^j^ HUHTImasujen synnytyskertomuksia ^j^

Synnytys alkoi rv41+0 maanantaina 9.4, minun 30v. syntymäpäivänä. Heräsin 5 aamulla pahaan oloon. Pieniä suppareita ja vessassa huomasin ruskeaa limaa tulevan. Suppareita tuli vielä joitain aamupäivällä ja kerkesinkin ilmoittamaan kaverilleni tekstiviestillä että taitaa nyt syntyä.. Mutta sitten supparit loppuivat kahdeksi tunniksi.



Anoppi ja appiukko tulivat kahdelta kyläilemään. Meidän piti lähteä ulos syömään, mutta supparit alkoivat taas ja päätin että en uskalla lähteä kaupungille ja ravintolaan kärvistelemään. Lähdimme sitten lasten ja koirien kanssa ulkoilemaan. Kävimme leikkipuistossa ja siellä keinuessa rupesi supistukset kovenemaan. Kello oli silloin neljä. Sanoin että nyt pitää kyllä suunnistaa kotia kohti. Kakkosta synnyttäessä en kerinnyt saada epiduraalia, kun oli jo 7cm auki kun menimme sairaalaan ja synnytys meni vauhdilla.. Päätinkin että nyt lähdetään jo hyvissä ajoin että saisin sen ihanan epiduraalin..



Vielä ei siis sattunut pahasti. Lenkiltä suoraan kotiin, jossa takki päällä laitoin vielä viimeiset kamat sairaalakassiin (meikit ja hiuslakka muuten jäi..) ja mies kysyi voiko vielä vähän syödä. Sanoin että syö ja lähdetään sitten. Supparit tihenivät 4min välein ja hoputin miestä että mennään jo. Lähdimme viistoista yli viis kohti Kätilöpistoa ja perillä olimme viistoista vaille kuusi,siellä meitä odottikin jo Haikaranpesässä kätilömme Leena.



Salissa hän teki sisätutkimuksen ja olin auki 3-4cm, vauva vielä ylhäällä. Pyysin heti jo epiduraalia. :) Leena sanoi että ensin on otettava sydänkäyrä ja supistukäyrä, menisi noin puoli tuntia..

Leena ehdotti että tehtäisiin suolityhjennys. Se tehtiinkin ja kävin useaan otteeseen WC:ssä. Supistuksia tuli 2-3min välein, vielä kestin ne aika hyvin. Ilokaasua kokeilin.



Kätilömme irroitti minusta sydänkäyrämittarit ja sanoi että käy toisessa huoneessa auttamassa. Kello oli 18:45.Tulisi puolentunnin kuluttua katsomaan kohdunsuun tilanteen. Jos jotain niin nappia painamalla hän tulisi takaisin. Söin banaanin ja join mehua. Supistuksia tuli. Otin ilokaasua. Sitten rupesi oksettamaan ja oksensinkin kaikki mitä olin juuri syönyt.. Samalla vaippaan, jonka kätilö oli laittanut, hurahti jotain. Menin vessaan ja rusehtavan vihreää lapsivettä oli tullut. Pyysin mieheni painamaan nappia, kello oli 19:10. Kätilö tuli ja sanoi että vesi on lasketta pois kun vaalean vihreää. Menin pöydälle ja hän laittoi anturin vauvan päähän. Loppu vesi tuli pois. Pyysin taas epiduraalia. Kätilö rupesi valmistelemaan, mutta samassa rupesi ponnistuttamaan!!



Kerroin kätilölle ja hän sanoi että katsoo miten auki olen. Supistaessa hän kokeili ja sanoi että täysin auki!! Supistuksen jälkeen kokeili vielä uudestaan ja 7cm auki.Kipu oli aivan valtava. Hengitin kuin hullu nopeasti ja lyhyttä. Kätilö rauhallisesti pyysi minua hengittämään normaalisti. :) Nostin puoli-istuvassa asennossa lantiotani vaistomaisesti ylös ettei ponnistuttaisi. Kätilö sanoi että laske niin tulee helpommin ulos. :)) (Nyt huvittaa, mutta tuossa tilanteessa ei..) Nyt jo huusin että nyt tää tulee! Kätilö pyysi miestäni painamaan kutsu nappia. Samassa kaksi kätilöä lisää tuli saliin. Sattui perhanasti kun yritin pidätellä ponnistusta. Tyttö vaan puski ulos. Ponnistin ja pää tuli heti ulos. Kätilöt imivät lapselta lapsivettä keuhkoista pois ja taas tuli tarve ponnistaa. Toinen ponnistus ja loppukroppa tuli ulos. Kipu hellitti heti! Syntymäaika 19:27. Sain tytön heti rinnalleni. Ihana pieni sininen vauveli. Tyttö oli tosiaan sininen. Napanuora oli kiertynyt kaulanympäri ja oli vielä " henkseleillä" kropan ympärillä. Kätilö kertoi että olisi leikannut napanuoran heti kun pää oli tullut ulos, kun huomasi että kaulanympäri eikä saanut sitä pois, mutta samassa ponnistinkin koko vauvan jo ulos. Joten ei kerinnyt olla kauaa pinteessä vauveli. Lastenlääkäri hälytettiin paikalla ja tyttö hänen tullessan rupesikin hengittämään huonommin. Lisähappea tarvittiin ja hänelle puettiin vaatteet päälle että lämpenisi.



Napanuorasta mitatut happiarvot olivat hyvät, joten pelkoa aivovauriosta ei ollut. Lääkäri halusi vielä ottaa verikokeet ja ne otettiinkin. Sokerit olivat matalalla. Tyttö oli käyttänyt stressissä kaikki maksan varasokerit ja hänelle jouduttiinkin antamaan lisämaitoa pullosta. Hän imi rintaa,mutta ei tarpeeksi ahnaasti ja eihän minulta paljon vielä tullutkaan. Lisämaito auttoi ja sokereita seurattiin useaan otteeseen yöllä ja seuraavana päivänä. Raukan jalkapohja oli aivan reikiä täynnä.. :(



Pääsimme kotiin jo keskiviikkona ja kaikki on mennyt ihanasti. Pojat vain haluavat pussailla ja silitellä siskon päätä. Sukulaiset ja kaverit ovat tuoneet kukkia, minulle 30v. lahjana ja tytölle. Meillä on kotona kuin kukkakauppa! Aivan ihanaa on. Tyttö on rauhallinen, syö 3h välein ja nukkuu ja nukkuu. Mutta näin meillä.



Nyt sitten suunnittelemaan nimeä ja ristiäisiä.



Ramsas ja " Nanna" 6vrk



P.S. Luultavasti Lenni-Kalle Taipale vaimoineen oli synnyttämässä samaan aikaan Haikaranpesässä. Olivat tulleet juuri meitä ennen ja kotiin lähtivät myös samaan aikaan. Veivät viimeisen huoneen Haikaranpesästä.. Murr.. Saimme onneksi perhehuoneen osastolta 5. Minä itse en nähnyt häntä, mutta mies sanoi että luultavasti oli. Nyt pitää seurata seiskapäivää-lehteä.. :))

Tyttö painoi 3930g ja 52cm ja pipo 36,5cm.

Ei repeämiä itsellä.

Kokonaisaika synnytyksellä (kello 16:00 alkaen) 3,5h ja sairaalassa kerittiin olla 1h45min.. vaikka siis lähdettiin olevinaan ajoissa.. :)



Ramsas

Emman syntymä



10.4.2007 yöllä tulivat ensimmäiset kivuliaammat supistukset. Ne valvottivat noin kolme tuntia. Mietin jo että onkohan nyt lähtö edessä, koska esikoisesta tulivat ensimmäiset kipeät supistukset silloin kun synnytys käynnistyi. Seuraavana päivänä tulikin sitten vain muutama hassu supistus, ja ajattelin että se siitä sitten. Taas seuraavana yönä supistukset kuitenkin voimistuivat, ja aamuyöllä jatkuivat. Torstaiaamuna soitin miehelle töihin siinä 7 jälkeen, että voi olla että kannattaisi pian tulla kotiin. Sovittiin että mies soittaa 9 kun on kahvitunti että miltä näyttää. Supistukset jatkuivat, ja siinä 9 aikaan alkoivat olla tulla max. 10 minuutin välein. Mies tuli kotiin ja ruvettiin sumplimaan esikoiselle hoitopaikkaa ja hoitajaa. Menin saunaan helpottamaan oloani.



Puoli yhden aikaan päivällä sitten lähdettiin laitokselle näytille. Otettiin supistuskäyrää ja katsottiin kohdunsuun tilanne. Kaksi senttiä auki ja kanavaa jäljellä 1,5cm. Menin sitten ammeeseen, ja siellä viihdyinkin melkein kolme tuntia lämpimässä vedessä. En tiedä oliko siitä apua supistuskipuihin, mutta ajattelin että kuluisi aika paremmin koska paikat olivat kuitenkin vasta niin vähän auki.



Ammeesta siirryttiin saliin, ja kohdunsuu oli kolme senttiä auki. Sain vähän syömistä ja mieskin lähti syömään. Lääkärin tutkiessa kohdunsuun parin tunnin päästä, oli paikat auki 4cm ja lääkäri sanoi että nyt on synnytys käynnissä. Olin tosi onnellinen siitä, sillä esikoisesta paikat aukesivat 17h aikana 3->6cm, ja pelkäsin samaa nytkin.



Lääkäri sanoi että kalvoja ei puhkaista, koska se voi uudelleensynnyttäjällä aiheuttaa liian nopeaa etenemistä. Siinä ilta yhdeksän kymmenen aikaan kätilö ja lääkäri olivat sitä mieltä, että saisin kipulääkettä ja rentouttavaa jotta saisin nukuttua ja kohtukin levättyä. Olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin koska koko tilanne toi niin selvästi mieleeni edellisen synnytyksen. Sain sitten kipulääkettä kankkuun ja sen rentouttavan pillerin. Kätilö sanoi että voi olla että lääke vauhdittaa etenemistä, mutta tarkoitus on että saisin nukuttua ja sitten aamulla katsottaisiin tilannetta uudestaan.



Saatiin sitten miehen kanssa iltapalaa joka ei kuitenkaan maittanut, kello oli siinä kohtaa noin puoli 11 illalla. Supistukset jatkuivat edelleen kovina ja tuntuivat tihenevän. Kätilö kehotti olemaan ilman ilokaasua, mutta roikuin letkussa kaksin käsin, teki sen verran kipeää.. Kätilö päätti tutkia jälleen tilanteen. Olinkin jo 6cm auki! Kätilö rupesi suunnittelemaan kalvojen puhkaisua, mutta siinä samassa lapsivedet jo menivätkin. Hetken päästä olinkin jo 9cm auki, ja vauva alkoi puskea itseään alaspäin. Olin itse ihan sekaisin kun kaikki tapahtui yhtäkkiä niin vauhdilla. Sitten kätilö sanoi että ¿hei, tämä syntyy täältä nyt!¿. Menin aika paniikkiin koska en ollut ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä! Sitten vaan pitikin alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 8min, ja sitten syntyi luomuna pieni yllätystyttö! Vauvalla oli napanuora kerran kaulan ja kerran jalan ympärillä. Neiti oli aluksi vähän veltto ja sininen, mutta virkistyi siitä, ja sai pisteet 8-9-9. Emme olleet mieheni kanssa uskoa silmiämme, koska olimme niin varmoja pojasta! Vauva nostettiin heti rinnalle, ja neiti osasikin heti imeä hienosti. Itsellä istuminen aika heikkoa, repeämiä tuli ja tikkejä löytyy.. Eiköhän siitäkin selvitä!



Neiti on kovin rauhallinen, ja 1,5v isoveikka on hänestä kovin kiinnostunut. Kotiin pääsimme sunnuntaina. Nyt sitten opetellaan elämää nelihenkisenä perheenä. Kaksi ihanaa lasta ja rakastava ihana mies, voiko sitä nainen onnellisempi olla  :)

Eli neiti syntyi rv 39

Paino 3740g

Pituus 51cm

Pipo 35 :)

Viime viikolla torstai 12.4 välinen yö supisteli koko yö 10min välein. Aamulla 13.4 pistin aamulla puol seittemän saunan päälle ja saunoin oikeen kunnolla, mutta sen jälkeen supistukset loppui. No ei mennyt kuin hetki ja tunsin, että nyt lorahti jotain. Soitin heti synnärille ja käskettiin lähteä näytille, kun mulla tosiaan oli tässä raskaudessa se streptokokki ja sen vuoksi täytyi olla tarkkana jos vedetkin menee, kun tulehdusriski kasvaa. Laitoksella oltiin kymmenen jälkeen aamulla. Lääkäri tutki ja totesi, että kalvot tihkuu ylempää, olin 2cm auki ja kanavaa jäljellä 1cm. Lääkäri teki päätöksen, että pitää alkaa käynnistämään, kun streptokokki löytyy ja kalvot tihkuu. Sain 1/4 sytotecin ja alkoi odottelu. Supistuksia tuli, välillä ne oli tosi kipeitä ja välillä taas ei mitään. Iltapäivällä koveni ihan selvästi ja kun menin ennen kuutta suihkuun niin vettä lorahti oikeen reippaasti. Ja sitten taas supistukset laantui ja vesien tulo lakkasi. Tässä vaiheessa olin jo tosi väsynyt, koska olin valvonut koko yön supistusten takia ja nytkin sattui kuitenkin aika ikävästi. Kohdunsuu tutkittiin illalla ja edelleen sama 2cm auki ja sentti kanavaa, kyllä turhautti. Sain kipulääkkeitä ja unilääkettä ja petiin ja sain yön aikana nukuttua kuusi tuntia. Koitti 14.4 aamu ja taas tutkittiin tilannetta ja edelleen tilanne kohdunsuulla sama. Kello 9.10 mut laitettiin oksitosiinitippaan ja sen jälkeen supistukset alkoi tosi kovina ja rukoilin jotain kivunlievitystä, mutta muuta en saanu, kun ne aguarakkulat (en tiä kirjotetaanko noin). Ne auttoi selkäpolttoon pari tuntia ja taas samat kivut päälle. Iltapäivällä tutkittiin taas kohdunsuu ja tilanne edelleen sama. Siinä vaiheessa alettiin miettiä sektiota, koska synnytys ei edisty ja mulla kivut oli helvetilliset. Lääkäri kuitenkin päätti, että kokeillaan vielä epiduraalia, jos sen laiton jälkeen alkaisi jotain tapahtua, kun paikat rentoutuisivat. Sain epiduraalin hiukan ennen viittä iltapäivällä ja voi kun se helpotti. Kivut hävisivät hetkessä, kankkuihin tuli vaan pieni paine, kun tuli supistus. Pian epiduraalin laiton jälkeen tuli taas lapsivettä oikeen ryöppyämällä. Puoli kahdeksan tutkittiin kohdunsuu ja kätilö sai edelleen 2cm auki ja sentti kanavaa. Siinä vaiheessa aloin itkeä ihan hysteerisenä ja oltiin jo todella menossa kohti leikkaussalia, mutta lääkäri päätti kuitenkin tutkia ensin. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka karmeaa oli se kipu, kun lääkäri mua tutki ja runnoi. Lääkäri sai 4cm auki ja senti kanavaa ja sanoi, että kalvopussi pullottaa nyt vasta alhaalla. Lääkäri oli sitä mieltä, että synnytys edistyy eikä tarvitse alkaa leikkaamaan. Mä vaan itkin ja huusin siinä tutkimuspöydällä. Siirryin siitä takasin sänkyyn ja kello oli jotain puoli yhdeksän. Pääsin siihen sängylle ja epiduraalia lisättiin ja sitten tuntuikin ihan kauhea paine ja kuului iso poks ja koko sänky lainehti lapsivettä. Kalvot puhkes vihdonkin kunnolla ja kaikki vesi pääsi pois. Oli niin helpottunut olo. Heti sen jälkeen pakaroissa oleva paine lisääntyi oikeen kunnolla ja yhdeksältä sanoin kätilölle, että ponnistuttaa. Kätilö tutki ja sanoi, että auki 6cm ja vauva painaa itteään oikeen kunnolla alas ja se teki sen ponnistusolon. Se ponnistustarve ei kuitenkaan helpottanut yhtään ja sain hengitellä aika hyvin etten alkanut työntämään. Kymmentä vaille kymmenen sanoin, että nyt en enää pysty olemaan ponnistamatta ja olinkin jo yhdeksän senttiä auki, mutta siinä vaiheessa kätilö tajusi, että tarvitsen antibioottitipan vielä kerran, vaikka olinkin antibioottia saanut jo kolme kertaa, mutta sitä piti lisätä aina kahdeksan tunnin välein. Sanoin, että nyt on sitten kiire ja kätilö pumppasi antibioottipussin suoneen todella nopeaa vauhtia ja sitten sanoinkin, että nyt se tulee. Kerkesin ponnistaa viisi kertaa ja ponnistuksen kestoksi merkattiin 5minuuttia, kun meidän poika päästi ensi parkaisun ja pääsi mun paidan alle lämpimään. Poika siis syntyi 14.4 kellon ollessa 22.13 ja painoa oli 4280g ja pituutta 52cm, pisteet 9/9. Mua ei leikattu enkä edes revennyt pahasti. Menetin todella paljon verta, sitä meni litra ja isoja hyytymiä tuli kohdusta eikä kohtu meinannut supistua ollenkaan ja verta vaan tuli. Laittoivat äkkiä kohtua supistavaa suoneen ja siinä vaiheessa olin aika taju kankaalla, verenpaine oli 57/37 ja tuosta olosta ei mulla juuri muistikuvaa ole. Nesteitä laitettiin myös tippumaan todella kovaa vauhtia ja hetken päästä verenpaine oli 75/55 ja siitä se lähti sitten pikkuhiljaa nousemaan. Mut kärrättiin osastolle ja nostettiin sänkyyn ja letkuja meni joka puolelta suoneen. Meni kohtua supistavaa ja nesteitä ja meinasivat vielä laittaa hemohessiäkin, kun verta menetin niin paljon, mutta mun olo alkoi kohentua siihen malliin, että se jätettiin laittamatta ja sanottiin, että aamulla katotaan hemoglobiini ja jos se oli alhanen niin laitettais verta tippumaan. Yö meni osastolla aika taju kankaalla, en jaksanut edes sängyssä kääntyä ja verta tuli edelleen aika paljon ja jälkisupistukset oli aivan hirveitä. Aamuun mennessä tilanne kuitenkin rauhottui ja veren tulo alkoi loppua. Aamulla katottiin hemppa ja mun yllätykseks se oli kuitenkin aika hyvä 97. Ei tarvittu verta vaan iskettiin rautapaketti käteen ja siitä alkuun kaks kertaa päivässä. Ekan kerran nousin ylös sängystä kahden hoitsun avittamana puol yhdeksän sunnuntai aamuna ja kävin vessassa. Ensin musteni silmissä, mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaan. Illalla olin jo ihan kuin ennenkin, mitä nyt väsytti aivan kaameesti. Pääsin omin avuin suihkuun ja vessaan ja uskalsin poikaakin jo kanniskella. Maanantai kun koitti niin ilmoitin aamulla, että lähden tänään kotiin, koska olo oli ihan hyvä. Sain siihen luvan, kun pojallakin oli kaikki hyvin. Haava alapäässä ei vaivaa mitenkään ja muutenkin olo piristyi, kun pääsi kotiin.

Nyt ollaan kotona ja totutellaan elämää kahden lapsen kanssa. Esikoinen pitää välillä omaa showtaan, mutta suurimmaksi osaksi on kiltti samoin kun poika, joka syö ja nukkuu hyvin.

Ainiin ja raskausviikot pojan syntyessä olivat 39+6.



Vauvantuoksuista arkea kaikille!!



Helinä+poitsu 6vrk

Meille perjantai 13. päivä toi onnea eikä epäonnea. Tyttö syntyi 04.17 aika nopealla vauhdilla. Yöllä kahdelta alkoi supistukset, heräsin siis niihin. Puolen tunnin ajan supistuksia tuli 4-5 minuutin välein. Soitin sitten synnärille ja sanoivat että odotellaan vielä koska esikoisen kanssa meni kuitenkin 10 h ennen kuin poika syntyi. No puhelun jälkeen supistukset tulivat tiheämmin ja kiltisti odottelin ennen kuin soitin puolen tunnin päästä synnärille, että nyt me tullaan. Supistukset olivat jo melkein jatkuvia. Onneksi olimme soitteneet isovanhemmat katsomaan esikoista ja pääsimme lähtemään nopeasti laitokselle. Puoli neljältä olimme synnärillä ja 04.17 tyttö syntyi. En kerennyt saamaan kuin ilokaasua, koska olin jo 10cm auki kun kätilö teki tutkimusta. Kätilö rikkoi kalvot ja sitten kahdella supistuksella tyttö syntyi. Synnytys oli sinänsä mukava koska oli niin nopea, mutta ei niin mukava koska en saanut mitään lääkettä. Alapäähän laitettiin kaksi tikkiä ja vahinko ei ollut niin paha kuin ekalla kerralla sillä istuminen onnistui nyt jo tokana päivänä ilman kipuja.



Menomatka sairaalalle oli tuskainen ja kävely osastolle pitkä ja hidas. Olisi tietenkin voinut pyytää miestä ajamaan sairaalan ovelle ja siitä vaikka pyörätuolilla osastolle, mutta menihän se kävellenkin :)



Lähtiessämme kotiin kätilö kehoitti isää opiskelemaan kätilöksi tai muuttamaan kadun toiselle puolelle, jos meinaamme hankkia vielä kolmannen :) katsotaan nyt...



Tyttö syntyi vk 39+4 ja painoi 4040g ja 50cm.

Eli yllätystyttäremme syntyi rv.38+2, to 12.4.2007. Mitat olivat 3690g, 51cm ja pipo 35cm. Klo näytti 10.56.



Eli epäsäännöllisen säännölliset supparit alko ke 11.4.2007 klo 14.30. Siinä kotitöotä tehdessä katoin aina kelloa kun supparit tuli ja meni. Illalla kun sain lapset nukkumaan, soitin äippäpolille ja kerroin tilanteeni. Käskivät pakata kamat ja tulla. Siskoni tuli lapsenvahdix ja sairaalassa oltiin klo 22.17. Matkalla sinne supistukset alkoivat hiipumaan ja olin varma että laittavat kotiin vielä..



Klö:mme oli nuori, tod. mukava. Ensin synnytyshuoneeseen ja käyrillä makasin n. 1h. Ja supparit tulivat ja menivät mutta jäivät paperille hyvin, hyvin vaimeina. Sisätutkimus tehtiin, 4cm auki eli sairaalavaatteet päälle, tervetuloa! Kotiin lähdetään nyytti kainalossa!



Puolen yön aikoihin supparit saivat lisää potkua ja 1.30 aikaan hiipuivat taas, minulta pääsi itku, tää muxu ei ikinä tuu pois täältä! Lääkäri kävi tekemässä sisätutkimuksen, edelleen 4cm auki. Sikiökalvoissa on iso verisuoni keskellä, tarkoittaen sitä että kalvoja ei voi puhkaista aikä epiduraalia antaa ettei synnytys vaan pysähdy. Lääkärin mielestä synnytys ei ees vielä ollu kunnolla käynnissä!!!



Siinä yö meni hampita purren kunnes vaihtui aamuvuoro. Uusi klö kävi katsomassa kohdunsuuntilanteen, väljästi 4cm auki, edelleen!!! Hän oli puhunut lääkärin kanssa joka oli sitä mieltä että sectio saattaa olla paras vaihtoehto vauvalle kun kerran kalvoja ei voi puhkaista ja näin antaa lisää potkua synnytykseen.

Klo 9 tuli neljä lääkäriä katsomaan meitä. Tyly tuomio: " ei täällä mitään suonia oo. Puhkaistaan kalvot!" ja niin sitten kalvot puhkaistii klo 9.15. Ja supparit olivat rajuja, ja sattui! Epiduraalin sain joskus 10aikaan, mulla on toi ajantaju vähän hukassa tuskieni takia.



Epiduraalin laitto sattui aivan vietävästi kun supparit tulivat jo 1min. välein. Kyllä se pahin kipupiikki hävisi mutta ei se kyllä niiiin taivasta ollut kun mitä olin kuvitellut.



10.45 alkoi ponnistuttaa ihan sikana! Ongelma oli siinä että Isäntä oli ostamassa aamupalaa itelleen ja klö viereisessä huoneessa avustamassa. Soitin kelloa ja Isäntä tuli samalla ovenavauksella klön kanssa. Klo 10.54 klö sanoi että 8cm auki, ei saa vielä ponnistaa. Isäntä sanoi että viimex olin kans 8cm auki ja minuutti sen jälkeen poika oli ulkona. 10.55 olin 10cm auki ja minuutin ponnistusvaiheen jälkeen , tyttäremme näki päivänvalon!



Olin yllättynyt koska ultran mukaan oli ehkä poika tulossa ja pieni sellainen mutta tulikin " iso" punahiuksinen tyttö. Synnytyksen kestoksi oli laitettu vajaa 20h. Sekin oli yllätys koska esikoisen kesto oli 4,5h ja keskimmäisen 2h7min. Mutta joskus näinkin päin...



Tytöllä oli ongelmia sokereiden kanssa ja niitä tarkkailtiin osatolla lauantaihin asti. Kaikki nyt hyvin.



Kotona ollaan oltu nyt tasan vko ja päivät menee niiiiin nopeesti kolmen lapsen kanssa. Tyttö syö ja nukkuu, tosin joudun edelleen herättää 3h välein ja nyt on pakko lähtee herättelemään pikku prinsessaa, on ruokaika. Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja maitoa riittää, sitä on jo myös pakkasessa =)



t. jonzku80 ja " Justiina" 1vko 2pvää

Jouduin pe 13.4. sairaalaan raskausmyrkytysepäilyn vuoksi, lääkäri teki sisätutkimuksen ja ärsytteli vähän kohdunsuuta, ja ajateltiin käynnistämistä maanantaiksi. Osastolle jouduin kuitenkin jäämään, koska verenpaine niin korkealla ja proteiinit ++. Illalla itkeskelin, kun en olisi halunnut jäädä niin moneksi päiväksi makoilemaan, onneks sain kuitenkin 1hh.



Yöllä havahduin 3. aikaan siihen kun jotain " holahti" housuun, vessassa selvisi sen olleen se kuuluisa limatulppa (ja sitä muuten on PALJON!) siitä alkoikin rajut säännölliset supparit 3 min välein suoraan (ei mitään ennakkomerkkejä tai tuntemuksia!) ja soittelin kelloa 3.20 että olo on muuten tosi kipee. Kätilö pisti käyrään puoleks tuntia ja sitten toi kaurapusseja tms. ja kävin vielä kuumassa suihkussa siinä osastolla ollessa. sitten katto kohdun suun n. 5 maissa ja olin 4cm auki. eikun saliin. Kävelin saliin ja pantiin käyrään ensimmäisenä. Ilokaasua riivin kuin hengenhädässä ja ehkä vei pahimman terän pois tai sitten vaikutus puhdasta blaseboa... (on jotain muuta mihin keskittyä). Kätilö lähti täyttämään ammetta, kun mulle juolahti mieleen, että onkohan kukaan ukkokullalleni ilmottanu... No ei ollu, itte jouduin soittamaan supistusten välissä omalla kännyllä salista 6. maissa että salissa ollaan jo, tervetuloa! oli se vähä kun puulla päähän lyöty, kun oli asennoitunu siihen, että maanantaille menee ainakin.. Sittenpä pääsi helvetti valloilleen ja soittelin kelloa, että nyt on nimittäin ihan oikeasti kipee. Karjuin epiduraalia ja sain sen 7. jälkeen (mieskin oli kerenny paikalle) vaikutus alko vähä ennen 8. ja siitä aukeni taivas reiluksi tunniksi. JA uskokaa se epiduraalin laitto muuten sattuu!

9. maissa alko tulla supparit takasin, erilaisina, tuntu kun keilapallo olisi työntyny peräaukosta ulos. Se olikin sitä työnnättämisen tunnetta ja lupaa en kuitenkaan saanu, kun auki olin 8cm ja joku reuna jäljellä. Kätilö paineli reunaa ja kerto samalla että elkää säikähtäkö, lastenlääkäri tulee paikalle kun ponnistan, vesi oli ollu vihreetä, niin puhdistaa ilmatiet. 10 sain luvan ponnistaa, ensin kokeilin puoli-istuvassa ja sitten kyljellään kunnes yhtäkkiä oli tupa täynnä porukkaa ja yksi työnsi mahasta, kaks piti jaloista ja yks veti imukupilla. Stan-laitekin oli siinä jossain välin keretty asentaa, ja se oli hälyyttäny sydänäänet oli ollu 60. Siksi päädyttiin imukupilla vetämään. Tyttö synty lauantaina 14.4. käsi poskella auraten 10.25. Terveeksi kuitenkin todettiin, pisteet 7-8-9.

Eppari tuli ja joitain I asteen nirhaumia, Ja se joka väittää kipujen loppuvan kun lapsi on pihalla, niin valehtelee, mulla paikkaus oli kaikkein pahin loppujen lopuks. Kun syvältä paikattiin niin itkuhan siinä pääs. Sain kaikki mahdolliset puudutteet tms. mutta eivät auttaneet. Paikkaus kesti reilun tunnin, kun jouduin psyykkaamaan itteni jokaiseen neulan pistoon ja tikin laittoon, mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin! synnytyksen kesto 7h 25min, ponnistus 25min.



Osastolla olin 3vrk, ja nyt nautime kotona olosta viikon ikäisen tyttäremme kanssa!



Ainiin, mitat

3400g

50cm

pipo 33,5



miksu

Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin puoli yhdeltä tunteeseen, että ois pakko käydä kakkosasialla vessassa. Puristuksen tunne oli tosi kova ja kesti noin tunnin. Ehdin siinä ajassa hädissäni soittaa synnärille ja kysyä että mitä tämä voisi olla, mutta eivät osanneet auttaa. No lopen sain hivenen ulostettua, jonka jälkeen alkoivat supistuksen. Neljän aikoihin supistuksia tuli 4 minuutin välein. Herätin miehen ja sanoin, että tänä yönä taidetaan lähteä synnyttämään. Jätin miehen kuitenkin nukkumaan ja menin syömään ja supistukset rupesivat harvenemaan. Menin takaisin nukkumaan tai oikeammin makoilemaan sänkyyn mielessäni harmittelin, että tähänkö tämä taas loppui. Puoli seitsemän aikoihin minulla oli taas nälkä ja menin keittiöön syömään. Ukki tuli seuraksi aamupalalle ja istuimme jutellen niitä näitä noin tunnin. Supistuksia tuli koko ajan seitsemän minuutin välein. Puoli kahdeksalta menin uudestaan herättämään miestäni. Ja taas supistukset lähes loppuivat! No päätimme kuitenkin käydä neuvolassa kysymässä, että odottelemmeko vielä vai mitä. Käskivät mennä kotiin.



Supistuksia tuli koko ajan päivän mittaan välillä säännöllisesti välillä epäsäännöllisesti. Lapset tulivat koulusta kotiin ja ottivat aikaa. Päätin kokeilla sitä lämmintä suihkua kun supistukset alkoivat sattua jo turhan kovaa. Laitoin saunan kiukaaseen tulen kun jostain syystä minua palelsi ja vaatteiden riisuminen tuntui epämukavalta ajatukselta. Siinä sitten suihkutellessani(yllättäen vatsassa tuntuviin supistuksiin auttoi selän lämmitys) lämmin vesi loppui :( Koska supistukset olivat edelleen kipeät päätimme lähteä näytille synnärille. En enää kellottanu supistuksia yritin vain keskittyä ajatukseen, että pian pääsen ratsastamaan :)



Synnärillä olin 5 senttiä auki. Sanoivat, että saamme mennä suoraan saliin. No siellä menin sitten taas kuumaan suihkuun ja olin siellä noin tunnin ja supistukset katosivat kokonaan. Aikamme odoteltuamme supistuksia meidät komennettiin käytävälle kävelemään, jotta saataisiin taas jotain aikaiseksi, mutta mitään ei tapahtunut. Muutama lievä supistus tuli, mutta se siitä.



Synnärillä vuoro vaihtui enkä ollut edistynyt siitä viidetä sentistä. Minulle edotettiin joko nukkumaan menemistä, supistuksia vahvistavaa lääkitystä tai kalvojen puhkaisua. Sanoin, että puhkaistaan kalvot. Kalvot puhkaistiin yhdentoista maissa illalla ja samalla vauvalle laitettiin anturi päähän. Ei mennyt kovin kauaa kun supistuksia alkoi tulla ja olivat todella kipeitä. Minulta kysyttiin, että haluanko kivun lievitystä ja sanoin aina, että en tiedä. Pelkään nimittäin kaikkea lääkitystä kun saatan reagoida niihin huomattavasti voimakkaammin kuin muut. No lopulta mieheni sanoi, että nyt kokeilet ainakin sitä kohdunkaulan puuduttamista. No sitä kokeiltiin ja sillä ei ollut mitään vaikutusta. Itkin jokaisen supistuksen tullessa ja aloin olla kivusta täysin voimaton ja sekaisin. Mieheni ei kestänyt katsella touhua vaan sanoi, että nyt koitetaan vahvempia lääkkeitä ja sano kätilölle, että laitetaan spinaali. Kätilö lähti kysymään milloin anestesialääkäri ehtisi puudutuksen laittamaan. Minun olisi pitänyt laittaa makuulle sänkyyn, mutta todella kovia ja kipeitä supistuksia tuli heti kun liikahdinki, joten en uskaltanut liikkua. Vaikka sillä liikkumisella tuskin oli asiaan mitään vaikutusta. No lopen pääsin sänkyyn ja anestesialääkäri laittoi aineen. Voi taivas. Kiitos sille ihmiselle, joka on spinaalin keksinyt, kiitos taitaville anestesialääkäreille, jotka tuovat helpotuksen kipuihin. Loppuhan olikin sitten pelkkää juhlaa. Kätilö seurasi jonkin aikaa minun verenpaineita ja alkoi sitten tarkistamaan kohdunsuun tilannetta, että tietää tarvitseeko toksiinitippaa laittaa. Puudutuksen vaikutus kun on ainoastaan 1,5 tuntia ja sitä ei voinut lisätä. Olin auki kahdeksan senttiä ja täysin pehmeä. Kätilö sanoi, että soita kelloa kun tuntuu siltä, että työnnättää. No minä taisin nukahtaakkin välillä ja olin aika pökkyrällä päästä kun yhtäkkiä tajusin, että hei minähän voisin vaikka ponnistaa. Soitin kelloa ja kätilö tuli heti paikalle. Yritin ponnistaa ensin selälläni maaten, mutta supistukset loppuivat taas. Kätilö käski kääntyä kyljelleen. Muutamia lieviä supistuksia tuli ja minä yritin ponnistaa. Oikean suunnan löytäminen oli vähän hankalaa kun takapuoli oli täysin turta. Tapahtuma oli hyvin rauhallinen, kuulin koko ajan, että vauvan sydän löi ja koska kipuja ei ollut pystyin keskittymään siihen mitä kätilö neuvoi. Ponnistus vaihe kesti 10 minuuttia. Viimein klo 02.05 pieni tyttömme putkahti ulos yksiöstään. Vauvalla oli napanuora kaulan ympäri kertaalleen ja hän oli kasvoiltaan sininen. Pisteitä hän sai 9 - 10 - 10



Olivia sanoi siis vuokrasopimuksensa irti viikoilla 40 + 6

Pituus 52

Paino 3860

Pipo 36,5



Kilpaa nuuhkuttelemme vauvan tuoksua mieheni kanssa ja olemme koko perhe aivan onnessamme. Ainakaan Olivialta ei puutu koskaan syliä missä olla kun vähän kenkuttaa :)



Leivänkannikka ja ihana ♥Olivia♥ 1 vko ja 4 pvää

Eli jouduin 16.3 osastolle tarkkailuun kun vauva ei enää oikeen liikkunut ,lapsivettä oli tosi vähän ja verenpaineet alkoi huidella yli satasessa. Siinä meni viikko ja pe 23.3 päädyttiin siihen että maanantaina 26.3 aletaan käynnistelemään ja katotaan miten vauva kestää supistukset.Paikat vaan edelleen epäkypsät,kanavaa kolmesenttiä ja nippanappa kahdelle sormelle auki.



No maanantaiaamuna sitten saliin ja tippaan.Mietoja menkkamaisia jomotuksia alkoi tulla noin tunnin tipassa olon jälkeen,eikä ne siitä voimistunut. Kun neljä tuntia oli menny kattoi lääkäri tilanteen ja mitään ei ollut tapahtunut,ehkä hitusen paikat pehmenneet ja eikun takaisin osastolle.



Tiistaiaammuna sain puolikkaan cytotekin kielenalle,ei mitään vaikutusta.Toisen puolikkaan sain iltapäivällä ja siitäkään ei ollut mitään hyötyä joten lääkäri päätti ettei enää uutta puolikasta kannata antaa vaan jatketaan keskiviikkona kokonaisen tapletin voimin.



Keskiviikkoaamuna rv38+3,lääkäri sitten tarkisti tilanteen ja tuomio oli että kanavaa 2cm ja löysästi kahdelle sormelle auki ja kohdunsuu aikasta takana,mutta sain kuitenkin kokonaisen tapletin ja käyrälle makoilee ja supistuksi odottelee.

Taas alkoi menkkamainen jomotus.Siitä parituntia niin supistukset alkoi jo tuntumaan hitusen napakammilta.12 aikaan sitten käyrällä maatessa alkoi supistusten aikaan vauvan sydänäänet laskemaan ja pyydettiin lääkäri paikalle ja samalla hävisi sydänäänet kokonaan.Ei muuta kun polvilleen ja happiviikset naamalle.Sydänäänet löytyi taas ja sitten kärrättiinkin minut vauhdilla sänkyllä saliin.

Siellä laitettiin tippaan että saatais supistukset napakoitumaan ja lääkäri paikalle kattomaan paikkojen tilanteen ja tilanne edelleen sama.Lääkäri kuitenkin päätti että puhkaistaan kaikesta huolimatta kalvot että saadaan pinni vauvan päähän. Pinnin laitto olikin jo melkoinen akropaattinen suoritus,kätilö painoi polvia kohti korvia ja lääkäriopiskelija painoi vauvaa mahanpäältä alaspäin ja lääkäri sorhasi kaksin käsin kalvonpintaa rikki. Siinä minun käskettiin hengitellä syvään ja rauhallisesti(joo se olikin helpommin sanottu kuin tehty,hyvä kun henki lainkaan kulki).Kalvot saatiin lopulta rikki ja pinni vauvan päähän,lapsivettä ei tullut kuin vajaa desi,mutta oli onneksi ihan kirkasta.

Supistukset alkoi heti ja tuntuivat kipakoilta mutta oli siedettäviä,vauvan sydänäänet laski aina supistusten aikaan alle 100,mutta palautui 145 tienoille aika pian ja lääkäri meinasi että vielä mennään kohtuuden rajoilla. 3 aikaan sitten katottiin tilanne ja kanavaa edelleen 1cm ja ehkä kolmelle sormelle auki eli vähän edistytty mutta ei riittävästi ja keskusteltiin jo että taitaa olla parempi vauvankin takia alkaa valmistella sektiota.

No sitten alkoikin sellaiset tuskat että huh huh,puoli neljältä oli kanava hävinny kokonaan ja paikat alkoi pehmetä,vauvan sydänäänet laski välillä jo 80 mutta nousi uudestaan.Puoli neljältä olin 4cm auki ja pyysin jo jotain kivunlievitystä,mutta sitä ei voitu antaa.Vähän vaille neljän alkoi valtava ponnistuksen tarve ja paikat 8cm auki.En saanut vielä lupaa ponnistaa ja kätilö hälytti lääkärin paikalle.

Kun lääkäri tuli sanoin että nyt on pakko ponnistaa ja lääkäri antoi luvan varovasti ponnistaa,kunnes karjaisi kesken kaiken että lopeta ponnistaminen välittömästi,vauvalla oli käsi tulossa ekana.Niinpä lääkäri työnsi vauvaa takaisinpäin että sain pistettyä käden takaisin vartalon jatkoksi (Ja se sattui ihan h....ti,kun ponnistamisen tarve oli hirveä ja ei saanut ponnistaa yhtään)

No sitten sain luvan ponnistaa ja vauva tuli tosi helposti ulospäin kunnes lantion tienoilta pysähtyi kun napanuora ei antanut enää yhtään periksi.Lääkäri sai napanuoran onneksi katkaistua ja vauva saatiin onnellisesti ulos 16.35. Poitsu oli pirteä ja pikkuinen, paino 2440g ja 44cm.

Sitten tulikin ongelma kun istukka olisi pitänyt saada ulos,kun napanuoran loppu ja istukka oli minun sisällä. Sain vauvan hetkeksi siihen rinnalle kun lääkäri yritti kaivaa napanuoran päätä minun sisältä ja siinä vaiheessa oisin voinut vaikka lääkäriä potkaista kun kipu oli valtava. Sanoin että enkö voisi saada jotain puudutetta ronkkimisen ajaksi,mutta ei kuulemma ollu aikaa :(

Sitten alkoikin valtava verenvuoto ja sitten mentiin juoksujalkaa leikkuusalia kohti.

Sitten heräsinkin 5h päästä heräämöstä ja sain tietää mitä oli tapahtunut. Istukaa irroittaessa oli kohtu revenny ja siitä johtuen jouduttiin tekemään isompi operaatio ja vauvan saanti loppui sitten tähän.

Verta menetin paljon ja hemppa laski 60 ja jouduttiin turvautumaan lisävereen.Olo oli hutera,ja jalat ei oikein kantanut.Vauva joutui lastenosastolle sokerien laskun takia ja niinpä näin poitsun seuraavan kerran perjantai-iltapäivänä.



Mutta hengissä kumpikin selvittiin,taisi olla jonkinlainen suojelusenkeli molemmilla meillä mukana. Ite pääsin kotiin perjantaina ja nyt ootellaan että saatais vielä poika kotiin.



edram ja poitsu 1 vk

Raskausviikolla 42 minulla käynnistettiin synnytys yhdellä Cytotec-tabletilla. Mentiin synnärille kahdeksalta ja yhdeltä jo siirryttiin synnytyssaliin. Mies 3. kävelykerralla laski leikkiä, että lyödäänkö vetoa, ettei enää tulla kävelylle- itsekään ei siihen uskonut. Minä vielä vähemmän, nauroin vain, että me kuule kävellään täällä vielä huomennakin. Yhdeltä oli kuitenkin 4cm auki (siihen asti 2cm). Kun olin hetken istunut keinutuolissa, syke laski 60. Yhtäkkiä oli huone täynnä ihmisiä (4 kätilöä, 2 lääkäriä ja kandeja) ja mua käänneltiin ympäriinsä sängyllä. Hätäsektiovalmius laitettiin. Katetrin olisin voinut huitaista samantien menemään, niin kurja se oli. Sykkeen lasku kesti 6 minuuttia, mutta sitten nousi taas. Kauan se oli niin, että supistusten aikana laski aika paljon, mutta vähitellen normalisoitui- kai vauva vaihtoi asentoa.

Kivut olivat aika kovat, mutta kovempi oli pelko kivusta. Supistus ei tuntunut välillä lakkaavan ollenkaan. Ensin pärjäsin ilokaasulla, kaurapusseilla ja miehen käden puristamisella, mutta sitten jo pyysin kohdunkaulanpuudutuksen (olin toivonut, ettei epiduraalia tarvitsisi laittaa). En nyt ihan mahdotonta apua saanut siitä. Sen verran kuitenkin, että sain vähän hengähtää supistusten välillä. Kipu alkoi olla jo aika sietämätöntä, niin pyysin epiduraalin. (Onneksi) silloin oli jo liian myöhäistä, ja kohdunkaulanpuudutus laitettiin toiselle puolelle. Pian sainkin ruveta ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia ja tuntui helpottavalta, kun supistuksetkaan eivät enää sattuneet, eikä mulle tullut niin vahvaa ponnistamisen tarvetta. Lopussa syke taas laski ja väliliha piti leikata, kun tytöllä oli molemmat kädet leuan alla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Synnytys kesti 7h 36min. Olimme koko ajan olleet varmoja pojasta (paitsi mies synnytyspäivänä), mutta ihana peikkotukkatytär sulatti heti sydämemme!!! :D Samantien tuntui, että sen pitikin olla tyttö.

Jälkeiset tuli aika helpolla. Tikatessa vierähti noin tunti. Tyttö olisi vain halunnut tissiä, mutta sai sitä tikkauksen jälkeen. Isä leikkasi napanuoran ja kylvetti. Välillä tuli muita synnyttäjiä, niin jouduimme olla aika kauan synnytyssalissa. Tyttö siis syntyi 9.5.2007 klo 19.52. Stategiset mitat: Paino 3635g (painoarvio 7.5. oli 3600g), Pituus 52cm ja pipo 34cm.

Ensimmäisenä yönä ei paljon uni tullut silmään. 3. yön tyttö joutui viettämään keskolassa. Oli sydäntäsärkevää jättää pieni sinne. Hänelle nousi kuume 2 kertaa päivän aikana, mutta laski molemmilla kerroilla lisämaidolla. Hengitys oli vähän tihentynyttä myös hetken. Lääkäri oli kahden vaiheilla, mutta halusi ottaa vauvan tarkkailuun. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Senkka ja verenkuva oli kaikilla kerroilla hyvin. Diagnoosina oli kuivuminen. Yliaikaiset ilmeisesti monesti on kuivia ja eipä tyttö tietenkään saanut multa tarpeeksi nestettä, kun ei ollut maito vielä noussut. Hyvässä hoidossa vauva kuitenkin oli- hyvä että sai varmistettua. Nyt maitoa tulee yllinkyllin. Maidonkerääjä toisessa rinnassa tulee ihan täyteen toisesta tissistä imettäessä. Yksi liivisuojus on samantien märkä. :)

Äitienpäivänä pääsimme kotiin. Se päivä olikin oikein unelmien täyttymys, kiitos vauvan ja tuoreen isän! :D Isä oli järjestänyt niin monta äitienpäiväyllätystä, että niitä ei ikinä unohda! :D :D :D



Nimimerkillä: Ikionnellinen kauniista ja ihanasta, vaikkakin jo " härkäpäisestä" :) tyttärestään!

edram ja perhe. Oli varmasti ikimuistoinen synnytys. Voimia eloon jatkossa.



t tukisukkis jolla oli alun perin 1.4 la ja se muuttui 13.3 lksi, vauva syntyi 41+5 täysin kemiallisen käynnistyksen jälkeen 25.3. Eli se 1.4 lienee ollut oikeampi la.

Huh, tuota Edramin synnytystä... 8/ Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja olette nyt kunnossa.



Meidän huhtinen otti pienen varaslähdön maailmaan ja syntyi jo 25.3. Koko homma meni näin...:



24.3. lauantai-aamuyöllä heräsin n. 4:n aikoihin lorahdukseen. Unenpöpperössä vessaan ja hetken päästä toteamus: lapsivettä. Paljoa ei tulltu kerralla, ehkä desi, mutta sitä tuli tasaisesti lorahdellen. Ainuttakaan supistusta ei tullut, olo oli epätodellisen hyvä.



Mies oli muualla hommissa, olin yksin esikoisen kanssa. Tietenkin... Ihan ensimmäisenä soitin synnärille kysyäkseni, mitä tehdä kun supistuksia ei tule. Sain ohjeeksi soittaa miehen ja lapsenvahdin paikalle, koska supistukset voi alkaa koska vaan ja käskyn levätä. Jos supistuksia ei tule, niin aamulla näytille. Hälyttelin sit ukon kotiin ja mummon lapsenvahdiksi. Lepäämiset meni pnkin alle, eihän siinä mitään uni tullut. Syötiin aamupalaa siinä kuuden aikoihin mummon kanssa ja juoruttiin. =)



Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin miehen kanssa sairaalalle ja ensimmäisenä tietty käyrille. Vajaan tunnin aikana mitä siinä makasin tuli ehkä kaksi supistusta... Kätilö tutki kohdunsuun ja kahdelle sormelle auki, kaula lyhyt ja pehmeä. Osastolle odottamaan.



Päivä meni hitaasti. Pelattiin korttia, lueskeltiin lehtiä, käytiin kävelyllä... Ei mitään muutosta mihinkään. Raivostuttavaa. Mies lähti jossain vaiheessa kotiin huilimaan.



Illalla joskus puoli kymmenen aikaan tuli ekat " säännölliset" supistukset. Väli tosin oli vielä jotain 10-15min. Kätilön kanssa sovittiin, et menen suihkuun jos vaikka supparit helpottaisi ja saisin nukuttua vähän. Jos suihku ei auttaisi, niin sit saisin supistuksia rauhoittavaa lääkettä. Suihkun jälkeen (n. klo 23) sain levättyä hetken kätilöä odotellessa ja sit alkoi rytinä. Supistukset tulivat alle minuutin välein ja niin HEL***TIN kipeinä. Hälytin kätilön paikalle ja rukoilin kipulääkettä. Kohdusuu 3-4cm auki. 23.47 soitin miehen paikalle ja 24.00 siirryttiin saliin. Matkalla soitettiin anestesialääkäri kiireesti paikalle. Salissa ehdin olla n. 3min kun lääkäri tuli laittamaan epiduraalia. Epiduraali saatiin laitettua ja ennen kun lääke ehti vaikuttaa kunnolla molemmille puolille, tuli jo ekat ponnistuksen tunteet. Pidin suuni visusti kiinni, en halunnut ponnistaa ennen llääkkeen vaikutuksen alkamista. Kaksi supistusta jalat ristissä ja helpotus. Lääke vaikutti. Samantien ilmoitus kätilölle: vauva tulee NYT.



Kätilö katsoi hetken pitkään ja meinasi alkaa tutkimaan. Pääsin kääntymään selälleni ja kätilö vaan totesi että pää näkyy jo.=) Kolme ponnistusta ja poika ulos. Napanuora kerran kaulan ympäri, mut muuten kaikki kunnossa. Istukka tuli heti perään, ennen kuin kätilö ehti sanoa edes mitään.



Poika tissille ja mamman tarkistus. Ei ainuttakaan repeytymää, yksi ainoa nirhauma. Kaikki kunnossa.



Pojan mitat 3560g, 51,5cm ja 36,5cm. Pisteet 9/9/10. =)



Poika alkoi jo salissa narisemaan ja joutuikin sunnuntaipäiväksi ja su-ma yöksi happikaappiin. Maanantaina aamulla sain pojan viereen ja sit tulikin vuoroon keltaisuus, jota seurattiin torstaihin asti.



~Murmutti ja Jätkis, nyt JO 13 vrk

Hei,



Laitan vielä tänne synnytyspuolellekin tuoreet kuulumiset..Vielä toipilaana siis kirjoittelen, tuore tyttö tuhisee vieressä sängyssään:D Mulla meni rv 40+1 lapsivedet (kamala lorina!) kotosalla ja siitä sairaalaan. Supistukset alkoivat taksimatkalla. Kohdunsuu alkoi aueta nopeasti ja ilokaasua käyttelin, jossain vaiheessa laitettiin epiduraali, aivan taivaallinen keksintö. Ongelmana oli vaan se, ettei vauva laskeutunut kanavassa alaspäin, ei edes supistuksia vahvistavalla lääkkeellä. Sitten sydänäänet alkoivat heiketä, lääkäri tuli paikalle. Selvisi, että vauva oli avosuuasennossa eli kasvot eteenpäin synnytyskanavassa eikä olisi mitenkään mahtunut kääntymään eli eikun kiireiseen sektioon. Sektio ei ollut mitenkään miellyttävä kokemus, mutta oli ohi nopeasti ja pääasia, että terve tyttö syntyi, painoa 4380g ja pituutta 52cm. Mies oli mukana koko ajan sairaalassa, pääsimme onneksi omaan huoneeseenkin ja kotiin eilen. Vauva on aivan ihana, opettelemme yhteiseloa kolmisteen parhaillaan.



t. Feonia, väsyneenä mutta onnellisena:)

..samantien. Eli meidän pieni tyttö syntyi pitkän perjantain aamuna vaille kahdeksan. Oltiin miehen kanssa rauhassa torstai-iltana vielä ostoksilla ja kotiin tultiin vasta ennen kahdeksaa...siinä sitte vessareissulla yheksän pintaan alkoi mennä lapsivedet. Kävin iltapesuilla ja kyselin ohjeita synnäriltä, käskivät seurailla supistusen alkamista, ne alkoivat samantien mutta tosi mietoina, päätettiin odotella rauhassa kotona. Yhdentoista aikaan alkoivat olla 3-7min välein ja pontevia, sairaalassa oltiin puoli yhden aikaan. Aamuyö kului supistuksia vastaanotellessa, neljältä pyysin epiduraalia, koska olin vasta viisi senttiä auki ja kivut alkoi olla valtavat. Lääkäri hälytettiin kotoa sitä antamaan ja viideltä olinkin jo nirvanassa:). Esikoisen kanssa puudutus epäonnistui mutta nyt se todellakin auttoi, kaikki kivut hävisi. Rentoutuminen edesauttoi synnytyksen edistymistä ja aloin aueta tasaisesti. Puoli seitsemältä rysähti kivut takaisin rytinällä ja olinkin jo kaheksan senttiä auki, eivät enää antaneet lisää puudutusta, koska meinasivat että tunnen ponnistuksen tarpeen paremmin....totta tosiaan, mutta kivut olivat suoraan sanoen helvetilliset. Pian alkoikin työnnättää ja vauvan laskeutumisen tunsi selvästi. Aloinkin pikkuhiljaa ponnistella kymmenen yli seitsemältä ja pikkuinen syntyi 7.55. Ponnistusvaihe oli kivulias mutta eteni tasaisesti ja vauvan äänet oli vahvat koko ajan. Urakan jälkeen olo oli loistava, väsynyt yön valvomisesta mutta onnellinen:). Sain pientä nirhaumaa, ja kaksi tikkiä, joita ei edes huomaa. Vaikka mulla esikoisen syntymästä on melkein seitsemän vuotta ja pelkäsin olevani täysin samassa tilanteessa kuin silloin....tehtiin episiotomia ja repesin tosi pahasti, niin ei onneksi ollut näin, synnytyksen kesto oli liki sama mutta ponnistus lyhyempi(eka kerralla yli tunnin) ja nyt paikat antoivat hienosti periksi:).

Kotiuduttiin sairaalasta jo eilen, heti kun vauva tuli 2vrk. Hän nukkuu ja syö hyvin, oma olo on palautunut valtavalla vauhdilla.

Kaikkinensa tämä kokemus oli hyvä ja oikein positiivinen, ja paras palkinto tuhisee tuolla kopassaan.

Onnea vielä kaikille muillekin nyyttinsä jo saaneille.

Inkkarityttö ja typykkä 3vrk

Niin ja vauva siis syntyi 38+4

Harvemmin odotusaikana kirjoittelin, mutta kirjoitetaanpa nyt tämä synnytystarina.



Viikoilla 37+3 makoilin illalla sängyssä kun kuului mahasta kova poksaus, tiesin heti että lapsivedet meni ja ehdinkin juosta vessaan ennen kuin lorahti. Soittelin synnärille ja sieltä kehottivat tulemaan samantien, vaikkei vielä supistanutkaan.



Sairaalassa oltiin klo 23.00, hyvin harvakseltaan supistuksia jotka pikkuisen jomotti, ei muuta. Kohdunsuu yhdelle sormelle auki.

Pääsin kuitenkin synnytyssaliin saman tien kun oli tilaa. Mies lähti kotiin nukkumaan (!) ja minä jäin odottelemaan supistuksia. Yritin vielä lepäillä ja yöllä yhden aikaan totesin etten pysty enää lepäämään. Supistuksia edelleen noin 7 min välein, eikä kovin kipeitä, mutta valveilla pitivät kumminkin. Kohdunsuu auki kahdelle sormelle.



Kävin suihkussa ja aina supistuksen tullessa istuskelin ja suuntasin suihkun mahaan, se helpotti kummasti. Sen jälkeen kiikkustuoliin istumaan ja supistusten tullessa otin vauhtia ja keskityin hengittämiseen ja naaman rentouttamiseen. Nyt supisteli 5 minuutin välein vähän napakammin jo.



Aamulla 5.30 kohdunsuu auki reilut 4 cm ja soitin miehen mukaan. Hän saapui 7 aikaan, jolloin supistuksia tuli n. 4 min välein ja olivat jo kipeitä. Pikkuhiljaa siirryin sänkyyn makaamaan, jossa supistukset yhtäkkiä pahenivat kipeiksi. 7.30 kätilö katsoi että 7 cm auki ja täysin pehmeät reunat. Kokeilin kolmeen supistukseen ilokaasua mutta se ei tuntunut missään. Seuraavat 15 minuuttia olivat tosi tuskaiset ja huusinkin että nyt sattuu liikaa. Kätilö tuli kyselemään että haluanko epiduraalia tai jotain ja minä vastasin että taidan ponnistaa. Kätilö katsoi ja täysin auki oltiin!



Valtava ponnistamisen tarve tuli, ei tosiaankaan pystynyt pidättämään. Ponnistusta pelkäsin, kun en saanut mitään puudutetta, mutta se meni paremmin kuin odotin. 13 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi käsi poskella kymmenen pisteen tyttö.

Pari pientä repeämää tuli, yhteensä taisi tulla 4 tikkiä.



Tyttö oli 3360 gr ja 49 cm. Ja äänestä kuuli että on selkeästi tyttö, pestessä kiljui kovaa ja korkealta..



Maria ja Martta-neiti 6 vrk.