Tekeekö raha onnelliseksi?

Sanoisin, että rahattomuus tekee onnettomaksi. Rahalla saa onnellisuuttakin.

Ei. Mulla on ihan mukavasti rahaa, hyvät tulot ja perintöäkin jonkun verran, mutta mulla ei ole yhtään ihmissuhdetta ja olen hyvin yksinäinen. En pidä työstäni, mutta jos lopettaisin, tuntuisi että se olisi vielä pahempi, olla yksinäinen ja hyödytönkin. Yksin en myöskään viitsi oikein tehdä mitään, mitä rahalla saisi, kuten matkustaa, hankkia mökkiä tms, kun ne tuntuu vaan niin tavattoman tylsiltä ja yksinäisiltä nekin kun ei ole seuraa.

Kyllä, on varaa investoida omaan tulevaisuuteen ja hyvinvointiin, on varaa käydä keikoissa, matkustella ja muita elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mulla on ihan mukavasti rahaa, hyvät tulot ja perintöäkin jonkun verran, mutta mulla ei ole yhtään ihmissuhdetta ja olen hyvin yksinäinen. En pidä työstäni, mutta jos lopettaisin, tuntuisi että se olisi vielä pahempi, olla yksinäinen ja hyödytönkin. Yksin en myöskään viitsi oikein tehdä mitään, mitä rahalla saisi, kuten matkustaa, hankkia mökkiä tms, kun ne tuntuu vaan niin tavattoman tylsiltä ja yksinäisiltä nekin kun ei ole seuraa.

Onko rahan hankkiminen ollut tämän skenaarion edistävänä tekijänä?

Ei tee. Rahalla ei oikein saa mitään oikeasti kivaa.

Sillä saa sähköauton jolla voi pistää bensalenkkareiden pasmat sekaisin, keinotekoista onnellisuuttahan se on mutta onnellisuutta silti.

Minut teki. Vaurastuin yrityskaupalla. En mitenkään ökyrikkaaksi, mutta kuitenkin sen verran paljon, että runsaalla turvamarginaalilla pystyimme puolison kanssa lopettamaan työt.

Parasta oli se, että enää ei ole mitään paineita. Olen pelannut työelämän läpi, joten minulle on se ja sama, mitä LinkedInissä pöhistään, kuka on saanut ylennyksen, millä ammatilla on statusta, mikä ravintola on tänään trendikäs ja pitääkö olla leveä vai kapea kravatti.

Ironisesti kuitenkin palasin töihin melkein heti, tosin freelancerina. Mukava keskittyä itse asiaan, kun työhön ei enää liity stressiä.

Minä taas saan rahalla kivaa. On velaton koti, pystyy syömään hyvin, pystyy pukemaan ko pahentaa kokoihin aarteisiin, voi matkustella, voi bilettäää,  ostella lapsille pelejä ,harrastuksia...olen tästä kaikesta onnellinen..

Kyllä raha tekee onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mulla on ihan mukavasti rahaa, hyvät tulot ja perintöäkin jonkun verran, mutta mulla ei ole yhtään ihmissuhdetta ja olen hyvin yksinäinen. En pidä työstäni, mutta jos lopettaisin, tuntuisi että se olisi vielä pahempi, olla yksinäinen ja hyödytönkin. Yksin en myöskään viitsi oikein tehdä mitään, mitä rahalla saisi, kuten matkustaa, hankkia mökkiä tms, kun ne tuntuu vaan niin tavattoman tylsiltä ja yksinäisiltä nekin kun ei ole seuraa.

Onko rahan hankkiminen ollut tämän skenaarion edistävänä tekijänä?

Tulihan sitä oltua työnarkomaani burnouttiin asti tuossa ikävuosina 30-38, joten osittain ehkä. En minä silloin miettinyt edes mitään ihmissuhteita, kun mielessä oli aina vain työ, kiire, stressi, pakko painaa. Mutta toisaalta, olen aina ollut vähän outolintu, koulussa jo aikanaan kiusattu koko kouluajan, eikä ihmiset vaan jotenkin missään pidä minusta, joten aika todennäköistä on, että tilanne olisi sama, vaikka en olisi käyttänyt noita ikävuosia ylettömään työntekoon. Parisuhdetta tuskin olisin ainakaan löytänyt ihan ulkonäköni takiakaan.

Yleensä se on juuri päinvastoin. Ihminen jonka ainoa tehtävä on selviytyä ja lisääntyä kun saa hän alkaa käyttämään sitä elämän yksinkertaistamiseksi. Siinäpä sitten mietitään onko hedonistinen ja passiivinen ihminen onnellinen kun ei tarvitse tehdä ruokaakaan enää ikinä.

Mutta rahaa kuitenkin tarvitsee elämiseen, sanoisin, että parin tonnin palkka riittää onnelliseen elämään vallan hyvin.

Onnelliseksi tekevän rahan maaginen määrä on, että sillä voi elää mieleistään elämää loppuelämänsä. Paljonko se sitten kenellekin on, on toinen juttu. Tietysti onnellisuuteen vaikuttaa moni muukin asia, kuten terveys, ihmissuhteet, harrastukset jne.

Vaan sen nuoruudestani tiedän, että rahattomuus tuo onnettomuutta. On kamalaa miettiä, saako laskunsa maksettua ja onko rahaa kunnon ruokaan.

Kuka sanoikaan ettei raha tee onnelliseksi mutta itkee mieluummin Jaguarissa kuin Ladassa.

Raha mahdollistaa niin pakoon kaikkeen kivaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on juuri päinvastoin. Ihminen jonka ainoa tehtävä on selviytyä ja lisääntyä kun saa hän alkaa käyttämään sitä elämän yksinkertaistamiseksi. Siinäpä sitten mietitään onko hedonistinen ja passiivinen ihminen onnellinen kun ei tarvitse tehdä ruokaakaan enää ikinä.

Mutta rahaa kuitenkin tarvitsee elämiseen, sanoisin, että parin tonnin palkka riittää onnelliseen elämään vallan hyvin.

Eli viisi päivää töitä kuukaudessa. En kyllä tulisi onnelliseksi tunnilla kuussa jos joka päviä pitäisi raahautua orjahommin. Tappaisin itseni hyvin nopeasti etei kukaan saa minusta hyötyjä.

Ei, mutta vähentää ahdistusta.

Kyllä se paljon auttaa. Oon tippunut hyviltä tuloilta toimeentulotuelle työkyvyttömyyden seurauksena. (Kuntoutustukea ei ole myönnetty) Ja mun pitäis yrittää toipua takaisin työkykyiseksi vaan miten kun kokoajan raha aiheuttaa stressiä. 

Ei, mutta aika monessa tilanteessa se tekee elämän edes siedettäväksi.

Olisikohan niin, että se varmaan tekee onnellisemmaksi, jos muut perustarpeet on riittävän hyvin tyydytetty, mutta jos ei ole, niin ei raha sitä ehkä korvaa? Esim. jos on kroonisia terveysongelmia, joihin ei ole rahallakaan saatavilla apua, niin eihän se kipuinen ja väsynyt ihminen välttämättä ole onnellinen. Tai kuten tuossa yllä joku kertoi olevansa äärettömän yksinäinen, niin eihän se raha sitä sosiaalisten tarpeiden aukkoa varmaan täytä. 

Kyllä raha lisää onnellisuutta. Helppo elämä. Mutta raha ei yksin riitä vaan tärkeintä on terveys. Jos sitä ei ole niin sitä ei voi ostaa rahallakaan. Tarvitaan myös rakkautta ja perhe. Olen onnellinen. Köyhänä olisi paljon vaikeampaa ja turvatonta.