Lue keskustelun säännöt.
Olemme aivan hirveitä ajatuksiltamme mutta vanhempani kysyvät joskus emmekö aio laajentaa taloamme kun tämä on niin pieni
11.08.2025 |
ja keksimme vain vastaukseksi jotain, että ei ole tarvetta. Kun totuus on että tarvetta olisi, mutta mieluummin säästämme rahaa siihen että saamme ostaa heidän talonsa kun joskus menevät huonoon kuntoon eivätkä pysty siinä asumaan enää, tai jos menehtyvät niin voimme lunastaa toisen perijän siitä ulos.
Tiedostan kyllä että ei näin saisi ajatella.
Kommentit (24)
Saa ajatella. Ja hyvä että et halua myöskään pahoittaa heidän mieltä turhaan. Eli et ole paha vaikka ajattelisit mitä. Ajatukset ei ole rikoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäisiä ja -kuntoisia vanhempasi ovat nyt? Voi hyvinkin käydä niin, ettei teill enää olekaan tarvetta isommalle asunnolle, kun siihen pisteeseen tullaan, jota odotatte.
Tuollainen odottelu saattaa osoittautua todella pitkäksi. Mutta jokainen toki elää elämänsä ihan just niin kuin parhaaksi näkee. Sinä odotellen vanhempien kupsahtamista liian pienissä neliöissä.
Enpä laskisi mitään tuollaisen varaan. Ihmiset voivat olla nykyään hyvinkin pitkäikäisiä - vieläkö teillä on heidän, silloin mahdollisesti rapistuneelle talolleen, joskus yli 20 vuoden kuluttua?
Mikset sano suoraan ? Tarvitseeko kaksi ihmistä joilla lapset on aikuisia kuinka paljon tilaa ? Kyllä tiedän monia perheitä joissa lasten aikuistuttua on talo myyty halukkaalle lapselle ja vanhemmat muuttaneet vähemmän työlääseen rivi- tai kerrostaloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parinkymmenen vuoden päästä ette enää tarvitse isompaa.
Jos kovasti utelevat, niin eikun kysäsette vastavuoroisesti, ette te itse ole ajatelleet muuttaa pienempään, kun ei teillä enää ole tarvetta vanhuksina isolle talolle? Voitte myös reilusti sanoa, että joo olisi tarve isommalle, mutta teidän täytyy nyt säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani aikoinaan ostivat kuusikymppisten isovanhempieni talon mutkattomasti vain ehdottamalla heille, että voisivat tehdä niin. Isovanhemmat ihan mielellään luopuivat omakotitalostaan lapsiperheen hyväksi ja muuttivat lähistölle pienempään rivitaloasuntoon, jossa vähemmän työtä. Ei tarvinnut odottaa heidän hoivakotiin joutumistaan tai kuolemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuossa on kauheata. Voithan puhua asiasta jo nyt, voihan heillä olla jo ajatuksena muuttaa pienempään.
Olen aiemmin puhunut että jos joskus haluavat myydä, me ostamme. Mutta vastaus on lyhyt, "emme me tätä myy". Eivätkä he halua puhua siitä, jos menevät huonoon kuntoon tms. Sitä on pakko kunnioittaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäisiä ja -kuntoisia vanhempasi ovat nyt? Voi hyvinkin käydä niin, ettei teill enää olekaan tarvetta isommalle asunnolle, kun siihen pisteeseen tullaan, jota odotatte.
Ovat 85-vuotiaita ja vielä ihan hyvässä kunnossa. Ja asumme miehen kanssa kaksin, silti nykyinen kotimme on tosi pieni, eli ei se tästä muutu. Ap
Eläkää nyt, asiat ei saata mennä ihan niin kuin olette ajatelleet. Jos tarvitsette tilaa, niin hankkikaa sitä. Myykää talo ja ostakaa isompi tai laajentakaa se talo. Elämä on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
85-vuotias on ikä, jossa kunto saattaa yhtäkkiä heiketä, vaikka toisin näyttää tällä hetkellä. Muutos voi olla nopeakin. Ennemmin miettisin, miten voitte valmistautua siihen, että vanhemmat tarvitsevat palveluasumista. Asiasta kannattaa jo puhua heidän kanssaan, koska se on edessä lähivuosina.
He haluavat muuttaa teille kunhan laajennatte.
Ymmärrän tuon ajatuskulun täysin. Olisihan tuo tosi käytännöllinen järkiratkaisu. Te saisitte sopivankokoisen talon jonka historian tunnette jopa läpikotaisin (?) eli vähemmän kenties tiedossa mitään ikäviä yllätyksiä teille.
Ei millään pahalla, mutta vanhemmat eivät tunnu ajattelevan asiaa järjellä vaan tunteella. Itse en haluaisi asua omakotitalossa tuon ikäisenä jos minulla ei olisi varaa palkata talonmiestä joka pitää paikat kunnossa.
Realiteettihan on, että kuulut perikuntaan ja jos vanhemmillasi ei ole testamenttia vaikkapa kadonneiden kissojen etsintään saat tietysti sinulle kuuluvan perintöosan. Ei sen asian tietäminen ja ajatteleminen ole väärin. Usein pahinta on se, ettei asioista sovita silloin kuin ihmiset vielä ovat elossa.
Ovatko muut perilliset halukkaita myymään talon sinulle? Usein perintötalon hinta nousee, jos sille on ostaja valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Eläkää nyt, asiat ei saata mennä ihan niin kuin olette ajatelleet. Jos tarvitsette tilaa, niin hankkikaa sitä. Myykää talo ja ostakaa isompi tai laajentakaa se talo. Elämä on nyt.
Emme halua laajentaa, emmekä tästä myöskään ole muuttamassa kuin korkeintaan tuonne. Asutaan syrjässä eikä täällä talot mene hyvin kaupaksi, joten emme panosta tähän kauheita summia. Nyt olemme jo vuosia asuneet tässä näillä neliöillä ja se on ihan ok, mutta lisätilallekin olisi käyttöä. Katsellaan nyt rauhassa ja toteutetaan muita unelmia. Ap
Vierailija kirjoitti:
85-vuotias on ikä, jossa kunto saattaa yhtäkkiä heiketä, vaikka toisin näyttää tällä hetkellä. Muutos voi olla nopeakin. Ennemmin miettisin, miten voitte valmistautua siihen, että vanhemmat tarvitsevat palveluasumista. Asiasta kannattaa jo puhua heidän kanssaan, koska se on edessä lähivuosina.
He eivät halua puhua tällaisista asioista, eivät yhtään. Ei heitä voi siihen pakottaa. Me olemme aiemmin kertoneet että jos haluavat myydä, me ostamme. Eli jos se tilanne tulee eteen että eivät enää pärjää, niin sitten varmaan etenemme asiassa. Ap
Mitäs tuossa on kauheata. Voithan puhua asiasta jo nyt, voihan heillä olla jo ajatuksena muuttaa pienempään.