Erityisteini ja lääkäri. Kauhea kuulustelu että miksi hän ei soittanut itse ja hätistely ulos huoneesta,ettei tähän nyt äitiä tarvita

Vierailija kirjoitti:

Paitsi, että se ei ap hyvä ole sinun määrättävissäsi, tarvitaanko sinua vai ei. Jos se NUORI ITSE sanoo, että hakuaa sinut huoneeseen, sinun annetaan olla siellä. Jos lääkäri tai labrahoitaja kokee tarvitsevansa sinua siellä, sun kutsutaan sinne. Mutta SINÄ et voi tunkea toisen ihmisen lääkärinvastaanotolle, vaikka oletkin sen vanhempi. Tämähän nyt on ihan selvä asia, siellä puhutaan teini-ikäisen kanssa jo asioista, jotka on hänen yksityisasioitaan. Ja osa niistä voi jopa koskea sinun väärinkäytöksiäsi.

terveisin myös sutismikirjoisen ja toisellakin tapaa pitkäaikaissairaan lapsen äiti, joka kyllä tajusi tämän asian ilman ongelmia.

Jos nuori ei sano mitään, ei hän tarkoita, että äidin pitää poistua. Vihainen vieras lääkäri tiuskimassa vanhemmalle ei erityisemmin herätä nuoressa luottamusta, joten hän menee lukkoon. Meillä käydään etukäteen läpi, tulenko mukaan vastaanotolle vai en, väkisin en sinne tunge. Jos lapsi minut sinne haluaa, niin mukaan menen. Hankalimpia ovat tilanteet, joissa lääkäri ei ymmärrä nuoren olevan erityinen ja suuttuu tälle, kun vastaanottoaika menee siihen, että nuori ei puhu. Äiti olisi voinut kertoa olennaiset ongelmat, nuori olisi täsmentänyt.

Mennäänhän meillä vanhustenkin kanssa lääkärin vastaanotolle, miksi ei myös autisminuoren? Kyse ei ole urkkimisesta, kyse on huolenpidosta. Ei ole kerta eikä kaksi, kun lääkäri on tullut huhuilemaan minua käytävältä, jotta saadaan hoito-ohjeet varmistettua. Olen todennut iloisesti, että äsken en kelvannut nuoren tueksi, joten yritäpä kuule ihan itse saada ohjeet perille.

Itselläni on samat diagnoosit kuin lapsellasi, ja kyllä minä kävin 17-vuotiaana lääkärin vastaanotolla ilman äitiä. Ihan oikeasti, anna lapsellesi tilaisuus edetä normaalia elämää kohti hänen diagnooseistaan huolimatta.

En näe mitään ongelmaa siinä, että lääkäri halusi jutella potilaan kanssa myös niin, että äiti ei ollut huoneessa. Teinit ja nuoret aikuiset eivät välttämättä kehtaa kertoa kaikkea, kun vanhempi on kuuntelemassa. Ja toisaalta eivät välttämättä myöskään kehtaa sanoa, että haluavat vanhemman pois huoneesta, kun kysytään, vaikka oikeasti haluaisivatkin.

Paras keino on pitää osa vastaanotosta rutiinisti ilman vanhemman huoneessa oloa ja sitten taas hetken perästä kutsua vanhempi takaisin huoneeseen (jos nuori haluaa vanhempansa takaisin paikalle). Tämän nuoren kohdalla selvästikään se yksin vastaanotolla olo ei onnistunut, mutta kyllä sitä varmasti kannatti testata. Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, jossa vanhempi jämäkästi sanoo, että nuori ei halua olla yksin vastaanotolla eikä puhu mitään ilman vanhempia, mutta sitten kun kuitenkin yritetään, nuori saattaa silloin yksityisesti vaikka kertoa jostain itsemurha-ajatuksista, tehdystä abortista, tai huumeidenkäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

17 vuotiaalla on oikeus käydä ilman äitiä lääkärissä. Ja kyllä lääkäri oli nyt oikeassa heittämällä sinut ulos.

Eikä ollut. Lääkärin tehtävä on hoitaa sairauksia. Lääkäri ei tähän pystynyt ilman äitiä. Minkä äiti kyllä sanoi.

Jos ei saa sanotuksi lääkärissä mitään, niin ei kyllä kipeäkään ole. Minäkään en puhunut vieraille mitään koskaan, mutta kyllä kävin lääkärissä yksin kun vanhemmat oli töissä ja kerroin vaivani 

Lainaus ei ilmeisesti toimi, mutta vanhempien velvollisuus on opettaa kaikki lapset hoitamaan asiansa itse, oli sitten autisti tai ei, toki on tapauksia joissa on vaikeasti kehitysvammainen ettei edes opi, silloin tarvitaan vanhempien apua. Mutta muuten todellakaan enää 17 vuotiasta hyysätä lääkäriin. Se on juurikin vanhempien vastuulla opettaa, ei opettaa siihen että äiti hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi haluaa myös keskustella asioista lääkärin kanssa jotka eivät sinulle kuulu yhtään. Eli minusta lääkäri oli täysin oikeassa, tuon ikäisen kanssa pitää olla myös oikeus omaan yksitryisyyteen vaikka äiti on kuinka utelias kaikesta.

Kyllä huoltajien täytyy tietää esiteini-ikäisen terveydentilaan liittyvistä asioista! Herranjestas, miten vanhemmat voivat olla vastuussa ja hoitaa tätä elleivät tiedä lapsen terveydentilaa?

Kuten joku jo sanoi, niin lääkärin vastaanotto ei ole se paikka, missä harjoitellaan vieraille puhumista. On tarkoituksenmukaista keskittyä siihen vaivaan miksi sinne on menty.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on samat diagnoosit kuin lapsellasi, ja kyllä minä kävin 17-vuotiaana lääkärin vastaanotolla ilman äitiä. Ihan oikeasti, anna lapsellesi tilaisuus edetä normaalia elämää kohti hänen diagnooseistaan huolimatta.

Esiteini on 11-12-vuotias eli LAPSI. 17-vuotias on melkein täysi-ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi haluaa myös keskustella asioista lääkärin kanssa jotka eivät sinulle kuulu yhtään. Eli minusta lääkäri oli täysin oikeassa, tuon ikäisen kanssa pitää olla myös oikeus omaan yksitryisyyteen vaikka äiti on kuinka utelias kaikesta.

Kyllä huoltajien täytyy tietää esiteini-ikäisen terveydentilaan liittyvistä asioista! Herranjestas, miten vanhemmat voivat olla vastuussa ja hoitaa tätä elleivät tiedä lapsen terveydentilaa?

Päätöskykyinen alaikäinen saa kieltää tietojensa luovuttamisen vanhemmille, tai antaa siihen luvan. Terveydenhuollossa pitää aina arvioida kypsyysaste, vaikuttaako olevan päätöskykyinen (teinit käytännössä ovat lähes aina päätöskykyisiä) ja sitten kysyä lupa miten toimitaan.

Nyt täällä yhdellä lukihäiriö :D juu 17-v on melkein aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi haluaa myös keskustella asioista lääkärin kanssa jotka eivät sinulle kuulu yhtään. Eli minusta lääkäri oli täysin oikeassa, tuon ikäisen kanssa pitää olla myös oikeus omaan yksitryisyyteen vaikka äiti on kuinka utelias kaikesta.

Kyllä huoltajien täytyy tietää esiteini-ikäisen terveydentilaan liittyvistä asioista! Herranjestas, miten vanhemmat voivat olla vastuussa ja hoitaa tätä elleivät tiedä lapsen terveydentilaa?

Lähemmäs täysikäisellä voi hyvin olla asioita, jotka eivät todellakaan enää kuulu vanhemmille. Uskokaa pois, myös teidän herrantertuillanne.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo sanoi, niin lääkärin vastaanotto ei ole se paikka, missä harjoitellaan vieraille puhumista. On tarkoituksenmukaista keskittyä siihen vaivaan miksi sinne on menty.

Lapsi voi hyvin puhua lääkärille, jos ei ole kukaan vieressä vakuuttelemassa, ettei hän puhu vieraille.

Itse olin tyytyväinen, ettei lääkäri päästänyt isääni samaan huoneeseen, kun en itse 17v halunnut. Joskus nimenomaan on parempi niin. 

Sen sijaan ymmärrän kyllä että erityisnuorten kohdalla eri juttu. 

Ei ole kamaralla ollut koskaan kuria. Ja aina äiti mukana. Eikö olisi jo aika antaa hänen yrittää itse. Kai äiti vielä syöttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei ilmeisesti toimi, mutta vanhempien velvollisuus on opettaa kaikki lapset hoitamaan asiansa itse, oli sitten autisti tai ei, toki on tapauksia joissa on vaikeasti kehitysvammainen ettei edes opi, silloin tarvitaan vanhempien apua. Mutta muuten todellakaan enää 17 vuotiasta hyysätä lääkäriin. Se on juurikin vanhempien vastuulla opettaa, ei opettaa siihen että äiti hoitaa. 

Oletko koskaan kokellut, millaista on olla kuuro potilas, kun lääkäri ei osaa toimia kanssasi? Harva osaa viittomakieltä, harva hoksaa kirjoittaa asiat ruudulle näkyviin. Viittomakielen tulkin antaisit mennä mukaan, mutta ei äidin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MUTISMI tarkoittaa ettei lapsi puhu vieraille. Myös autismi vahvistaa tuota piirettä.

Lääkäri voi käskyttää minut ulos,mutta   ei sitten saa selvää käynnin syystä.

Sama juttu puhelinsoiton kanssa,voin antaa kännykän  lapselle mutta ei kyllä sano mitään.

On järkyttävää että minua pidetään hössöttävänä ja ylihysteerisenä äitinä niiden toimesta,jotka eivät tunne lastani tai tiedä hänen diagnoosejaan.

Ap

Entä kun lapsesi on 30, 40 tai 50, oletko yhä mukaana, kuinka kauan itse elät hänelle hössöttämässä. Eli olisiko hyvä että hän yrittää oppia toimimaan myös itse eikä äiti kaikkea valmiiksi hoida vaikka voi hieman epämukavuutta aiheuttaa. Nuorwna on helpompi oppia asioita kuin myöhemmin, eli oletko oikeasti este lapsesi kehittymiselle?

Mun kokemukseni mutismista: kun aloitin yliopisto-opinnot, tutorryhmässäni oli mutisti. Hän ei siis edes vastannut, jos häneltä kysyi. Näin hänet joskus myöhemmin ja silloin puhui enemmän. Nyt mulla on työkaveri, joka ei oikeastaan puhu. Hän kyllä vastaa, jos kysytään, mutta muuten ei puhu, ei välttämättä aina edes tervehdi. (Mulla ei ole siis mitään pahaa sanottavaa hänestä, puhun vain faktat. Mun mielestä hän saa olla sellainen kuin on.) Ei tämä ole mikään sellainen asia, joka menee kaikilla ohi.

Niin. Lääkäri halusi ensin yrittää jutella potilaan kanssa suoraan. Mikä ongelma? Onko jotain salaisuuksia? 

vaikeasti kehtysvammainen sukulaisenikin osaa käydä yksin lääkärissä. Hän kirjoittaa kotona oireensa ja vaivansa paperille ja lääkärissä joko antaa paperin lääkärille, tai lukee siitä. Näin on toimittu, koska aikoinaan neuvolassa vanhempiaan kehotettiin kannustamaan lasta toimimaan mahdollisimman paljon yksin ettei hän olisi kaikessa muista riippuvainen. Toisinaan hän on mutisti, toisinaan puhuu.  Lääkäri tulostaa hänelle hoito-ohjeet paperille ja toki myös antaa ne suullisesti. Jos kyseessä on jotain vakavampaa, niin stten ottaa yhteyden edunvalvojaansa, joka on hänen sisaruksensa. 

Vierailija kirjoitti:

MUTISMI tarkoittaa ettei lapsi puhu vieraille. Myös autismi vahvistaa tuota piirettä.

Lääkäri voi käskyttää minut ulos,mutta   ei sitten saa selvää käynnin syystä.

Sama juttu puhelinsoiton kanssa,voin antaa kännykän  lapselle mutta ei kyllä sano mitään.

On järkyttävää että minua pidetään hössöttävänä ja ylihysteerisenä äitinä niiden toimesta,jotka eivät tunne lastani tai tiedä hänen diagnoosejaan.

Ap

Jos lääkäri ei ymmärrä miksi äiti  on mutismi nuoren mukana niin kannattaa vaihtaa lääkäri.

Jos ei tuollaisesta lääkäri tiedä niin ei häneen voi luottaa.

Meillä teini hoitaa itse asiansa, myös lääkärissäkäynnit ja myös maksaa ne itse. Sitten äiti varaa ajan yksityiselle ja teini saa sitä hoitoa, jota hän kulloinkin vaivaansa tarvitsee. Julkisella puolella ei edes kuvata murtunutta jalkaa.