Miten toimia kun mies ei suostu sopimaan riitaa vaan on päiviä hiljaa?

Riidassa on yleensä vähintään kaksi osapuolta. Ap ei kerro riidasta muuta kuin hänen mielestään pikkuasia, ja painui itse mökille. Hänkö päättää siis mikä hänen miehensä mielestä on pikkuasia? Ei kerro myöskään, jankuttiko viidettäkytäkertaa samasta asiasta, jolloin eii ihme jos mies väsyy, ja on mieluummin hiljaa, kuin jatkaa saman aiheen jauhamista. Ja yleensä, jos puolisoaan ylipäätään yhtään arvostaa, ei silloin karata mihinkään mökille vaan odotetaan kotona tilanteen rauhoittumista. Ei mökki sieltä mihinkään karkaa, eikä ne hommat siellä ole päivän päälle.

Aloittajapalstamamma on käynyt paneskelemassa vieraan miehen kanssa ja nyt aloittajapalstamamman mies murjottaa. Tämä on se "riita", joka täytyy "sopia".

Minä voin tuoda toisen puolen näkökulmaa keskusteluun, olen, tai olen ollut, ikävä kyllä, itse tuo miehen tapaan toimiva mykkäkoulun pitäjä. 

Koen että riidan jälkeen vihaisena en vaan kykene muuhun kuin olemaan hiljaa. Koen että toiselle on "oikein" joutua kärsimään ja että saapahan nyt miettiä asioita sillä aikaa kun murjotan ja että kannattiko alkaa riitelemään. Jonkun ajan päästä alan jo itsekin kokea että olisipa mukava sopia ja antaa olla mutta mykkäkoulun lopetus tuntuu joltain ihmeelliseltä häviöltä ja myönnytykseltä. Salaa toivon että toinen yrittää korjata tilannetta vain että pääsen sitten näyttämään että eipä auta, siinähän yrität ja minä en tule vastaan.

Ja kyllä, nämä on ihan hirveitä ajatuksia ja henkistä väkivaltaa. Minä olen tämän tavan oppinut jo kotoa, meillä lapsena ja nuorena pidettiin jatkuvaa mykkäkoulua isän kanssa. Joskus meni kaksi viikkoa ettei puhuttu sanaakaan vaikka asuttiin samassa talossa. Isä murjotti myös äidille. En ole saanut esimerkkiä järkevästä tavasta toimia ja sopia riidat, tämä on se minkä olen oppinut.

Se, että meillä on lapsuudessa toimittu näin ja että koen että en kykene muuhun ei ole kuitenkaan mikään oikeutus tällaiselle käytökselle. Puolisoni on syytön siihen että olen tässä mielessä todella vajavainen ja lapsellinen. Niimpä olen tätä asiaa vuosien edetessä työstänyt ja koen että tilanne on parantunut. Opettelen uusia, terveempiä tapoja riidellä ja päästä irti vahingollisista tavoista. Helppoa se ei ole, sillä siinä itse riitatilanteessa ja sen jälkimainingeissa, vihan vimmoissa, itsensä kehittäminen ei ole todellakaan helppoa. Paljon helpompaa on niiden tilanteiden jälkeen, rauhallisena miettiä että ensi kerralla toimin viisaammin, kuin sitten toteuttaa tätä käytännössä. Jatkan harjoittelua. Onneksi meillä riidellään kuitenkin hyvin harvoin.

Toivottavasti jokainen minun kaltaiseni ihminen kykenisi menemään itseensä ja ymmärtämään käytöksensä haitallisuuden. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä alkaa kehittämään itseään. Lapsuudesta opitut vahingolliset käytösmallit voivat olla syy, mutta ei oikeus käyttäytyä huonosti.

Yksi turhimmista viestiappien pelleominaisuuksista: viestien avaamiskuittaukset. Ooh, miksi se avasi mun viestin vasta silloin, miksi se ei ole lukenut mun viestii oo äm geeeee!

Aika luuseri äijä. Minä olisin sanonut suoraan nalkuttavalle noita-akalle, että tämä oli tässä, mutta en olisi ikinä ghostannut.

Vierailija kirjoitti:

Aika luuseri äijä. Minä olisin sanonut suoraan nalkuttavalle noita-akalle, että tämä oli tässä, mutta en olisi ikinä ghostannut.

Pidätkö tuota yksinkertaisuuttasi vahvuutenasi?

Ap. Ota pää pois hanurista ja lue tuo tarinasi ajatuksella ja katso oman napasi sijasta kerrankin peiliin. Syypää tilanteeseesi tuijottaa sieltä. Antaisitko miehesi kohdella sinua vastaavasti kuin sinä häntä?

Riidan syy lienee niin typerä, ettei ap kehtaa edes kertoa, mistä hän sen aloitti. Olisi kiva kuulla myös miehen näkemys asiasta. Mies tosin aika paljon fiksumpi, kun tule jeesustelemaan riitaa vauvan sivuille.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista sanoa mykkäkoulua henkiseksi väkivallaksi, todella lapsellista.

Jos toinen ei tajua että ei kiinnosta toistuva tyhjän jauhaminen ja toinen on mieluummin omissa oloissa niin mikä siinä on niin vaikeaa olla vaan hiljaa.

Mykkäkoulu on parhaimmillaan taidetta, joka usein taipuu ajan kanssa jopa hauskuudeksi.

Miksi olla kenenkään kanssa yhdessä, jos "tyhjän jauhaminen" ei kiinnosta? Se parisuhde kyllä loppuu, kun tarpeeksi pidät mykkäkoulua. Koko henkinen yhteys kuolee, jos et välitä siitä, mitä toisella on sanottavanaan, etkä osaa kuunnella / keskustella. 

Jos miehellä olisi selkärankaa ja haluaa lopettaa suhteen, niin sitten pitäisi aukaista suu ja sanoa, mitä ajattelee. Ei se mykkäkoulu / ghostaaminen ole fiksun ihmisen toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Riidassa on yleensä vähintään kaksi osapuolta. Ap ei kerro riidasta muuta kuin hänen mielestään pikkuasia, ja painui itse mökille. Hänkö päättää siis mikä hänen miehensä mielestä on pikkuasia? Ei kerro myöskään, jankuttiko viidettäkytäkertaa samasta asiasta, jolloin eii ihme jos mies väsyy, ja on mieluummin hiljaa, kuin jatkaa saman aiheen jauhamista. Ja yleensä, jos puolisoaan ylipäätään yhtään arvostaa, ei silloin karata mihinkään mökille vaan odotetaan kotona tilanteen rauhoittumista. Ei mökki sieltä mihinkään karkaa, eikä ne hommat siellä ole päivän päälle.

Minustakin riitatilanteessa täydellinen poistuminen on alhaista ja inhottavaa. Ap on kuitenkin viestittänyt jo matkalla mökille ja pyytänyt anteeksi. Ymmärrän, että mies voi olla väsynyt jos tällainen on toistuvaa, mutta kyllä mies on vielä lapsellisempi jos ei kykene sitä sanomaan. Aikooko hän olla ikuisesti hiljaa vai mikä hänen tavoitteensa on? Mitä hän ajattelee saavuttavansa? Vastaukset näihin kysymyksiin eivät voi olla kovin rakentavia tai kypsiä.

Nauttisit elämästä! Kyllä ne murheet taas alkaa kun mies ilmaantuu. 

Unohtaisin tuollaisen mököttäjän. Se nyt on ihan fakta, että joskus tulee erimielisyyttä ja riitaa, päivä tai viikkokausia jatkuva mykkäkoulu sen sijaan ei ole normaalia.  

itse olen mykkäkoulureksi. Mykkäkoulu alkaa siitä, että suutun niin paljon, että on parempi, että en sano mitään. Mutta aika pian se mykkäkoulu alkaa vaan elää omaa elämäänsä. Jos kumppani ei katkaise kierrettä sanomalla jotain (ehkä päivän päästä), jatkan koulua.. koska iskee ylpeys: "minähän en vttu sano mitään!". Ennätys on 11 päivää. En ole mitenkään ylpeä tästä piirteestä. Nyt uudessa suhteessa ei ole tullut riitoja, joten en ole päässyt testaamaan olenko yhtään kypsynyt ihmisenä.

Voin päivityksenä kertoa, että sanoin miehelle etten voi yksin korjata riitaa tai tilannetta ja että tällä hetkellä elän epävarmuudessa siitä, onko minulla miestä, kotia johon tervetulleena palata ja tavarani siellä odottamassa. Sanoin myös että haluaisin sopia ja keskustella asiasta mutta jos mies haluaa laittaa lusikat jakoon, ilmoittaa niin niin voin hakea tavarani sovitusti. Ei vastausta tähänkään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä voin tuoda toisen puolen näkökulmaa keskusteluun, olen, tai olen ollut, ikävä kyllä, itse tuo miehen tapaan toimiva mykkäkoulun pitäjä. 

Koen että riidan jälkeen vihaisena en vaan kykene muuhun kuin olemaan hiljaa. Koen että toiselle on "oikein" joutua kärsimään ja että saapahan nyt miettiä asioita sillä aikaa kun murjotan ja että kannattiko alkaa riitelemään. Jonkun ajan päästä alan jo itsekin kokea että olisipa mukava sopia ja antaa olla mutta mykkäkoulun lopetus tuntuu joltain ihmeelliseltä häviöltä ja myönnytykseltä. Salaa toivon että toinen yrittää korjata tilannetta vain että pääsen sitten näyttämään että eipä auta, siinähän yrität ja minä en tule vastaan.

Ja kyllä, nämä on ihan hirveitä ajatuksia ja henkistä väkivaltaa. Minä olen tämän tavan oppinut jo kotoa, meillä lapsena ja nuorena pidettiin jatkuvaa mykkäkoulua isän kanssa. Joskus meni kaksi viikkoa ettei puhuttu sanaakaan vaikka asu

Jos jotain niin nostan hattua sille että osaat itsereflektoida noin hyvin. Se että tunnistat tuon olevan kotoa opittua on lohduttavaa sen sijaan että ajattelisit että kyseessä on kumppanisi ansaitsema rankaisukeino.

Ymmärrän kyllä mykkäkoulunkin jos kyseessä on iso riita tai konflikti johon liittyy esim. pettämistä tai muuta joka loukkaa sydänjuuria myöten. Vaikka en tarkentanut tässä kohtaa riidan juurisyitä niin kyseessä ei ollut mikään pettäminen tai vastaava. Se oma mökille luikahtaminen oli myös hieman pakon edestä koska paikalle tuli palkattu ammattilainen tiettyyn aikaan hoitamaan korjaushommia. En siis keksinyt mökkireissua kettuillakseni, vaan sinne oli mentävä. Tietysti jälkikäteen ajatellen miehen kanssa olisi voinut yrittää keskustella ennen lähtöä, mutta hän oli niin kireä että koin parhaaksi olla vaan hiljaa. Laitoin viestiä ihan muutama tunti kotoa lähdettyäni ja yritin ottaa useamman päivän ajan kontaktia ja niinkuin kommentoin, pyysin anteeksi, sanoin haluavani yrittää ratkaista ja työstää meidän välejä (viittaus suhteen tilaan ylipäätään, ei tuohon pieneen riitaan). Ja lisäsin että hänen halutessaan erota haen tavarani pois. Mutta yksin tässä mökillä kököttäessä ja miehen ollessa ihan hiljaa en voi oikein muuta tehdä. En edes uskalla lähteä nyt kotiin sillä en tiedä mitä siellä odottaa. Ap 

Nainen aiheuttaa riidan, lähtee mökille karkuun että ei tarvi kohdata omia virheitä, odottaa että mies tulee perässä anelemaan naiselta anteeksi antoa ja kaikki vain sen takia kun naiselle tuli paha mieli kun aiheutti riidan eikä mies taipunutkaan naisen tahtoon josta nainen loukkaantui vielä enemmän. Te naiset joskus voisitte katsoa sieltä peilistä muutakin kun itserakkaasti ja omahyväisesti omaa pelikuvaa ja tajuta se että kaikki ei ole aina miesten vikaa vaikka naiset niin päättääkin kun on niin itse rakas että ei edes näe peilistä mitään muuta kun täydellisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Riidassa on yleensä vähintään kaksi osapuolta. Ap ei kerro riidasta muuta kuin hänen mielestään pikkuasia, ja painui itse mökille. Hänkö päättää siis mikä hänen miehensä mielestä on pikkuasia? Ei kerro myöskään, jankuttiko viidettäkytäkertaa samasta asiasta, jolloin eii ihme jos mies väsyy, ja on mieluummin hiljaa, kuin jatkaa saman aiheen jauhamista. Ja yleensä, jos puolisoaan ylipäätään yhtään arvostaa, ei silloin karata mihinkään mökille vaan odotetaan kotona tilanteen rauhoittumista. Ei mökki sieltä mihinkään karkaa, eikä ne hommat siellä ole päivän päälle.

Ei ole!!! Kaikki on aina ja ikuisesti vain miesten vikaa kun naiset voi olla vain kaikella tapaa täydellisiä!!!

Tuo on se iänikuinen hokema, että riitaan tarvitaan kaksi. Ei koskaan mainita että rauhaan ja sopusointuun tarvitaan myös kaksi. Mies yrittää tässä mököttämällä päiväkausia työntää riidan kokonaan ap:n syyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Riidassa on yleensä vähintään kaksi osapuolta. Ap ei kerro riidasta muuta kuin hänen mielestään pikkuasia, ja painui itse mökille. Hänkö päättää siis mikä hänen miehensä mielestä on pikkuasia? Ei kerro myöskään, jankuttiko viidettäkytäkertaa samasta asiasta, jolloin eii ihme jos mies väsyy, ja on mieluummin hiljaa, kuin jatkaa saman aiheen jauhamista. Ja yleensä, jos puolisoaan ylipäätään yhtään arvostaa, ei silloin karata mihinkään mökille vaan odotetaan kotona tilanteen rauhoittumista. Ei mökki sieltä mihinkään karkaa, eikä ne hommat siellä ole päivän päälle.

Aloittaja on aikuinen ihminen ja osaa kyllä arvioida, onko kyseessä pikkuasia vai ei.  

Taidat itse olla mielesipahoittaja ja mykkäkoululainen