Miten toimia kun mies ei suostu sopimaan riitaa vaan on päiviä hiljaa?
Meille tuli miesystävän kanssa riitaa ja lähdin mökilleni ottamaan hieman etäisyyttä. Pyysin anteeksi omaa osaani riidasta ja olen yrittänyt soittaa miehelle. Mies ei vastaa mihinkään yhteydenottoihini mutta luki kyllä muutamat laittamani viestit. En aio ponnistella häntä viestein, mutta nyt alkaa kenkuttaa ettemme voi puhua asiasta ja sopia. Hiljaisuutta on jatkunut kohta viikon.
Kommentit (202)
Olisi kyllä kiva tietää sen miehenkin mielipide. Nythän tässä muka vääryyttä kokenut yrittää johdatella keskustelua kuten varmaan tekee miehelleenkin, mielensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin päivityksenä kertoa, että sanoin miehelle etten voi yksin korjata riitaa tai tilannetta ja että tällä hetkellä elän epävarmuudessa siitä, onko minulla miestä, kotia johon tervetulleena palata ja tavarani siellä odottamassa. Sanoin myös että haluaisin sopia ja keskustella asiasta mutta jos mies haluaa laittaa lusikat jakoon, ilmoittaa niin niin voin hakea tavarani sovitusti. Ei vastausta tähänkään.
Ja edelleenkään et voi sieltä mökiltä lähteä takaisin kotiin? Puhumaan asiasta kasvotusten?
Tollainen mököttäminen ja mykkäkoulu johtaa vaan siihen että seuraavan kerran kun olette naamatusten niin nainen saattaa itsekkin sivaltaa aika pahasti.
Kun on laiminlyöty olo niin ei sitä itsekkään jaksa olla mikään päivänsäde.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Mutta se peiliin katsominen on vaan niin saatanan vaikeaa! Miksi?
Taitaa se mykkäkoulumies saada mitä tilaa seuraavaksi.
Aloittajapalstamamma on käynyt paneskelemassa vieraan miehen kanssa ja nyt aloittajapalstamamman mies murjottaa. Tämä on se "riita", joka täytyy "sopia".
Täällä on ollut spekulaatiota, niin vastaa ap tähän, että oletko lähtenyt useasti sinne mökille, kun on ollut vastaava tilanne? Ja jos olet, niin onko tilanne mennyt aina niin, että kun sinä olet siellä mökillä, niin laitat viestiä ja mies antaa anteeksi?
Mitä ap saat tuosta suhteesta? Ja mitä luulet, että miehesi saa?
Vierailija kirjoitti:
Tollainen mököttäminen ja mykkäkoulu johtaa vaan siihen että seuraavan kerran kun olette naamatusten niin nainen saattaa itsekkin sivaltaa aika pahasti.
Kun on laiminlyöty olo niin ei sitä itsekkään jaksa olla mikään päivänsäde.
Näin kävi myös mulle ja miesystävälle. Hän lähti, jäin itkemään, en tavoittanut moneen päivään. Joku sopu saatiin kuitenkin aikaan, mutta omat tunteet häntä kohtaan, turvallisuus ja luottamus suhteeseen koki aika kovan kolauksen. Pienimmästäkin haukun nyt hänet pystyyn, puhun sanoilla ja tavalla jota en tunne omakseni ja miten en koskaan puhunut hänelle aiemmin. Vajosin ts. hänen tasolleen. En tiedä, miten korjaisin tilanteen. Häneltä en siihen apua saa, enkä itse voi tulla kuin puolitiehen vastaan.
Haukkuminen ja toisen solvaaminen on henkistä väkivaltaa. Se ei poista sitä, että niin on mykkäkoulukin. Se on tismalleen samalle tasolle alentumista ja vihan ilmaisua. Kun ei hallita omaa aggressioita vaietaan ja ollaan hiljaa. Toiset huutaa ja haukkuu. Yhtä kaikki, molemmat ovat henkistä väkivaltaa ja aivan sairasta parisuhteessa. Jos ei kykene keskustelemaan aidosti ja riitelemään fiksusti, miksi olla sellaisen ihmisen kanssa tai miksi mennä itse silloin parisuhteeseen. Omat traumat ja haamut tulee käsitellä ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin päivityksenä kertoa, että sanoin miehelle etten voi yksin korjata riitaa tai tilannetta ja että tällä hetkellä elän epävarmuudessa siitä, onko minulla miestä, kotia johon tervetulleena palata ja tavarani siellä odottamassa. Sanoin myös että haluaisin sopia ja keskustella asiasta mutta jos mies haluaa laittaa lusikat jakoon, ilmoittaa niin niin voin hakea tavarani sovitusti. Ei vastausta tähänkään.
Ja edelleenkään et voi sieltä mökiltä lähteä takaisin kotiin? Puhumaan asiasta kasvotusten?
Jos mies pyytäisi, voisin muutaman päivän varoitusajalla lähteäkin mutta se vaatisi viikonlopun mökkisuunnitelmien purkamista tuttujen kanssa ja aiemmassa viestissä kerroin että mökkiviikonloppu oli osaltani suunniteltu etukäteen koska tänne on palkattu ammattilaisia erinäisiin kunnostustöihin nyt kun olen lomalla ja voin siirrellä tavaroita pois tuvasta pois tieltä jne. En siis varsinaisesti luikkinut tänne yllätyksenä karkuun vaan minulla on täällä sitoumuksia tälle viikolle. En kuitenkaan lähtenyt tänne mykkäkoulun kautta vaan laitoin pian lähdettyäni viestiä.
Kämppä on myös miehen (vaikka asumme siellä yhdessä) ja asunto minun, joten tuntuu itselleni turvalliselta olla täällä jos mies ei yhtään avaa omaa mielenmaisemaa ja ajatuksiaan. En halua jankata tai riidellä, mutta en halua mennä kotiin jos siellä on tiedossa huutoa. Sen takia toivoisin että mies puhuisi lähipäivinä edes vähän jotain jotta saisimme isoimmat jännitykset ratkottua ennenkuin palaan kotiin. Vaikka se olisi sitten että pakkaamaan. Mies on vaan niin tulisieluinen etten ihmettelisi vaikka pakkaisi itse kamani muuttolaatikoihin jo valmiiksi. Mikä OK jos saan hetken aikaa etsiä itselleni uuden kodin. Ap
Minun erityishuomioni saa kaiken luettuani se, ettet uskalla nyt mennä kotiisi. Se kuulostaa hyvinkin tutkimisen arvoiselta asialta. Mitä kaikkea tuon takana on.
Et vaikuta huolestuvan siitä, että ero voi tulla. Et vaikuta kaipaavalta. Vaikutat siltä, että kävelet munankuorilla. Teet kaikkesi ottaaksesi vastuuta sekä omasta että miehen reaktioista ja tekemisistä.
Mies ei välttämättä ilkeyttään ole puhumatta. Hän ei ehkä oikeasti osaa. Ja hyvinkin voi olla välttelevästi kiintynyt.
Tutkitusti puolet suomalaisista miehistä on, en enää naisten prosenttia muista. (Vähemmän olu mutta ei osuus ollut merkittävästi pienempi.) Lisäksi meillä on paljon diagnosoimatonta aleksitymiaa, autismin kirjon lievässä päässä olijoita ja persoonallisuushäiriöisiä/vahvasti -piirteisiä jne.
Kerrot itsekin, että olette pohtineet parisuhdeterapiaa. Se ajatus voi olla hyvä asia mutta ei ihmelääke. Tosi usein ihminen tarvitsisi sitä aivan yksinkin. Omista tunteista ja tarpeista kommunikointia toiselle on vaikea opetella, jos ei ole itsekään kartalla itsestään.
Sinä sanoitat tunteita ja ajatuksiasi, reflektoit, olet naisena about valovuoden kumppaniasi taitavampi tässä. Oletko huomannut, että sekin voi olla miehellesi uhka tai muutoin ahdistava asia?
Aikuinen ja eritoten mies haluaa herkästi valtaa, hallita tilanteita, mutta tätä kontrollia hän ei kanssasi (siis parisuhteen metatasolla) voi saada.
Ainoa ase hänellä asemasodaksi muuttuneessa suhteenne status quossa näyttää olevan mykkäkoulu. Voi mielenosoituksellisesti poistua pelikentältä, kun ei pärjää. Näin hän ikään kuin riisuu sinut aseista.
Tämä juuri on kontrollia, henkistä väkivaltaa, mutta se on selvästi tällaisessa kuviossa (jota olen havaitsevinani tässä mutta itse tiedätte paremmin) systeeminen oire.
Ei siis vain toisen kyvyttömyyttä tai ilkeyttä vaan yhteistä haavaa ja taakkaa teille. Silloin tuotatte tätä ilmiötä tahattomasti ja yhdessä. Eikä mikään muutu ilman että vähintään toinen muuttuu - ja ainoa johon voi vaikuttaa on itse.
En tiedä, mikä on totta taikka mikä on teille mahdollista. Lisäksi kun ihminenhän voi olla aidosti esim kyvytön tai kyvykäs itse- ja tilannereflektioon, turvallisesti tai välttelevästi kiintynyt, vakaa tai epävakaa - ja lisäksi umpi-itsekäs m.kku ja ihan sukupuoleen katsomatta.
Yleisintä on mieltää itsensä uhrina ja omat haasteet kohtuukeveinä. Kannattaa omien lempiajatusvääristymiensä suojasta lähteä liikkeelle tunteista. Sanoit siis, että et uskalla mennä kotiin. Se on tosi painava viesti itsellesi.
"Voin päivityksenä kertoa, että sanoin miehelle etten voi yksin korjata riitaa tai tilannetta ja että tällä hetkellä elän epävarmuudessa siitä, onko minulla miestä, kotia johon tervetulleena palata ja tavarani siellä odottamassa. Sanoin myös että haluaisin sopia ja keskustella asiasta mutta jos mies haluaa laittaa lusikat jakoon, ilmoittaa niin niin voin hakea tavarani sovitusti. Ei vastausta tähänkään"
Mitä saat käytöksestäsi? Ei tietenkään vastaa! Olet läheisriippuvainen ja koukussa. Miehesi tajuaa tämän ja toimii siksi juuri näin.
Nauti ennemmin elämästäsi.
Kyllä mies on yhteyksissä kun susta ei mitään kuulu.
Terapia voisi auttaa kumpaakin, mutta veikkaan, että sinne teitä ei saa.
Jos elämän sisältö on tuo niin enpä voi muuta sanoa kuin, onneksi ei ole minun elämäni.
Pelkäätkö miestäsi ap? Kirjoitit että hän on agressiivinen ja tulee olo että et uskalla mennä kotiin. Jos pelkäät oikeasti tai epäilet että voisi tehdä sinulle jotakin, älä mene kotiin yksin!
Vierailija kirjoitti:
"Voin päivityksenä kertoa, että sanoin miehelle etten voi yksin korjata riitaa tai tilannetta ja että tällä hetkellä elän epävarmuudessa siitä, onko minulla miestä, kotia johon tervetulleena palata ja tavarani siellä odottamassa. Sanoin myös että haluaisin sopia ja keskustella asiasta mutta jos mies haluaa laittaa lusikat jakoon, ilmoittaa niin niin voin hakea tavarani sovitusti. Ei vastausta tähänkään"
Mitä saat käytöksestäsi? Ei tietenkään vastaa! Olet läheisriippuvainen ja koukussa. Miehesi tajuaa tämän ja toimii siksi juuri näin.
Nauti ennemmin elämästäsi.
Kyllä mies on yhteyksissä kun susta ei mitään kuulu.
Terapia voisi auttaa kumpaakin, mutta veikkaan, että sinne teitä ei saa.
Jos elämän sisältö on tuo niin enpä voi muuta sanoa kuin, onneksi ei ole minun elämäni.
Hyvää analyysia ja uskon asian olevan pitkälti näin, valitettavasti. Mies tietää että odottelen ja sallin mitä vaan. Ap
Ei se mies enää edes muista sinua.
Älä nyt häiritse hyvää känniputkea.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö miestäsi ap? Kirjoitit että hän on agressiivinen ja tulee olo että et uskalla mennä kotiin. Jos pelkäät oikeasti tai epäilet että voisi tehdä sinulle jotakin, älä mene kotiin yksin!
Sanotaan näin etten koe fyysisen väkivallan uhkaa, mutta mies tekee vihaisena erinäistä kiusaa. Pelkään myös että jättää minut ilman että minulla on aikaa etsiä uutta asuntoa sillä asun kaukana suvusta. Eli tavallaan pelkään äkkinäisiä reaktioita vaikkei ne liity fyysiseen satuttamiseen vaan tavallaan minun epäreiluun ja yllättävään asemaan asettamiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse olen mykkäkoulureksi. Mykkäkoulu alkaa siitä, että suutun niin paljon, että on parempi, että en sano mitään. Mutta aika pian se mykkäkoulu alkaa vaan elää omaa elämäänsä. Jos kumppani ei katkaise kierrettä sanomalla jotain (ehkä päivän päästä), jatkan koulua.. koska iskee ylpeys: "minähän en vttu sano mitään!". Ennätys on 11 päivää. En ole mitenkään ylpeä tästä piirteestä. Nyt uudessa suhteessa ei ole tullut riitoja, joten en ole päässyt testaamaan olenko yhtään kypsynyt ihmisenä.
Et taida ymmärtääkkään, kuinka sairasta ja vahingollista käytöksestä on.
Moni, minä mukanalukien, lopettaa suhteen ensimmäiseen mykäkkouluun. Niin rankkaa henkistä väkivaltaa se on.
Olet
Eikö huutaminen ja toisen haukkuminen ole henkistä väkivaltaa? Kumpi on pahempaa ensin mainittu vai vaikeneminen, kun ei halua alentua toisen tasolle mennen mukaan riitelyyn joka johtaa vain entistä syvempään umpikujaan?
Minä en huuda enkä hauku. En halua kohdella toista siten. Siksi en myöskään hyväksy toiselta huonoa käytöstä, jota mm. Mykkäkoulu on. En myöskään halua, että mua haukutaan tai mulle huudetaan.
Ihan omasta aiemmasta kokemuksesta olen päättänyt, että yksikin mykkäkoulu, niin suhde loppuu siihen. Siinä suhteessa, missä minä olin, mykkäkoulu alkoi vaikkapa toisen mielestä väärällä äänensävyllä puhumisesta.
En hyväksy enää mitään muutakaan huonoa käytöstä. Ja, korostan, että käyttäydyn itsekin toista kohtaan kauniisti, riidellessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö miestäsi ap? Kirjoitit että hän on agressiivinen ja tulee olo että et uskalla mennä kotiin. Jos pelkäät oikeasti tai epäilet että voisi tehdä sinulle jotakin, älä mene kotiin yksin!
Sanotaan näin etten koe fyysisen väkivallan uhkaa, mutta mies tekee vihaisena erinäistä kiusaa. Pelkään myös että jättää minut ilman että minulla on aikaa etsiä uutta asuntoa sillä asun kaukana suvusta. Eli tavallaan pelkään äkkinäisiä reaktioita vaikkei ne liity fyysiseen satuttamiseen vaan tavallaan minun epäreiluun ja yllättävään asemaan asettamiseen. Ap
Lue tämä oma kirjoituksesi, ja mieti, miksi olet suhteessa ihmisen kanssa, johon et voi luottaa. Et voi luottaa siihen, että hän kohtelee sinua hyvin. Tuo mieshän kuulostaa kamalalta!