassa yhden oluen ennen lähtöä metrolla Kurkimäkeen jossa minulle oli HOAS:In soluhuone. Menin Kaivopihalle josta ainakin osaisin mennä metroon. Siellä oli siihen aikaan Vanhan Kellari - niminen ravintola. Ihmettelin kun en juuri saa rauhassa nautiskella olutta kun koko ajan miehet yrittävät juttusille. Joku tarjosi saunomistakin luonaan. Ajattelin että nämä hesalaisethan ovat ylen ystävällisiä, toisin kuin heitä kuvaillaan ynseiksi. Vasta myöhemmin minulle selvisi ko ravintolan luonne eli lähinnä "miesten kohtauspaikka".
Mikko
En ole koskaan muuttanut Helsinkiin, asun Helsingissä.
Minulta puuttuu tuo monen suomalaisen ydinkokemus. Toinen ydinkokemus mikä puuttuu, on millaista on kaivata takaisin kotiseudulle kun on muuttanut Helsinkiin. Minulla ei ole mitään hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pää pyörällä täällä Tapanilan kiipeilyhallin kulmilla.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan muuttanut Helsinkiin, asun Helsingissä.
Minulta puuttuu tuo monen suomalaisen ydinkokemus. Toinen ydinkokemus mikä puuttuu, on millaista on kaivata takaisin kotiseudulle kun on muuttanut Helsinkiin. Minulla ei ole mitään hajua.
No kaipaus puuttuu multakin, tosin muutin alle 100 km päästä. Nyt olen asunut täällä yhtäjaksoisesti 22 vuotta eikä ole poismuuttoaikeita, ellei taloustilanne pakota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samallatavalla kun olen aiemmin muuttanut muihinkin kaupunkeihin. Tutustuminen paikkoihin ja sitä se lähtee..Ei sen kummempaa ihmiset ovat samoja joka paikassa. Kun itstse käyttäytyy normaalisti niin niin tekee toisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista enää, koska siitä on jo 39 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan että ensimmäisenä iltana itkin ilosta, kun katsoin ikkunasta ulos. Mutta minä muutinkin Kumpulaan, se selittää asian.
Todellakin 🍀🌿
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt Helsingissä.
Sitähän ei nyt tässä ollenkaan kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiä ei voi kuin vihata!
Oikeasti? Käytät aikasi jonkun paikan vihaamiseen? No jokainen vissiin tyylillään
Huumeruisku lävisti ohuen kenkäni pohjan, kävin päivittämässä hepatiittirokotteeni.
Illalla minut vielä kevyesti ryöstettiin.
Maalaistyttö muutti Helsinkiin erään mummon kotihoitajaksi. Yllätys, kun mummon poika tuli hakemaan minut asemalta ja lähti ajamaan pohjoiseen. Mummo asuikin kaukaisessa lähiössä...en tiennyt, että Hki on niin laaja alue.
No, nyt asunut täällä eri paikoissa yli 40v ja viihdyn hyvin.
Pimeää oli, kun oli tammikuinen yö. Ja varmaan kylmä ulkona. Kätilöopistolla oletan olleen ihan toki lämmin. Itsellä ei ole mitään muistikuvaa, ja äitikin kuollut, niin ei voi kysyäkkään. Jos joku muistaa, millainen tammikuu 1971 oli, saa kertoa.