Olemme aivan hirveitä ajatuksiltamme mutta vanhempani kysyvät joskus emmekö aio laajentaa taloamme kun tämä on niin pieni

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon ajatuskulun täysin. Olisihan tuo tosi käytännöllinen järkiratkaisu. Te saisitte sopivankokoisen talon jonka historian tunnette jopa läpikotaisin (?) eli vähemmän kenties tiedossa mitään ikäviä yllätyksiä teille.

Ei millään pahalla, mutta vanhemmat eivät tunnu ajattelevan asiaa järjellä vaan tunteella. Itse en haluaisi asua omakotitalossa tuon ikäisenä jos minulla ei olisi varaa palkata talonmiestä joka pitää paikat kunnossa. 

Kyllä, tuo talo on kaikilta osin tuttu minulle ja jo miehellenikin. Mutta he tosiaan eivät halua ajatella asiaa. Ovat kyllä hyväkuntoisia ja tekevät itse jopa polttopuunsa, ja varmasti olisivat heikommassa kunnossa jos tätä pakollista tekemistä ja liikkumista ei olisi. Pitää nyt vaan ajatella että me olemme ostohalukkuutemme ilmaisseet, ehkä he joskus siihen tarttuvat. Ap

Sitten ei voi kuin odottaa.

Meillä sama yritys mutta ei appivanhemmat suostu. Eipä se ole kuin odotella.

Siis miksei saisi ajatella? Ottakaa asia puheeksi vanhusten kanssa ja hyvässä lykyssä teette kaupat piankin.