Millainen olisi neuroepätyypillisten maailma?

Koulutuspäivinä ei olisi mitään hirveitä tutustumisleikkejä, vaan ainoastaan ajettais laitteita 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainsus: Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin

 

Bonuslapseni on autisti ja äitinsä on ADHD. Heillä ei asu muita. Osaatko selittää miksi heidän yksinomaan neuroepätyypillinen kotinsa ei toimi? Äiti esimerkiksi saa käydä kaupassa kun haluaa. Silti lapsi jää välillä ilman ruokaa. Lapsi saatetaan jättää myös yksin kun äiti unohtuu jonnekin. Senhän pitäisi olla täydellinen koti, mutta lapsen oireilusta päätellen ei sitä ole.

koska sen äidin pitää elää silti myös nolmien maailmassa. Joko ei ole onni

No kyllä se vaan on, jos sen tekee sellaiseksi! Minulla ainoat seikat muistuttamassa nolmien maailmasta kotona on radiokello. Se herättää aamulla samaan aikaa, joka aamu. Muuten kotni on sisutettu sellaiseksi, että toimii meidän perheelle. 

Täällä on aika kauniilla ja kapealla siveltimellä maalailtu maailmaa, jota ei ole. 

Neuroepätyypilliset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, hyvine ja huonoine puolineen.

En kestäisi elää maailmassa, jossa kaikki on rutiinia, hiljaista, suunniteltua ja epäsosiaalista. Mutta en olekaan sellainen trendikäs neuroepätyypillinen ihminen, vaan huithapeli ADHD, jonka päivän suunnitelmat saattavat muuttua kotioven ja autonoven välissä. 

Greta, Riikka ja Elon - mieti sitä

Vierailija kirjoitti:

Greta, Riikka ja Elon - mieti sitä

Greta on ihana mutta muut ovat varsin huonoja esimerkkejä. Sama kun mainitsisi neurotyypillisistä Putinin, ja Trumpin :D

Työpaikkailmoituksissa ei lukisi että "olethan ulospäinsuuntautunut, aina avoin ja positiivinen työyhteisön voimavara" tai jotain muuta onttoa shaissea :D 

Neuroepätyypillisillä on ilmeisesti aika usein korkea käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, ja toimivat sen mukaan, joten ehkä kaikenlaisia vedätyksiä ja henkistä väkivaltaa jne. olisi vähemmän. Tämä on toki naiivia haihattelua varmaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika kauniilla ja kapealla siveltimellä maalailtu maailmaa, jota ei ole. 

Neuroepätyypilliset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, hyvine ja huonoine puolineen.

En kestäisi elää maailmassa, jossa kaikki on rutiinia, hiljaista, suunniteltua ja epäsosiaalista. Mutta en olekaan sellainen trendikäs neuroepätyypillinen ihminen, vaan huithapeli ADHD, jonka päivän suunnitelmat saattavat muuttua kotioven ja autonoven välissä. 

 

Niin, eihän nämä ajatukset täällä edusta mitään oikeaa maailmaa, van ovat vaan ajatuksia ja ennen kaikkea toiveita. 

Kyllä neuroepätyypillisillä on paljon piirteitä jotka ovat yleisempiä juuri neuroepätyypillisillä, esim. aistiyliherkkyydet. 

 

Neurotyypillisten maailmassa kommunikaatio sujuisi aina mutkitta ja kaikki osaisi lukea toistensa mikroeleitä / ilmeitä. Se olisi ihanaa. Ei olisi mitään autisteja ulisemassa paniikkikohtauksissaan, vaan kaikki olisi vaan biitchillä pelaamassa rantapalloa.

Kirjoonkin mahtuu monenlaista porukkaa, joten tuskin tuolloinkaan elettäisiin täydellisessä  onnelassa. 

Sukupuutto tulisi parissa sukupolvessa.

Tykkäisin elää autistisessa maailmassa. Ei small talkia, ei puhelinmyyjiä, ei feissareita jne. Kaikki mitä kirjoitetaan tai sanotaan, tarkoittaa kirjaimellisesti sitä miltä se kuulostaakin. Kun jotain on tarkoitus tapahtua klo 8, se tapahtuu täsmälleen klo 8, ei hetkeäkään etuajassa eikä myöhässä. Ihmiset ovat täysin rehellisiä asioistaan, tulevat täsmällisesti sinne minne ovat luvanneet tulla ja siihen aikaan kun ovat luvanneet. Ei tehdä ohareita, vaan jos joku peruu jotain, hän ilmoittaa siitä hyvissä ajoin tekstiviestillä ja kertoo rehellisesti syyn perumiselleen. Kukaan ei vihjaile koskaan mitään, kukaan ei ole hankala ihminen, asiat sanotaan suoraan sellaisina kuin ne ovat, eikä valkoisten valheiden sävyttäminä.

Minulla on autistisia piirteitä, ja olen joutunut opettelemaan niin paljon täysin vääriltä tuntuvia asioita sopeutuakseni tähän nykymaailmaan. Siis mm. sitä että ihmiset eivät useinkaan puhu totta, ihmiset eivät useinkaan halua myöskään kuulla totuutta vaan sen valkoisen valheen, usein valkoisen valheen kertominen on jopa kohteliaampaa kuin suora totuus, ihmiset myöhästelevät, ihmiset haluavat jauhaa turhanpäiväisiä asioita vieraiden ihmisten kanssa ja kutsuvat sitä tutustumiseksi, jotkut soittavat mieluummin kuin lähettäisivät viestin ja odottavat sinulta samaa, ja sitten on ne myyjät, jotka lupaavat sinulle kuun taivaalta, mutta sinun täytyy jotenkin vain ymmärtää ettei kaikki ole aina niin hyvää kuin miltä kuulostaa. Miksei vaan voitaisi olla aina rehellisiä, ja miksei se olisi edes joskus ihan ok, että vaikka ollaan samassa tilassa niin oltaisiin vaan hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisten maailmassa kommunikaatio sujuisi aina mutkitta ja kaikki osaisi lukea toistensa mikroeleitä / ilmeitä. Se olisi ihanaa. Ei olisi mitään autisteja ulisemassa paniikkikohtauksissaan, vaan kaikki olisi vaan biitchillä pelaamassa rantapalloa.

olen neuroepätyypillinen eikä minulla ole koskaan ollut vaikeuksia lukea mikroeleitä tai ilmeitä, tai ymmärtää rivien välejä. Minä olen vain kokenut etten halua tehdä eism. rivienvälitulkintaa tai olettamista, asiat joita neurotyypilliset usein tekevät ja siksi he sitte ulisevat ja puivat tuntikausia kaverinsa kanssa, että miksi kaisakalevi sanoi niin, mitä se oikein tarkoitti. Itse haluan näyttää arvostukseni ihmisille sillä etten oleta heidän asioitaan ja jos tutustutaan niin kysyn tai selvitän jollain lailla miten ihminen haluaa hänelle puhuttavan. Neurotyypillisten kanssa teen usein poikkeuksen, koska rehellisesti sanottuna, harvemmin jaksan heidän seuraansa. He tekeävät asioista, etenkin vuorovaikutustilanteista ihan hlvtin monimutkaisia ja kompleksisia. 

Esimekriksi nyt on uusi tuttavuus, joka on ilmeisen herkkä persoona ja jotain mt-ongelmaa taustalla. Hän sitten oikeasti tulkitsee nauramisen tai hymyilyn usein negatiivisemman kautta. Hänen kanssa käytän usein puheta, jossa on esim. ennen kysymystä selitys siitä miksi kysyn kysymyksen ja jos satn naurahtamaan jollekin mitä hän sanoo, niin kerron sen jälkeen miksi naurahdin. Tämä on kivan oloinen tyypp, siksi vaivaudun ja haluan tutustua häneen enemmän. Neurotyypilliset ei osaa tällaista tehdä. Kun heiltä kysyy "miksi kysyit/haluat tietää", niin he usein menevät ihan vaikeaksi, kun eivät uskalla kertoa. Minä uskallaan. Ja tämä ihminen juuri kiitti minua, että olen niin läpinäkyvä ja rehellinen kommunikoinnissani ja kysyi että saako lisätä kaverilistalle, hänellä kun ei ole niin paljon kavereita. 

Minua usein yritetään tulkita neurotyypillisten toimesta. Se on jotenkin koomista. Kun itse kertoo suoraan mitä haluaa tietää ja miksi haluaa tietää, niin neurotyypillisten tuntuu olevan pakonomaisella tasrkkuudella lisättävä siihen jotain. Ikänkuin ei voisi uskoa sitä, että joku voi ihan suoraan kertoa miksi haluaa jotain tietää ja kun kertoo, niin siinä ei ole mitään. Esimerkiksi jos kysyn, että miksi valitsit punaisen takin, niin neurotyypillinen alkaa usein skitsoilla siitä, että se oli väärä valinta, eikö tämä sovi minulle. Kun sitten vain kertoo, että ei kun halusin vain tietää, että mist syystä valitsit tuon värin, niin sitä ei voi millään uskoa, että haluaa tietää vain sen, pakkohan siinä on olla joku ilkeämielinen taka-ajatus taustalla. 

Sanoisin siis, että minun maailmassani se on neurotyypillset, jotka ulisee sitten siitä miten he tulkitisivat asian noin tai noin, tai pohtivat tuntikausia kysyjän selän takana, että miksi s emeni sinne tai miksi sillä oli mukana sitä tai tätä - sen sijaan, että kysyisivät ihan suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Sukupuutto tulisi parissa sukupolvessa.

Ihminen tuskin olisi edes lajina selvinnyt evoluutiosta ellei olisi ollut nerokkaita autistisia keksijoitä ja öisin muiden turvallisuutta valvoneita ADHD-tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyisi paljon väärinläsityksiä.

Mielestäni neurotyypillisten on välillä vaikea ymmärtää nepsyjä ja sama toistepäin. Molemmat ymmärtävät paremmin omankaltaisiaan.

Tästä olen eri mieltä. Huvittavaa seurata nepsyjen juttuja, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyisi paljon väärinläsityksiä.

Mielestäni neurotyypillisten on välillä vaikea ymmärtää nepsyjä ja sama toistepäin. Molemmat ymmärtävät paremmin omankaltaisiaan.

Tästä olen eri mieltä. Huvittavaa seurata nepsyjen juttuja, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. 

Mutta niinhän se on normoillakin jos ei oikein synkkaa samanhenkisyys. Tästä on erillisenä aiheena ollut useita ketjuja, ja kyllä tuo vaikuttaa ihan paikkaansa pitävältä väitteeltä muidenkin kuin minun mielestä, näin nepsynä olen kiitellyt kun olen löytänyt enenmpi tai vähempi samankaltaisia ystäviä, normojen kanssa hankaluuksia tulee mm. runsaasta oman ajan tarpeestani, huonosta yhteydenpidon määrästä (jos itsellä ns. mörkökausi) ja aikatauluista kiinni pitämisestä (koska luotettavaa unirytmiä ei vaan ole), samankaltaistensa kanssa ei ole tarvinnut juurikaan selitellä miksi ei ole tullut pidettyä yhteyksiä ja tapaamisia ei sovita koskaan viikkojen päähän, vaan kaikki joutuu elämään päivän vireystasonsa sanelemana, tottakai tällaiset arjen käytännön asiat vaikuttaa.