Millainen olisi neuroepätyypillisten maailma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypit ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, mutta kyllä huolettaa heidän omillaan pärjääminen, millaisia vastuunkantajia ovat, millaiseen työelämään kykenevät yms. En vähättele älykkyyttään tai viisauttaan, mutta aika moni heistä tarvitsee paljon toisten tukea. 

Ei tarvittaisi mitään tukea, jos vaan muut osaisivat käyttäytyä. Nyt maailma on rakennettu niin että kusettaminen ja valehtelu palkitaa ja siihen kannustetaan. Ne joilla on vahva oikeustaju eivät lähde tähän mukaan vaikka kuinka paljon saavat "tukea"

Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta tukea ihan arkipäivän toiminnoissakin... Ja arjen kaikki byrokratia, työelämän tarpeet ja vaatimukset. Osalla hyvin syvää toisten ymmärtämistä ja empatiaa, osalla hyvin vähän niitä taitoja.

Asioiminen onnistuisi myös ilman ajanvarauksia, tekoälylle olisi kehitetty joku tehokas AI-assistentti, joka huolehtisi arjen ruttineista muistuttamisisista (ilman mainoksia, ilman tietojen kaastelua). Yhteiskunnassa olisi myös helpommat tavat hoitaa asioita. Ei olisi dynaamista hinnoitelua esim. julkisissa liikennevälineissä. Koulut olisivat sen verran joustavia, että voisi itse vaikuttaa enemmän koulussaoloaikoihin. Esimerkiksi talvikausina monet voisivat hyötyä sitä, että koulu ei koskaan alkaisi ennen klo 10. Tai sitten jossain voisi olla mahdollista käydä koulussa iltaisin tyyliin klo 20-01. Etäkoulu olisi tuossa varmasti hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypit ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, mutta kyllä huolettaa heidän omillaan pärjääminen, millaisia vastuunkantajia ovat, millaiseen työelämään kykenevät yms. En vähättele älykkyyttään tai viisauttaan, mutta aika moni heistä tarvitsee paljon toisten tukea. 

Jos neuroepätyypilliset saisivat elää rauhassa ja ilman,e ttä heitä yritetään pakolla sopeuttaa alemmalle kehitystasolle, neurotyypillisten maailmaan, niin mitään ongelmia ei olisi. neuroepätyypilliset voisivat näin käyttää luovuuttaan kunnolla hyödyksi ja ihmiskunta alkaisi taas kehittyä. Enemänkin pitäisi olla huolissaan neurotyypillisistä ja heidän älyllisestä pärjäämisestään alati muuttuvassa maailmassa

Vierailija kirjoitti:

Jos maailmassa olisi vain adhd, add ja autistisia, niin aikamoisessa sekasorrossa elisimme. 

Esimerkiksi se neuvola. Autismikirjolla varaisi ajan netistä, juuri sen torstain, koska hän hoitaa asioita vain torstaisin. Kiva juttu. Hän pakkaa lapsen autoon, ajaa neuvolaan, mutta hoitajaa ei kuulu. Adhd hoitaja unohti tulla aamulla töihin ja yrittää soittaa, että kävisikö huominen. Autismikirjolla oleva ei vastaa puheluun, hän ahdistuu puhelusta. Hoitaja unohtaa laittaa tekstiviestin, ottaa vastaan muita. Autismikirjolla oleva ahdistuu entisestään. Koittaa varata uutta aikaa, mutta kaikki torstait on varattuja. Hoitaja ei muista vieläkään asiakastaan, vaan huolestuu kun työtakissa on laput ja käyttää lopun työpäivän siihen, että haluaa käyttää omia vaatteitaan työajalla. Lapsi jää viemättä neuvolaan ja loputkin asiakkaat unohtuu. 

Tämä oli varsin osuva kuvaus. Autistisen bonuslapseni äiti on adhd. Meno on varsin kaoottista. Lapsi tarvitsisi rutiineja, äiti suurinpiirtein unohtaa, että lapsi on nyt hänellä ja sille pitäisi tehdä ruokaakin. Mieheni on lähivanhempi, aivan syystä. 

Eli en usko, että neuroepätyypillinen maailma olisi kovinkaan kiva. Neuroepätyypillisyyttä kun on niin laidasta laitaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos maailmassa olisi vain adhd, add ja autistisia, niin aikamoisessa sekasorrossa elisimme. 

Esimerkiksi se neuvola. Autismikirjolla varaisi ajan netistä, juuri sen torstain, koska hän hoitaa asioita vain torstaisin. Kiva juttu. Hän pakkaa lapsen autoon, ajaa neuvolaan, mutta hoitajaa ei kuulu. Adhd hoitaja unohti tulla aamulla töihin ja yrittää soittaa, että kävisikö huominen. Autismikirjolla oleva ei vastaa puheluun, hän ahdistuu puhelusta. Hoitaja unohtaa laittaa tekstiviestin, ottaa vastaan muita. Autismikirjolla oleva ahdistuu entisestään. Koittaa varata uutta aikaa, mutta kaikki torstait on varattuja. Hoitaja ei muista vieläkään asiakastaan, vaan huolestuu kun työtakissa on laput ja käyttää lopun työpäivän siihen, että haluaa käyttää omia vaatteitaan työajalla. Lapsi jää viemättä neuvolaan ja loputkin asiakkaat unohtuu. 

Okei, kuvaile seuraavaksi maailma jossa olisi vain adhd, add ja autismi.

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa kaikki ihmisen tekemä olisi hyvin suunniteltu ja toteutettu yksityiskohtia myöten. Koestetut prosessit ja toimintamallit olisi jokaiseen tilanteiseen, eikä absurdeja prosessiparadokseja (joita nykymaailma on täynnä) edes tunnettaisi.

Rakennuksissa olisi hämärää tai luonnollista valoa. Räikeiden, valkoisten valojen valmistaminen olisi kiellettyä. Moottorisahoja ei olisi lainkaan, koska niiden äänen vaimentaminen siedettävälle tasolle olisi pakollista, mutta tekisi niistä liian painavia käyttää.

Politiikka olisi suunnitelmallista maailmanparantamista.Järjettömiä hankkeita ei olisi olemassa, kuten ei muutakaan verorahojen tuhlausta.

Hätänumeron rinnalla olisi palvelupuhelin, jonne voisi ilmoittaa kaikista havaituista epäkohdista.

Varkauksia, petoksia ym ei tapahtuisi lainkaan ja ihmiset voisivat luottaa toistensa sanaan. Ei tarvittaisi poliisia eikå armeijoita.

Maailma toimisi hyvin loogisesti, ratio

Tässä kirjoituksessa huomaa kuinka autisti ei tosiaan osaa tarkastella asiaa muidenkin kannalta. ADHD:kin on neuroepätyypillisyys. Siinä maailmassa olisi järjettömiä keskenjääviä hankkeita ja impulsiivista rahan tuhlausta. Sanaankaan ei voisi luottaa. Ei toki tahallaan, mutta ADHD nyt vaan unohti mitä oli luvannut hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos maailmassa olisi vain adhd, add ja autistisia, niin aikamoisessa sekasorrossa elisimme. 

Esimerkiksi se neuvola. Autismikirjolla varaisi ajan netistä, juuri sen torstain, koska hän hoitaa asioita vain torstaisin. Kiva juttu. Hän pakkaa lapsen autoon, ajaa neuvolaan, mutta hoitajaa ei kuulu. Adhd hoitaja unohti tulla aamulla töihin ja yrittää soittaa, että kävisikö huominen. Autismikirjolla oleva ei vastaa puheluun, hän ahdistuu puhelusta. Hoitaja unohtaa laittaa tekstiviestin, ottaa vastaan muita. Autismikirjolla oleva ahdistuu entisestään. Koittaa varata uutta aikaa, mutta kaikki torstait on varattuja. Hoitaja ei muista vieläkään asiakastaan, vaan huolestuu kun työtakissa on laput ja käyttää lopun työpäivän siihen, että haluaa käyttää omia vaatteitaan työajalla. Lapsi jää viemättä neuvolaan ja loputkin asiakkaat unohtuu. 

Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin.

Adhd:t eivät unohtelisi ja sähläisi töissä, koska työelämä ja ammatinvaihto olisi niin joustavaa, että se hyödyntäisi adhd-ihmisen hyperfiksaatiovaiheen ja estäisi loppuunpalamisvaiheen. Uudesta asiasta innostunut adhd opiskelee hetkessä uuden ammatin, omaksuu työn tai jopa molemmat ja tulee vielä erittäin hyväksi siinä. Hyperfiksaatiotilassa hän tekee kahden ihmisen työt. Ongelmat tulevat siinä kohtaa, kun asiasta tulee rutiinia ja se muuttuu tylsäksi. Neuroepätyypillisessä maailmassa työtehtäviä kierrätettäisiin, yhdisteltäisiin ja ammatinvaihto olisi huomattavasti helpompaa. Eli ei ole mitään työhönsä loppuunpalaneita hoitajia unohtelemassa. Autisti saisi edelleen torstaiaikansa ja autisti saisi töistä joustoa tähän torstai-neuvolaan siinä missä työkaverikin sai oman äänieritetyn, rauhallisesti valaistun työhuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset puhuivat asioista suoraan, vihjailua pidettäisiin äärimmäisen epäkohteliaana.

Tämä tuli minullekin ihan ensimmäisenä mieleen. Vasta sen jälkeen kun aloin seurustelemaan neuroepätyypillisen henkilön kanssa, ymmärsin kuinka kuluttavaa neurotyypillinen kommunikointi on. Aluksi siihen suoruuteen ja kirjaimellisesti ottamiseen meni aikaa tottua, mutta kun ymmärsi idean ei jaksa enää yhtään mitään epäsuoraa kommunikointia.

Nolmit tuntuu olevan hanakasti tietämässä millaista on elää neuroepätyypillisenä ja miten kauheaa maailmaa neuroepätyypilisten maailmassa olisi. Niinpä! Siltä se tuntuu neuroepätyypillisistä, joiden on käytänössä pakko elää ns. vajaassa maailmassa, eli neurotyypillisten oikkujen ja mielihalujen mukaan. vähän sama jos laittaisi yläkoululaisen takaisin alakouluun ja odottaisi, että se jaksaa istua siellä alakoululaisten keskellä hiljaa ja hermostumatta. 

Siitä ne neuroepätyypillisten oireet juuri syntyy. Jos neurotyypilliset laitettaisiin elämään neuroepätyypillisten elämää, niin alta aikayksiön nämä menisivät sännkyyn peiton alle uikuttamaan. Ei siksi, että neuroepätyypillisten maailma olisi liian hankala (ei ole neuroepätyypillisille heidän oma maailmansa hankala), vaan siksi, että nolmit tuntuu olevan todella rajoittuneita ymmrätämään kenenkään toisen näkökulmaa kuin omaansa. Neuroepätyypilliset sentään osaavat tuon paremmin, olen huomannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset puhuivat asioista suoraan, vihjailua pidettäisiin äärimmäisen epäkohteliaana.

Tämä tuli minullekin ihan ensimmäisenä mieleen. Vasta sen jälkeen kun aloin seurustelemaan neuroepätyypillisen henkilön kanssa, ymmärsin kuinka kuluttavaa neurotyypillinen kommunikointi on. Aluksi siihen suoruuteen ja kirjaimellisesti ottamiseen meni aikaa tottua, mutta kun ymmärsi idean ei jaksa enää yhtään mitään epäsuoraa kommunikointia.

Tätä rakastan neuroepätyypillisenä eniten. Kun voi mennä suoraan asiaan eikä tarvi ainaisesti kääriä kaikkea johonkin pumpuliin tai keksiä kierotoilmaisuja tai puhua kautta rantain. Todella tehokasta kommunikointia, kun voi vaan sanoa sen mitä tarkoittaa ja sillä selvä. 

Enenmmän ilta- ja yötöitä, ei small talkkia, ei ulkonäkökeskeisyyttä...

Luultavasti jatkuvaa somen selausta ja itseoppineiden psykologien "katso tästä videosta mitä uusia MT-diagnooseja on nyt tarjolla" -videoiden tuijottelua.

Lainsus: Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin

 

Bonuslapseni on autisti ja äitinsä on ADHD. Heillä ei asu muita. Osaatko selittää miksi heidän yksinomaan neuroepätyypillinen kotinsa ei toimi? Äiti esimerkiksi saa käydä kaupassa kun haluaa. Silti lapsi jää välillä ilman ruokaa. Lapsi saatetaan jättää myös yksin kun äiti unohtuu jonnekin. Senhän pitäisi olla täydellinen koti, mutta lapsen oireilusta päätellen ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Lainsus: Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin

 

Bonuslapseni on autisti ja äitinsä on ADHD. Heillä ei asu muita. Osaatko selittää miksi heidän yksinomaan neuroepätyypillinen kotinsa ei toimi? Äiti esimerkiksi saa käydä kaupassa kun haluaa. Silti lapsi jää välillä ilman ruokaa. Lapsi saatetaan jättää myös yksin kun äiti unohtuu jonnekin. Senhän pitäisi olla täydellinen koti, mutta lapsen oireilusta päätellen ei sitä ole.

koska sen äidin pitää elää silti myös nolmien maailmassa. Joko ei ole onnistunut rakentamaan arkeaan itselleen parhaiten toimivaksi, tai ei ole saanut siihen tarpeeksi tukea, tai kukaan ei ole kertonut hänelle, että ei ole mikään pakko kummarrella nolmien maailmaa ja rakenteita loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Enenmmän ilta- ja yötöitä, ei small talkkia, ei ulkonäkökeskeisyyttä...

Mulla suorastaan kuola valui kun kuulin ulkomailla olevan ihan kiirettömienkin asioiden yö- vastaanottoja mm. hammaslääkäreillä! Todellakin jatkoon :D t: ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainsus: Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin

 

Bonuslapseni on autisti ja äitinsä on ADHD. Heillä ei asu muita. Osaatko selittää miksi heidän yksinomaan neuroepätyypillinen kotinsa ei toimi? Äiti esimerkiksi saa käydä kaupassa kun haluaa. Silti lapsi jää välillä ilman ruokaa. Lapsi saatetaan jättää myös yksin kun äiti unohtuu jonnekin. Senhän pitäisi olla täydellinen koti, mutta lapsen oireilusta päätellen ei sitä ole.

koska sen äidin pitää elää silti myös nolmien maailmassa. Joko ei ole onnistunut rakentamaan arkeaan itselleen parhaiten toimivaksi, tai ei ole saanut siihen tarpeeksi tukea, tai

Se ei kyllä todellakaan ole normojen kumartelua, että huolehtii lapsestaan eikä unohdu esimerkiksi baariin. Ei normot häntä sinne pakota. 

Keneltä hänen sitä tukea pitäisi saada? Toiselta adhd:ltä? Autistilta? Normoa kun ei ole tarjolla.

Se ei kyllä todellakaan ole normojen kumartelua, että huolehtii lapsestaan eikä unohdu esimerkiksi baariin. Ei normot häntä sinne pakota. 

se on muuten nolmi eikä normo. Enkä kirjoittanut noin, että olisi nolmien kumartelua, että huolehtii lapsestaan, vaan kirjoitin, että ehkä hän on niin sekaisin aikataulujen kanssa, koska kukaan ei ole kertonut hänelle miten voi rakentaa nolmien maailman rinnalle oman toimivan arkensa, missä mennään nepsyjen maailman ehdoilla. Nepsyn ei tarvitse kumarrella nolmien maailman outouksille, ne ovat jähmeitä ja huonosti toimivia ja niissä olisi parantamista (paitsi nolmien mielestä ehkä). Riittää, että selviää siitä ja koittaa löytää väylät toimia itselleen parhaalla tavalla.

minä kävisin kaupassa mieluiten aamuyöllä klo 3. Eipä ole meidän paikkakunnalla mahdollista. Olisi ihanaa käydä tuohon aikaan ja yhdistää siihen yölenkkiä, mutta kun ei niin ei. Mutta olen saanut tehtyä itselleni öisen kauppakierroksen tekemällä kotona yöllä klo 3 kauppatilauksen ja tilaamalla ruoat kotiin.  näin voin sitten käydä kaupassa vaikka klo 3 yöllä. 

meillä jokaisella ihmisellä on mielestäni velvolisuus auttaa toisia. Oletko sinä auttanut häntä muuten kuin haukkumalla häntäja suhtautualla häneen alentuvasti? Jos hänellä on baariongelma ja sinä olet siitä tieotinen ja se vaikuttaa lapsenhoitoon, niin sinulla on velvollisuus tehdä siitä huoli-ilmoitus. Jos et tee, niin et sinäkään silloin lapsesta huolehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enenmmän ilta- ja yötöitä, ei small talkkia, ei ulkonäkökeskeisyyttä...

Mulla suorastaan kuola valui kun kuulin ulkomailla olevan ihan kiirettömienkin asioiden yö- vastaanottoja mm. hammaslääkäreillä! Todellakin jatkoon :D t: ADHD

Muistan aikoinaan, kun jouduin käymään kirurgian polilla leikkausarvioinnissa/diagnosoinnissa jalkavaivan takia ja minulle tuli kutsu iltavastaanotolle. Aika oli jotain tyyliin 1930 kirurgian polille. Luin kyllä pariin kertaan kirjeen, että näinkö oikein, voiko olla oikein, onkohan tuossa kirjoitusvirhe ja pitäisikin olla 930, mutta oikein se oli. Olipa ihana käynti, kun noihin aikoihin normaalistikn alan heräillä "aamuun" ja vireystaso on parempi. Juteltiin pitkään kirurgin kanssa ja minä kyselin ja kyselin, asioita, joita en koskaan osaa tai jaksa aamuisin tehdä. Ja kuuntelin. siis todellakin pitäisi olla ilta-aikojakin ihmisille. Niistä hyötyisi vaikka hekin, jotka ei millään pääse töistä päiväaikaan käymään.  

Kyllähän se rehellisyyden nimissä on sanottava, että monista hyvistä puolista huolimatta myös aika kaoottinen. t. ADHD-ihminen joka on kiitollinen siitä, että myös toisenlaisia ihmisiä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainsus: Tästä huomaa hyvin, että kirjoittaja on neurotyypillinen. Kysytään millainen olisi neuroepätyypillisten maailma ja vastataan millainen olisi neurotyypillinen maailma joka on täynnä pelkkiä nepsyjä. Oikeastihan neuroepätyypillisten maailmaa ei olisi strukturoitu neurotyypillisten muotteihin

 

Bonuslapseni on autisti ja äitinsä on ADHD. Heillä ei asu muita. Osaatko selittää miksi heidän yksinomaan neuroepätyypillinen kotinsa ei toimi? Äiti esimerkiksi saa käydä kaupassa kun haluaa. Silti lapsi jää välillä ilman ruokaa. Lapsi saatetaan jättää myös yksin kun äiti unohtuu jonnekin. Senhän pitäisi olla täydellinen koti, mutta lapsen oireilusta päätellen ei sitä ole.

koska sen äidin pitää elää silti myös nolmien maailmassa. Joko ei ole onnistunut rakentamaan arkeaan itselleen parhaiten toimi

Se ei kyllä todellakaan ole normojen kumartelua, että huolehtii lapsestaan eikä unohdu esimerkiksi baariin. Ei normot häntä sinne pakota. 

Keneltä hänen sitä tukea pitäisi saada? Toiselta adhd:ltä? Autistilta? Normoa kun ei ole tarjolla.

Ei se koti ole mikään muusta maailmasta irrallaan oleva miniuniversum johon ympäröivä yhteiskunta ei vaikuta millään tavalla. Aivan järjetön ajatuskulku. Muutenkin, en edes ymmärrä miten tuo päihdeäiti liittyy tähän. Ei se lapsi unohdu neurokirjon takia, vaan alkoholismin takia. Toki neuroepätyypillisyys altistaa päihdeongelmille, mutta helpompi altistuminen ei tee päihdeongelman oireita neurokirjon oireiksi.