Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oma äiti hylkäsi minut ja lapsenlapsensa
12.08.2025 |
Miten tästä pääsee yli?
Äitini on aina ollut "epävakaa", lapsuudessani ailahteleva, herkästi kuormittuva ja jopa lievästi väkivaltainen. Olen muuttanut hyvin nuorena pois kotoa. Nuorempien sisarusteni vielä asuessa kotona äiti on alkoholisoitunut ja lopulta eronnut.
Nyt minulla on itselläni pienet lapset, asumme parin tunnin päässä äidistä. Äitini intoili mummoksi tulosta etukäteen, mutta todellisuudessa on "hylännyt" minut/meidät täysin. Ei pidä yhteyttä, ei tule käymään, ei tullut edes nuoremman ristiäisiin, ei ole kiinnostunut. Kun olemme paikkakunnalla sukuloimassa äiti "sairastuu" tai "on töissä" (todellisuudessa saikuttaa jatkuvasti osa-aikaisesta 40% työajastaan). Somesta selviää kuinka ryyppää ja ravaa treffeillä.
Hän tekee tietysti elämällään mitä haluaa enkä voi siihen vaikuttaa, mutta miten itse pääsen yli siitä että oma äiti on minut ja lapseni hylännyt? Miksi emme "kelpaa" hänelle? Miksi lapseni eivät saa samanlaisia hyviä isovanhempisuhteita kuin minä olen saanut lapsuudessani? Minua surettaa :(
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkoholistimummua haluaisikaan lasteni lähelle.
Ai jaa. Alkoholismi ei sitten ollutkaan sairaus loppupeleissä.
Itse asiassa lapset eivät moiti alkoholinkäyttöä vaan riitelyä ja kovaa ääntä. Että yhtä pahaa tuhoa tekee lapselle jatkuvasti riitelevät vanhemmatkin, eikä tarvi mitään alkoholiakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pääset yli? Itse asiaa käsittelemällä lähimpien ihmisten kanssa tai terapiassa. Yli tai ainakin eteenpäin...
Voithan koittaa myös äitisi kanssa käsitellä asiaa, mutta se tuskin johtaa toivomaasi lopputulokseen eli läheisempään suhteeseen. Toisaalta taas se voi kannattaakin, se voisi itse asiassa olla sulle se viimeinen niitti ja pystyisit päästämään irti haaveesta saada hyvä suhde äitiisi.
Mulla on osin samanlaista taustaa. Koen että äitini suhde sekä muhun että lapsiini on ollut jotenkin pinnallinen, ei lämmin. Olen käsitellyt asiaa paljonkin, mutta joku haava sisälläni edelleen on. Vaikka en mitään enää muistisairaaalta äidiltäni odotakaan.
No nuohoa sun isäsi kanssa. Miks se ei kelpaa sulle isovanhemmaks lapsellesi?
Mitä isällesi kuuluu? Käytkö usein tapaamassa häntä?
Kuinka pitkä matka sun isin luo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että sattuu lapsiesi vuoksi. Mutta eipä se siitä murehtimalla muuksi muutu.
Kannattaisi käydä tuosta asiasta juttelemassa vaikka jonkun terapeutin tai psykologin kanssa. Saisit keinoja ja voimia käsitellä tuota asiaa.Tosi ikävä tilanne, mutta sinun on jonkinlainen henkinen pesäero saatava aikaiseksi äidistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sattuu lapsiesi vuoksi. Mutta eipä se siitä murehtimalla muuksi muutu.
Tässä on usein kyse siitä, että lapselta on kielletty kaikki vaikeat tunteet. Lapseen ei saa sattua, lapsi ei saa tarvita, lapsi ei saa tarvita tukea. Sitten se oma vaillejääminen pystytään kokemaan omien lasten kautta, kun sitä tunnetta ei ole kieltänyt kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi käydä tuosta asiasta juttelemassa vaikka jonkun terapeutin tai psykologin kanssa. Saisit keinoja ja voimia käsitellä tuota asiaa.Tosi ikävä tilanne, mutta sinun on jonkinlainen henkinen pesäero saatava aikaiseksi äidistäsi.
Toivon tappaminen on ensimmäinen askel. Ennen sitä ei pääse toipumaan. Se on kuin huono parisuhde, jossa roikutaan ja vasta eron jälkeen pääsee aidosti eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lapsesi kaukana äidistäsi, jos hankalaa ja juo. Ole itse äiti lapselle. Hoida äiti-ongelmia erikseen itse itsen kanssa tai aikuisen kanssa. Onko sukua? Soittele äidille joskus ellei se pahenna oloa. Normaali äiti hyväksyisi sinut. Ei muitakaan ole kokonaan hyväksytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuista äiti hylkää, kun aikuinen ei ole riippuvainen äidistään. Entä jos äitisi olisi jo kuollut, olisiko silloinkin hylännyt sinut ? Lapsella on toinen mummo ja ehkä sinun isä
Tottakia on hylkäämistä mitä ap kirjoitti.
Meillä sama juttu, mutta meillä kyse mummon henkisestä sairaudesta. Vakava mielenterveydellinen sairaus. Ehkä ap:nkin tapauksessa jotain samanlaista kuitenkin.
Alkoholismi on jo yksinään sen tason ongelma, ettei sen lisäksi tarvita mielenterveysongelmia.
Alkoholista riippuvaiselle alkoholi on aina ykkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viina on verta väkevämpää! Valitettavasti :( Pistä suhde poikki! Jos raitistuu niin eri asia. Hyvää elämää teille.
Alue: Aihe vapaa
Tottakia on hylkäämistä mitä ap kirjoitti.
Meillä sama juttu, mutta meillä kyse mummon henkisestä sairaudesta. Vakava mielenterveydellinen sairaus. Ehkä ap:nkin tapauksessa jotain samanlaista kuitenkin.