Lue keskustelun säännöt.
Nolostuttaako välillä kohdata naapureita, jos olet saanut esim. hyperhuutoraivarit lapsille...
Kommentit (8)
En saa koskaan tuollaisia superhyperkohtauksia. Sitä paitsi asumme omakotitalossa, joten naapuriin ei kovin hyvin kuulu meidän huutomme.
Olemme muutenkin onnekkaita ja rikkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun en tiedä miten hyvin kuuluu alakertaan esim. sängyn kolina...
Pinna menee tällä hetkellä uhmaikäisen kanssa niin helposti, olen vikoilla viikoilla raskaana ja uuuuuh... poika huutaa välillä niin, että en yhtään epäilis kiukkuilmeisten naapureiden kuvittelevan, että olisin vielä fyysisestikin väkivaltainen, mitä en ole... mutta välillä karjun kuin leijona, noh.... eipä sekään tehoa eli parempi vaan ois purra hammasta ja " säilyttää kasvot" :-(
Minulla on muutenkin kova ääni, ja kun hermostun (onneksi harvoin) niin ääneni on kaamea. Lapsille en karju mitään sellaista mitä ei muut saisi kuulla mutta joskus ennen lapsia tuli miehelle huudettua sellaisia asioita joita ei haluaisi kenenkään kuulevan koskaan milloinkaan!
Yksi naapureistamme tuntee yhden tuttavamme ja pelkään aina että taas se sai mehevät juorut kerrottavaksi eteenpäin.. aargh!
Todellisuudessa asuu lähiössä kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kuusi lasta, mutta kyllä multa ymmärrystä riittää äideille ja isille jotka niitä raivareita lasten kanssa saa.
Ei hävetä kun en huuda lapsille.
Mutta yhdestä asunnosta olemme muuttaneet pois ihan vaan, koska meidän seksiäänistä tuli koko rapun puheenaihe... Se hävetti.
En sentään huutanut, tällä kertaa. Kyllä mä uskon, että ymmärrystä pikkulasten vanhemmille irtoaa sellaisilta, joilla on itsellä lapsia. Sen sijaan naapurin vanhapiika ei tervehdi minua lainkaan rapussa, olen olettanut, että siksi, kun välillä huudan lapsilleni.
En ole siitä ylpeä, mutta kun on lasten kanssa yksin, niin pinna vaan välillä palaa.