En ymmärrä ihmisiä joiden unelmia on: oma asunto, auto, perhe, lomamatkat, mökki.

ja tylsempiä?

Joiden unelmia ovat.

Ei ne minulle ainakaan mitään unelmia ole vaan normaalia arkea. Paitsi perhe jos sillä tarkoitetaan lapsia. Niitä en ole riesakseni halunnut. Enkä tarvitse kenenkään ymmärrystä, pärjään oikein hyvin ilman sitä.

Mä en ymmärrä ihmisiä joiden unelma on olla kuuluisa mutta minusta nuo asiat kuulostaa aivan normaaleilta. Se vaan tarkoittaa että ne haluaa "normaalia" elämää. 

No, mikä sitten on parempi? Mun unelma on nuoresta asti ollut saada matkailla mahdollisimman paljon. Kadehdin jo parikymppisenä vanhempia tuttuja, jotka matkusti kaikki lomansa. Rakastan matkustamista. Olen käynyt ensimmäisellä etelänlomallani Espanjassa 1987 perheen kanssa ja siitä jäi päälle. Välillä uutta, välillä tuttuun paikkaan kuin mökille menisi. Ja nyt viisikymppisenä saan reissata niin paljon kuin työ antaa myöten. On varaa matkustaa, lapset on isoja ja voi tulla mukaan tai jäädä kotiin. Mies tulee välillä mukaan, välillä käy "poikien reissulla" meidän kahden pojan kanssa. Joskus lähden parikymppisen tyttäreni kanssa kuten nytkin lokakuussa. Ja joskus mennään kaksin, joskus osa lapsista mukana ja joskus lähdetään kaikki viisi vielä vanhojen aikojen muistoksi kuten lasten ollessa pieniä. Menköön rahaa. Ei kiinnosta. Sitä varten tässä töissä käydään ja säästetään sitten muusta elämästä. 

Minä olen nuo halunnut ja saanutkin. Lisäksi vielä ihanan miehen, jonka kanssa saanut olla vuosikymmeniä yhdessä. Monia muitakin unelmia on ollut, mutta kaikki eivät ole toteutuneet. Matkan varrella on joku unelma vaihtunut toiseen, mutta se on elämää.

joo hei tosi tylsää, meidän vaihtoehto ihmsten unelmia on kannabiksen veto ja chillailu

Kyllä mä haaveilen omasta pienestä talosta eli mummonmökistä maalla, kaukana ihmisistä. Siellä asuisin pienen koirani kanssa, hoitaisin puutarhaa, vain töissä kävisin.

Nyt asun kerrostalossa, vuokralla, töihin kaupungin halki ruuhkabussilla, töissä koko vuoro ihmisiä, melua, koneita, ääniä. En ole elossa näin.

Ehkä joskus.

Öööööööh

Näinhän se menee 👴🏻💛

Johonkinhan se kaikki raha on työnnettävä mitä työnteolla saa. Ei siitä pankkitilillä tai sijoituksissa kiinni mitään iloa ole. Silti en saa kaikkea menemään vaikka kaikki aloituksessa mainitut asiat on.

Ai eikö se enää olekaan omakotitalo keskellä kaupunkia järven rannalla, kaksi lasta ja kultainennoutaja? 

Kaiken voi nähdä itsekkyytenä jos niin haluaa. Senkin, että kerroit mielipiteesi julkisella keskustelupalstalla. 

Ööööö, mulla on nuo kaikki. Suurimmalle osalle ihmisistä perhe normaali elämäntapa ja tärkein asia. Ja perhe asuu asunnossa, liikkuu autolla sekä mökkeilee ja lomailee yhdessä. Mikä tässä on itsekästä? Mun mielestä enemmänkin valittu perheettömyys: ei olla halukkaita ottamaan vastuuta ja huolehtimaan muista, ihan oma napa vaan aina ykkösenä?

Mikä oikeus sinulla on tuomita toisten unelmia? Huolehdi omistasi ja anna muiden unelmoida juuri siitä mistä itse haluavat vaikka se olisi sinusta pinnallista. Minusta noissa ei ole mitään pinnallista vaan nuo ovat loppujen lopuksi aika tavallisia asioita. Enneminkin on pinnallista arvostella toisten unelmia ja arvottaa ne huonommiksi kuin omat.

Mä sairastuin, jonka seurauksena olin kykenemätön pahemmin poistumaan kotoa ja kotonakin pääosin sängyssä tai sohvalla. Pahinta vaihetta kesti noin vuoden, eikä kukaan tiennyt paranisinko.

Sen jälkeen, kun lähdin paranemaan (en ole vieläkään täysin parantunut, enkä ehkä parane koskaan kokonaan), tajusin arvostaa kuinka mahtavia ovat ne aivan tavalliset arjen jutut. Vaikka se, että voi kävellä ja tuntea tuulen ihollaan. Kun tajuaa kuinka pienestä normaali toimintakyky voi olla kiinni, sitä unelmoi entistä enemmän aivan tavallisista asioista.

On hyvä unelmoida ja haaveilla isosti varsinkin nuorena, mutta silti suosittelen samalla nauttimaan siitä kaikesta tavallisen tylsästä. Joka oikeasti on melkoisen mahtavaa, kunhan vain muistaa pysähtyä nauttimaan.

Juu, kaikki rikkaat ihmiset esimerkiksi ei haaveile MISTÄÄN edellä mainituista. Kaikki asuvat vuokralla tai sukulaisten nurkissa, liikkuvat julkisilla eivätkä lomaile, ainakaan ulkomailla. Perheettömiäkin ovat. 

Mistä tiedät mikä on perimmäiden motiivi sen takana että joku unelmoi perheestä? Tai perimmäinen motiivi sille että haluaa asunnon. Ehkä ihminen haluaa suojaa pakkaselta hyytävässä Pohjolan ilmastossa eikä halua paleltua. On myös epäitsekästä yrittää pysyä hengissä jotta voi olla yhteiskunnalle hyödyksi. Yhteiskunta kun tarvitsee tietyn määrän aikuisia veronmaksajia ja ihmisiä jotka jollain tapaa ovat kykeneviä tuottamaan jotain yhteistä hyvää. Perhe voi olla yhteiskunnallisesti hyödyllistä samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Ai eikö se enää olekaan omakotitalo keskellä kaupunkia järven rannalla, kaksi lasta ja kultainennoutaja? 

Ja töpselihybridikatumaasturi pihalle. Talossa voi olla autotalli, mutta ei autoa sinne laiteta kun sittenhän naapurit ei näe sitä!!

Nuo ovat niitä toisenlaisia unelmia. Meillä tiedostavilla unelmana on nähdä miehen synnyttävän, löytää ufonmunia, perustaa eläinten vanhainkoti marsuille ja lämmittää talo pieruilla.