Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhdetta tyrkytetään?
14.08.2025 |
Jäin hiljattain leskeksi, olen 50+-vuotias. Miehen kuolemasta ei ole montaakaan kuukautta aikaa, ja jo minulta udellaan, olenko Tinderissä, ja annetaan neuvoja uuden parisuhteen löytämiseen. Turha lienee erikseen mainita, että nämä neuvot annetaan pyytämättä ja kysymättä.
Miksi parisuhdetta tyrkytetään? Miksei leski saa rauhassa toipua menetyksestä, miksi sinkku (hassu sana) on jotenkin viallinen ihminen, niin että sinkkuudesta pitää mahdollisimman nopeasti päästä eroon?
Minulle on kerrottu, miten minun täytyy avoimesti katsella ympärilleni, kiinnittää huomiota miehiin, lähteä kotoa pois, vaihtaa yksinäinen liikuntaharrastukseni tanssiin (!), luopua lemmikeistäni (!)... Koko elämäni pitäisi nyt keskittyä siihen, että löydän itselleni uuden miehen, kuulemma kelpaan kyllä helposti, mutta minun täytyy olla avoin.
Kun kerron jutelleeni tuntemattoman miehen kanssa, minulta kysytään, oliko hän parisuhdemielessä kiinnostava.
Itse haluan vain rauhoittua, asettua uuteen elämääni, opetella pitkän avioliiton jälkeen elämään yksin ja tutustua itseeni, jotta tietäisin, mitä nyt elämältä toivon ja kaipaan. Minulla ei ole mitään tarvetta rynnätä uuteen parisuhteeseen. Miksi muilla on tarve tuputtaa minulle sellaista?
Onko muilla leskillä (tai eronneilla) samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (24)
Erosin jo vuosia sitten pitkästä suhteesta avioliitossa 14 vuotta. 16 vuotta yhdes. No onnex mulle ei kukaan tyrkyttänyt mitään ku niin vähän kaveria. Enkä muutenkaan näistä asioista pahemmin muille puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Tyrkytetään ajatuksella että kahdestaan on elämässä helpompaa selvitä tulevista kolhuista. Itsekin koen että ilojen ja surujen jskaminen toisen kanssa on ehdottomasti plussaa.
Jos mieluummin olet yksin niin kerro se tyrkyttäjille. Omalta osaltasi kyseessä on tietenkin sinun valintasi. Kun poikkeat "normista" niin joudut tuollaisiin tilanteisiin jatkossakin.
Miten hiljattain leskeksi jäänyt poikkeaa normista siksi, että on yksin? Minusta olisi jotenkin outoa, että hyppäisi uuteen suhteeseen siinä vaiheessa, kun puolison tuhka on vielä melkein lämmin. Ihmettelen kaikkein eniten sitä kiirehtimistä. Ja kyllä myös ylipäätään sitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa, jos on sinkku. Minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa voin jakaa iloja ja suruja. En oikein ymmärrä, miksi tarvitsisin siihen parisuhteen. Ystävät ovat aina olleet minulle tärkeitä, jopa parisuhteen ohi.
Muutaman kuukauden jälkeen asian esille ottavat ovat tahdittomia moukkia. Itselläni toisen yllättäen päättämästä erosta oli kulunut noin 7...8 kuukautta kun työkaveri vihjaisi vahvasti tarpeesta jatkaa elämää js etsiä uutta seuraa harrastusten kautta. Ajankohta oli minulle sopiva.
Jos yksin jääminen olisi tapahtunut puolison yllättävän kuoleman vuoksi niin tuossa vaiheessa en ehkä olisi halunnut kuulla moisia muistutuksia elämän jatkumisesta. Jos taas kyseessä olisi ollut hänen pitkäaikaisen sairautensa päättyminen odotetusti kuolemaan niin osan surutyöstä olisin ehkä tehnyt jo hänen eläessään eli en tiedä miten olisin suhtautunut.
Työkaverit varmaankin tunsivat sinut ja tiesivät, mitä itsekin ehkä sisimmässäsi kaipasit. Minä olen vielä vähän hukassa ja elämä vasta etsimässä uusia uriaan. En tiedä, olisiko edes oikein mahdollista uutta kumppania kohtaan lähteä suhteeseen, kun en vielä itsekään yhtään tiedä, mitä vielä elämältä haluan. Ainakaan en halua ripustautua keneenkään, ja siksi haluan ensin opetella elämään ilman menehtynyttä miestäni. Hassua että tässä varsin kypsässä iässä pitää miettiä, kuka oikeastaan onkaan! Haluan ensin löytää sen, sitten joko tahdon tai en tahdo uutta suhdetta.
Erikoinen ajatus jotenkin on, että "elämän jatkaminen" tarkoittaa elämää parisuhteessa. Eikö ole elämää ilman sitä? - Ap
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit varmaankin tunsivat sinut ja tiesivät, mitä itsekin ehkä sisimmässäsi kaipasit. Minä olen vielä vähän hukassa ja elämä vasta etsimässä uusia uriaan. En tiedä, olisiko edes oikein mahdollista uutta kumppania kohtaan lähteä suhteeseen, kun en vielä itsekään yhtään tiedä, mitä vielä elämältä haluan. Ainakaan en halua ripustautua keneenkään, ja siksi haluan ensin opetella elämään ilman menehtynyttä miestäni. Hassua että tässä varsin kypsässä iässä pitää miettiä, kuka oikeastaan onkaan! Haluan ensin löytää sen, sitten joko tahdon tai en tahdo uutta suhdetta.
Erikoinen ajatus jotenkin on, että "elämän jatkaminen" tarkoittaa elämää parisuhteessa. Eikö ole elämää ilman sitä? - Ap
Kun normina pidetään parisuhteessa olemista niin yksinolo parisuhteen päättyessä on siitä suunnasta katsottuna poikkeustila.
Asenteesi on kohdallaan. Ei tuollaisessa tilanteessa kannata avata itseään uuden kumppanin mahdollisuudelle ennen kuin on surutyö tehty ja oppinut samalla elämään yksin. Eikä sittenkään jos ei enää halua uutta kumppania. Jos seuraa olisi pakko saada yksinäisyyden välttämiseksi niin siinä tilanteessa helposti tekisi virhevalintoja.
Osanottoni ja toivottavasti elämä osaltasi jatkuu sellaisena kuin se sinulle parhaiten sopii.
M60
Parisuhde on normi ja sinkku/yksin elävä koetaan "outona" (so.mitähän vikaa kun on sinkku?) tai jopa uhkana (?). Itse olen ollut ilman parisuhdetta useita vuosia (eron jälkeen) eikä minulla ole kuin positiivista sanottavaa yksinolosta. Se on ihanaa! Lapseni ovat jo aikuisia, joten voin keskittyä täysillä itseeni. On hienoa elää vain itsellensä. Lähipiirissä/töissä jne.kummasteltiin aikansa (ja tyrkyettiin jos jonkinlaista miesehdokasta), mutta kyllä se ohi meni. On joskus hupaisaa, kun minulta vieläkin kysytään "miksi olet sinkku?" Ikään kuin siinä olsi jotain vikaa. Suomi on kahden kauppaketjun ja yhden totuuden maa, jossa voi elää vain yhdellä (1) hyväksytyllä tavalla. Mutta ei minua haittaa muiden mielipiteet, olen onnellinen näin :)