Lue keskustelun säännöt.
Pääsenköhän joskus nauramaan jälkiviisaasti?
04.04.2007 |
Mulla ja yhdellä sukulaisella on samanikäiset lapset mutta hyvin erilainen suhtautuminen kasvatusoppeihin. Heillä hankittiin Play Station 5-vuotiaalle, elokuvien ikärajoja ei ole koskaan noudatettu, eineksiä syödään paljon, karkkiakin enemmän kuin meillä. Lapset on olleet itsenäisiä jo ekaluokkalaisesta asti, tulleet yksin kotiin ja syöneet mitä kaapista löytyy. Kengät on muodikkaita mutta halpoja, lelut samoin, kirjoja lapset eivät juuri lue eivätkä vanhemmat puuhaa heidän kanssaan juuri muuta kuin katso televisioita. Nukkumaanmenoajat joustaa aika lailla - kouluiltanakin saa valvoa jos telkasta tulee jotain hyvää jne.
Me eletään paljolti sen mukaan mitä kasvatusasiantuntijat suosittelee. Minusta niin kuuluukin elää, mutta vaivalloisempaahan se on ja omaakin aikaa jää vähemmän kun illalla pitää ehtiä tehdä ruoka ja katsoa lasten läksyt ja seurustella heidän kanssaan. ja koska nukkumaan mennään aino klo 20. 30 se ilta on aika lyhyt. Rahaakin kuluu hankintoihin enemmän ja vielä tokaluokkalaisenkin iltapäivähoitoon. On meillä tietysti usein hauskaakin mutta paljosta meidän lapset ovat jääneet paitsikin mitä monella muulla on.
Tuon sukulaisen mielestä me ollaan kauhean keski-ikäisiä ja tylsiä ja meidän pitäisi nauttia enemmän elämästä ja osata ottaa rennosti vapaa-ajalla. Minä taas en osaa jättää kotia rempalleen tai antaa lasten syödä hampurilaisia pari kertaa viikossa vaan noudatan aika tarkkaa rytmiä ja järjestystä suurimman osan aikaa. Lomat ja juhlapyhät on eri asia mutta näin arkisin ollaan yleensä aina ¿sääntöjen mukaan.¿
Mitä veikkaatte: kostautuuko noiden ¿huono elämä¿ joskus vai käykö mulle nolosti ja omat lapset joutuu hunningolle kun taas nuo rennosti kasvatetut menestyy? Onko näillä valinnoilla oikeastaan mitään merkitystä, kun kuitenkin perusasiat on molemmissa perheissä kunnossa? Nipotetaanko me oikeastaan ihan turhasta?
Kommentit (25)
ja milloin joustaminen jo oikeastaan murentaa periaatteet. Kyllä meidänkin lapset saa joskus valvoa yli sen klo 21 ¿ mutta sitä tapahtuu alle 5 kertaa vuodessa, kun taas tällä toisella perheellä niitä poikkeuksia on viikoittain. Ja kyllä mekin joskus syödään epäterveellisesti ja jätetään päivän toinen lämmin ateria pois mutta ei jatkuvasti. Kun taas toisten mielestä joka viikonloppu voidaan elää niin että syödään ¿mitä sattuu¿.
On totta että toiset lapset tarvitsee tarkempaa rytmiä kuin toiset mutta ei se muuta sitä että kaikki lapset tarvitsee terveellistä ruokaa ja tarpeeksi unta. Ei tuolla voi minusta perustella sitä että joku herkuttelee hampurilaisilla vähän väliä ja antaa ala-astelaisten valvoa myöhään.
Enkä tietenkään oikeasti toivo että kenellekään kävisi huonosti, vaikka välillä hiipiikin epäilys, että onko tästä meidän tiukkapipoisuudesta mitään hyötyä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mm. ympäristönsuojeluun liittyvä valinta?
Ja minäkin sijoitan mielellään laadukkaisiin lastenkenkiin, se on paljon halvempaa kuin korjailla aikuisena pilalle menneitä jalkoja.
Joko vanhemmista huolimatta tai vanhempien ansiosta...:-)
Alkuperäiseen kysymykseesi viitaten, eipä kai meillä lasten kasvattajilla ole kovin hyvät takeet tulevasta, eikä kasvatusmetodien tuottamaa tulosta voi taata yksittäistapauksissa.
Ja toivottavaahan on, että sekä sinun että ystäväperheesi lapsista tulee onnellisia ja kunnollisia ihmisiä. Toivottavasti tuo perhe myös lopettaa sinun kasvatusmetodiesi kritisoinnin!
Vielä pikku-pikku-lisäys: Minusta täysi ehdottomuus kaikessa on aina vähän vaarallista, eli joissain asioissa voi aina vähän joustaa. Eli esim. meidän lapset saivat sukulaisten häissä valvoa yhteentoista vaikka lapsettomat keski-ikäiset tädit jo ihmettelivät ääneen eikö naperoilla ole jo nukkuma-aika :) Totesin heille, että juu kyllä, mutta nyt on juhla ja erityistapaus, joten lapset saavat valvoa niin kauan kuin jaksavat käyttäytyä, ja niin kauan kuin juhlat jatkuvat lapsille sopivina.
Ja vielä: Minusta on myös aika paljon lapsen temperamentista kiinni kuinka säännönmukaista elämää hän tarvitsee. Meillä esim. esikoinen tuntuu tarvitsevan tiukkoja rajoja enemmän kuin kuopus.