Selviääkö kukaan vaihdevuosista ilman hormonihoitoja?

Hormonit tekivät minusta masentuneen zombin. Seksielämäkin meni. Toki oli helppo suorittaa elämää ilman tunteita, mutta tunteet pitävät minut kuitenkin elossa. 

Nyt koitan kestää ilman hormoneita. Muita oireita ei oikeastaan ole kuin alentunut stressinsieto ja satunainen unettomuus. En edes tiedä ovatko vaihdevuosioireita vai hormonien lopetusoireita. Elämä on kuitenkin tällä hetkellä parempaa ilman hormoneja. Koitan levätä ja ottaa iisisti. 

Sitäkin olen miettinyt, että tarvitseeko vanhenevan naisen edes jaksaa yhtä paljon kuin nuorena. Ehkä vaihdevuosillakin on joku tarkoitus. Pitää hidastaa tahtia ja alkaa huolehtimaan itsestään. Nykymaailma on vaan sellainen, että kaikkeen halutaan nopea ratkaisu. Eli nappi naamariin ja jatketaan, kuten ennenkin. 

Kävelen paljon hautausmaalla. Vanhoissa haudoissa lepää naisia, jotka eivät ole elämässään yhtään hormoneja vetäneet, koska niitä ei silloin ollutkaan. Silti naisten elinikä on ollut 70-90 vuotta. Nykyään eletään tosin pidempään, mutta ennen keskimääräistä elinikää lyhensi korkea lapsikuolleisuus. 

Eli ihan höpöä nämä väittämät, että ilman hormonihoitoja kuolee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jolla on ollut ihan koko elämän matala hormonitoiminta saattaa kestää oireet paremmin kuin se jolla on ollut/on enemmän estrogeenia elimistössään koska se hormonitasojen vaihtelu kierron sisällä saa voimaan huonosti.

Omassa tuttavapiirissä olen havainnoinut, että ainoalla matamilla, joka on valittanut vaihdevuosiaan vuosikaudet, on ollut koko ikänsä hormonikierukka. Eli epäilen, että vaihdevuodet voivat olla hankalammat jos oma hormonitoiminta on ollut koko aikuisiän tavallaan keinotekoista. Esim itselläni on ollut hyvin helpot vaihdevuodet, yhden kesän oli kuumia aaltoja ennen kuin menkat vaan yksi kerta loppuivat. Oli aika järkytys huomata, että siinä se nyt oli. Enkä ole teini-iän jälkeen edes e-pillereitä käyttänyt. 

Mä en ole koskaan käyttänyt hormonivalmisteita, paria lyhyttä (muutama päivä) kokeilua lukuun ottamatta. Silti mulla on jo 43-vuotiaana niin pahat esivaihdevuosioireet, että tarvin lääkitystä. Mulla kuukautiset ja ovulaatiotkin tulevat vielä ihan normaalisti, joten tässä on vielä pitkä aika varsinaiseen menopaussiin.

Minä olen selvinnyt. Olen jo 57-vuotias ja mitään vaihdevuosioireita ei ole ollut. Olin vain onnellinen, kun valtavan runsaat ja todella kivuliaat kuukautiset vihdoin loppuivat viidenkympin iässä.

Vierailija kirjoitti:

Eli ihan höpöä nämä väittämät, että ilman hormonihoitoja kuolee. 

Kukaan ei väitä niin. 

Minä. Ei oireita - ei hormonihoitoja tai muitakaan hoitoja, lääkkeitä tai luontaistuotteita. Ei muuta eroa entisen kuin kuukausittainen kiusa jäi pois.

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt, että tarvitseeko vanhenevan naisen edes jaksaa yhtä paljon kuin nuorena. Ehkä vaihdevuosillakin on joku tarkoitus. Pitää hidastaa tahtia ja alkaa huolehtimaan itsestään. Nykymaailma on vaan sellainen, että kaikkeen halutaan nopea ratkaisu. Eli nappi naamariin ja jatketaan, kuten ennenkin. 

Kävelen paljon hautausmaalla. Vanhoissa haudoissa lepää naisia, jotka eivät ole elämässään yhtään hormoneja vetäneet, koska niitä ei silloin ollutkaan. Silti naisten elinikä on ollut 70-90 vuotta. Nykyään eletään tosin pidempään, mutta ennen keskimääräistä elinikää lyhensi korkea lapsikuolleisuus. 

Eli ihan höpöä nämä väittämät, että ilman hormonihoitoja kuolee. 

Oletko huomannut mihin suuntaan yhteiskunta on menossa? Jos ei satu olemaan rikkaan suvun perijätär on pakko jaksaa. Vaihdevuosioireiden alkamisesta on tyypillisesti liki parikymmentä vuotta eläkeikään ja se on vain jaksettava. Mieluummin söin muutaman vuoden korvaushoitoa kuin tuomitsin itseni ensin työttömyyteen ja sitä myötä loppuelämän köyhyyteen. Loppuelämää siinä vaiheessa saattoi olla vielä lähes 50 vuotta jäljellä. 

Vaihdevuosiin ei ehkä kuole suoraan, mutta väsymys saattaa olla osatekijänä monessa onnettomuudessa. Huonosti nukuttu yö vastaa ihan kohtuullista humalaa. Ja vaihdevuosien aiheuttama uupumus on paljon pahempaa kuin joku satunnainen huonosti nukuttu yö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt, että tarvitseeko vanhenevan naisen edes jaksaa yhtä paljon kuin nuorena. Ehkä vaihdevuosillakin on joku tarkoitus. Pitää hidastaa tahtia ja alkaa huolehtimaan itsestään. Nykymaailma on vaan sellainen, että kaikkeen halutaan nopea ratkaisu. Eli nappi naamariin ja jatketaan, kuten ennenkin. 

Kävelen paljon hautausmaalla. Vanhoissa haudoissa lepää naisia, jotka eivät ole elämässään yhtään hormoneja vetäneet, koska niitä ei silloin ollutkaan. Silti naisten elinikä on ollut 70-90 vuotta. Nykyään eletään tosin pidempään, mutta ennen keskimääräistä elinikää lyhensi korkea lapsikuolleisuus. 

Eli ihan höpöä nämä väittämät, että ilman hormonihoitoja kuolee. 

Oletko huomannut mihin suuntaan yhteiskunta on menossa? Jos ei satu olemaan rikkaan suvun perijätär on pakko jaksaa. Vaihdevuosioireiden alkamisesta on tyypill

Plus elämänilon säilyttäminen. Itse elän mieluummin lyhyemmän, mutta onnellisen elämän kuin ysikymppiseksi kivuissa ja sänkypotilaana. Ei liity vain hormoneihin, vaan esimerkiksi siihen miksi pidän painon alhaalla, käyn viisi kertaa viikossa kuntosalilla kasvattamassa lihaksia, juoksen lenkkejä ja teen liikkuvuusharjoitteluja.

Vierailija kirjoitti:

Sitäkin olen miettinyt, että tarvitseeko vanhenevan naisen edes jaksaa yhtä paljon kuin nuorena. Ehkä vaihdevuosillakin on joku tarkoitus. Pitää hidastaa tahtia ja alkaa huolehtimaan itsestään. Nykymaailma on vaan sellainen, että kaikkeen halutaan nopea ratkaisu. Eli nappi naamariin ja jatketaan, kuten ennenkin. 

Kävelen paljon hautausmaalla. Vanhoissa haudoissa lepää naisia, jotka eivät ole elämässään yhtään hormoneja vetäneet, koska niitä ei silloin ollutkaan. Silti naisten elinikä on ollut 70-90 vuotta. Nykyään eletään tosin pidempään, mutta ennen keskimääräistä elinikää lyhensi korkea lapsikuolleisuus. 

Eli ihan höpöä nämä väittämät, että ilman hormonihoitoja kuolee. 

Oma kokemukseni on, että hormonihoitoja käyttävät juuri ne, jotka ovat aina huolehtineet itsestään. Heille unet ja liikkuminen on tärkeää ja kun omat keinot loppuu, niin haetaan lääkäristä apua. Ei itsellenikään tullut mieleenkään jäädä 45-vuotiaana työkyvyttömänä sohvalle, kun esivaihdevuosien nivelkivut iskivät täysillä päälle. Ilmeisesti olisi pitänyt, en tosin tiedä kuka elämiseni olisi maksanut. 

Kovat on esivaihdevuosioireet ja haluaisin noihin hoitoja, mutta koska olen rintasyöpäpotilas, se ei ole mahdollista.

Pakko sinnitellä ilman. Onneksi en ole säännöllisessä kokopäivätyössä. Ei kyllä onnistuisi tässä tilanteessa.

Miten tämä keskustelu pääsi kääntymään pahoista vaihdevuosioireista kärsivien tilitykseksi?

Ei mitään ongelmia. Kuuma oli, mutta minulla on aina kuuma. Talviuinti auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä keskustelu pääsi kääntymään pahoista vaihdevuosioireista kärsivien tilitykseksi?

Liittyy merkittävästi aiheeseen. Ja onkin tärkeä aihe. Nykyinen sukupolvi on ensimmäinen joka saa vaihdevuosista todellista ja avointa tietoa. Ja sitä kautta osaa valmistautua itseään, perhettään ja uraansakin ajatellen ajoissa. Tosin sitä tietoa ei vieläkään välttämättä saa hoitavalta TK-lääkäriltä. Silloin kannattaa vaihtaa asiansa osaavalle gynelle, vaikka yksityiselle niin ei tarvitse vääntää rautalangasta.

Minä ainakin, aina ollut hyvin niukat kuukautiset ja sitten 40v iässä tuli kahdesti peräkkäin ja siihen loppuivat. Kävin sitten labrassa kun muutamaan kk ei tullut mitään ja siellä todettiin asia. Nyt yli 60senä ei ole ollut yhtään mitään oireita, ei hikoilua, ei mitään. Tosin en hikoile muutenkaan, en saunassa en missään, on tiivis ohut atooppinen iho. kysyinkin parilta lääkäriltä niin sanoivat että jos en muutenkaan hikoile niin miksi nytkään. Äidilläni oli sama homma. 

Mulla on ollut hirmuisat pms oireet aina, kuumetta ja kovat tuskat. Sitten melkein 50v kuukautiset vaan jäivät pois, labrat otettiin ja siinäpä se oli. Ei mitään muita oireita, äidilläni meni samallalailla. Sisarestani tuli jekyll/hyde, huh sentään., ja hän hikoili kun suihkussa ois ollut.. Jokainenhan me olemme yksilöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä keskustelu pääsi kääntymään pahoista vaihdevuosioireista kärsivien tilitykseksi?

Ihan vaan valistukseksi, koska vaihdevuosiketjuihin tulee aina niitä, joilla itsellään ei ole ollut oireita ja vähättelevät muiden oireita tyyliin muiden oireet johtuvat vain asennoitumisesta. Vähän kuin 70 luvulla kuukautiset eivät virallisesti aiheuttaneet mitään ongelmia, kyse oli kuulemma vain siitä, että ei hyväksynyt omaa naiseksi kasvamistaan. Vaikka itse olin turvoksissa kuin michelin ukko ja yhdellä ystävällä oli jalat alta vieviä kipuja.

Minä. N.69v.

Munaa vain aamuin illoin niin iloisesti nekin vuodet menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä keskustelu pääsi kääntymään pahoista vaihdevuosioireista kärsivien tilitykseksi?

Ihan vaan valistukseksi, koska vaihdevuosiketjuihin tulee aina niitä, joilla itsellään ei ole ollut oireita ja vähättelevät muiden oireita tyyliin muiden oireet johtuvat vain asennoitumisesta. Vähän kuin 70 luvulla kuukautiset eivät virallisesti aiheuttaneet mitään ongelmia, kyse oli kuulemma vain siitä, että ei hyväksynyt omaa naiseksi kasvamistaan. Vaikka itse olin turvoksissa kuin michelin ukko ja yhdellä ystävällä oli jalat alta vieviä kipuja.

Valistusta eli vaihdevuosiketjuja on jo palsta puolillaan.

Jos perustettaisiin kerho niille, joilla ei ole vaihdevuosioireita eikä siten hoidontarvettakaan, kerhotilan ulkopuolelle kerääntyisi valtava väkijoukko heiluttelemaan soihtuja ja heinähankoja ja huutamaan, että kyllä te kärsitte vaihdevuosioireista, vaikkei niitä näy eikä tunnu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä keskustelu pääsi kääntymään pahoista vaihdevuosioireista kärsivien tilitykseksi?

Ihan vaan valistukseksi, koska vaihdevuosiketjuihin tulee aina niitä, joilla itsellään ei ole ollut oireita ja vähättelevät muiden oireita tyyliin muiden oireet johtuvat vain asennoitumisesta. Vähän kuin 70 luvulla kuukautiset eivät virallisesti aiheuttaneet mitään ongelmia, kyse oli kuulemma vain siitä, että ei hyväksynyt omaa naiseksi kasvamistaan. Vaikka itse olin turvoksissa kuin michelin ukko ja yhdellä ystävällä oli jalat alta vieviä kipuja.

Valistusta eli vaihdevuosiketjuja on jo palsta puolillaan.

Jos perustettaisiin kerho niille, joilla ei ole vaihdevuosioireita eikä siten hoidontarvettakaan, kerhotilan ulkopuolelle kerääntyisi valtava väkijoukko heiluttelemaan soihtuja ja heinähankoja ja h

Olisi aika turha ketju se? Mutta tässäkin ketjussa on monesta suusta sanottu, että koska ei ole hikoillut, ei ole ollut oireita. Sitten taas toisaalta väsymys ja ilottomuus vaan kuuluu elämään menopaussin jälkeen?