Lue keskustelun säännöt.
Selviääkö kukaan vaihdevuosista ilman hormonihoitoja?
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Minulla vaihdevuosioireet helpottivat kun päätin nyt kesällä lopettaa hormonikorvaushoidon. Tuntui, että hormonit eivät auttaneet oireisiin (kuumat aallot olivat minulla se hankalin oire, muita oireita en hirveästi edes huomannut koska nuo kuumat aallot hukuttivat kaiken muun alleen). No, nyt olen ollut 3 kk ilman hormonikorvaushoitoa ja kuumat aallot ovat helpottaneet huomattavasti, nukun yöt ja olen energisempi. Ei aavistustakaan, miksi näin. Olen käynyt ihan asiantuntevilla ja vaihdevuosioireisiin jopa erikoistuneilla yksityisillä lääkäreillä, mutta ilmeisesti oma kehoni vain reagoi hormonikorvaushoitoon negatiivisesti.
Mene ja tiedä, mutta en aio aloittaa lääkitystä uudelleen koska nyt voin kokonaisvaltaisesti paremmin. Ainoa oire minkä tällä hetkellä huomaan on, että joudun käymään kerran yössä pissalla. Nuorempana en joutunut. Mutta mieluummin yksi vessareissu kuin kuumat aallot kuusi kertaa yössä.
Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rintasyövän jälkeen ei kukaan tuttavani ole saanut hormonikorvaushoitoa.
Minä olen saanut, tosin sairastin puhtaasti triplanegatiivisen syövän. Gynekologi sanoi, että joskus myös hormonipositiivisesta syövästä selviytyneille täytyy aloittaa hormonikorvaushoito, jos elämä käy muutoin sietämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
70 oon eikä mitään hormonihoitoja.
Kohdunpoisto 44 vuotiaana.
Kohdunpoisto ei liity vaivoihin muuten kuin vuodon osalta. Ei liity muihin oireisiin.
Minä selvisin ihan korvatulpilla, kunhan muistin sanoa säännöllisesti, että "kyllä kulta!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina harmittomat kuukautiseni hiipuivat ja loppuivat, kun olin 59-vuotias. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut.
Lehdissä on säännöllisesti juttuja oireista ja lääkityksestä, viimeksi eilen Hesarissa, jonka kommenteissakin pidetään hormonikorvaushoitoa ehdottoman tärkeänä tapana välttää joukko vakavia sairauksia. Miten mahtaa olla: uhkaavatko nuo vakavat sairaudet vain niitä, joilla on pahoja vaihdevuosioireita, vai myös niitä, joilla oireita ei ole ollenkaan? Kaikillahan se hormonivajaus lopulta on, vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Aina harmittomat kuukautiseni hiipuivat ja loppuivat, kun olin 59-vuotias. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut.
Lehdissä on säännöllisesti juttuja oireista ja lääkityksestä, viimeksi eilen Hesarissa, jonka kommenteissakin pidetään hormonikorvaushoitoa ehdottoman tärkeänä tapana välttää joukko vakavia sairauksia. Miten mahtaa olla: uhkaavatko nuo vakavat sairaudet vain niitä, joilla on pahoja vaihdevuosioireita, vai myös niitä, joilla oireita ei ole ollenkaan? Kaikillahan se hormonivajaus lopulta on, vai kuinka?
"Miten mahtaa olla: uhkaavatko nuo vakavat sairaudet vain niitä, joilla on pahoja vaihdevuosioireita, vai myös niitä, joilla oireita ei ole ollenkaan? Kaikillahan se hormonivajaus lopulta on, vai kuinka?"
Mielenkiintoinen näkökulma. Tietäisikö joku vastauksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseen ei ollut varaa ja kohdunpoistoa ei kaksi gyneä suositellut, on niin iso leikkaus hyötyyn nähden.
Mä olen noilla ravannut ja rahahanat piti laittaa kiinni, kun jäin työttömäksi. Syyskuussa menen vuositarkastukseen veropalautuksilla.
Häiritsevän runsaita kuukautisia hoidetaan julkisella.
Nuo kaksi gynekologia voisivat olla vähän eri mieltä jos itse joutuisivat elämään oireiden kanssa. Mun mielestä kohdunpoisto oli pieni toimenpide suhteessa hyötyyn. Ihan julkisella hoidettiin.
Vierailija kirjoitti:
Aiiniin piti vielä sanoa, että äitini on selvinnyt vaihdevuosista helpolla. Hän oli iloinen ja virkeä koko ajan. Pienen pienet vuodot.
Hän myös oli erilainen pms vaiheessa kuin mä. Vahvat krampit ja kiukkunen teini. Joka silloinkin vuosi kuin seula. Äiti kiikutti mua yläasteella gynellä, kun ei uskonut, että se määrä vuotoa on terveellistä. Kaikki on ok, mutta rautalisää olen syönyt koko ikäni kun ferritiinivarastot kolisee tyhjyyttä ja hemoglobiini on 110.
Tuo angstnen vuotaja nainen. :)
No eihän tuollainen seurana vuotaminen olekaan terveellistä eikä varsinkaan tarpeellista. Ei siinä ole kyse äitisi omien niukkoen kuukautisten aiheuttamasta virhearviosta omiin määriin verratessa. Kuukautiset todellakin kannattaa hoitaa niukemmiksi, jos potilas on pitkäaikaisesti aneeminen. Kuuluu myös julkisen puolen hoitovalikoimaan.
Tk-lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina harmittomat kuukautiseni hiipuivat ja loppuivat, kun olin 59-vuotias. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut.
Lehdissä on säännöllisesti juttuja oireista ja lääkityksestä, viimeksi eilen Hesarissa, jonka kommenteissakin pidetään hormonikorvaushoitoa ehdottoman tärkeänä tapana välttää joukko vakavia sairauksia. Miten mahtaa olla: uhkaavatko nuo vakavat sairaudet vain niitä, joilla on pahoja vaihdevuosioireita, vai myös niitä, joilla oireita ei ole ollenkaan? Kaikillahan se hormonivajaus lopulta on, vai kuinka?
Hormonit auttavat kaikkia sairauksien ehkäisyyn. Kaikkien hormonituotanto loppuu, vaikka oireettomasti.
1800-luvulla KAIKKI naiset selvisivät ilman hormonihoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvisin varsin helposti, mutta se on yksilöllistä. Joillakin on todella kamalan hankalat vaihdevuodet, jollakin ei paljon mitään muuta kuin se että menkat loppuu. Kuulemma riippuu aika paljon perintötekijöistä, niin että jos haluaa etukäteen tietää mitä itsellä on odotettavissa, kannattaa kysyä äidiltä millaista hänellä oli. Ainakin minun kohdallani tämä piti paikkansa.
Toisaalta eipä sitä koskaan tiedä miten mikin geeni periytyy. Esim. minulla ja äidilläni on ollut varsin erilaiset menkat, synnytykset jne. Joku gyne sanoi vuosia sitten osuvasti haastattelussa, että joskus voi olla tosi samanlaiset kokemukset vaikka isän siskon kanssa. Gynekologiset jutut voi tosiaan periytyä vaikka isän puolelta, vaikkeivat ne häntä itseään ole koskeneet.
Miten paljon elintavoilla voi vaikuttaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina harmittomat kuukautiseni hiipuivat ja loppuivat, kun olin 59-vuotias. Mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut.
Lehdissä on säännöllisesti juttuja oireista ja lääkityksestä, viimeksi eilen Hesarissa, jonka kommenteissakin pidetään hormonikorvaushoitoa ehdottoman tärkeänä tapana välttää joukko vakavia sairauksia. Miten mahtaa olla: uhkaavatko nuo vakavat sairaudet vain niitä, joilla on pahoja vaihdevuosioireita, vai myös niitä, joilla oireita ei ole ollenkaan? Kaikillahan se hormonivajaus lopulta on, vai kuinka?
Hormonit auttavat kaikkia sairauksien ehkäisyyn. Kaikkien hormonituotanto loppuu, vaikka oireettomasti.
Siis ihmisen, jolla ei ole mitään vaihdevuosioireita, olisi hyvä käyttää hormonikorvaushoitoa?
Vierailija kirjoitti:
1800-luvulla KAIKKI naiset selvisivät ilman hormonihoitoja.
Sekä miehet että naiset selvisivät ilman antibiootteja, magneettikuvauksia, tietokoneita, autoja, viagraa jne. Poistetaan samalla kaikki muukin 1800-luvun jälkeen tulleet asiat, jos naisten pitää luopua hormonikorvauksesta sen vuoksi ettei sitä ollut yli 100 vuotta sitten olemassa.
Minä selviään t: Riikkuli Purra
Olen täyttänyt 60 enkä ole käyttänyt mitään.
Sen verran kiiru oli elämässä menneet vuosikymmenet, ettei ehtinyt tulla mieleen. Nyt jälkikäteen kun mietin, niin olihan niitä kuumia aaltoja joskus.
En kyllä keksi, miksi haluaisin hormonihoitoja. Vaikuttaa luonnottomalta ja epäilyttävältä.
Olen kyllä onnellinen. En kovinkaan virkeä. Mutta luonto on tämän varmastikin näin tarkoittanut.
Minulla ei ole ollut kuin limakalvojen kuivuutta, johon käytän ei-hormonaalisia valmisteita. N58
Samaa mieltä. Minun viininjuontini nostaa syöpäriskiä tilastollisesti enemmän kuin laastarini.
Ja otin laastarin unettomuuteen. Unettomuus nostaa dementiariskiä. Otan ennemmin syövän kuin dementian.