Lapsi ei mene kouluun jos en huolehdi sitä sinne
Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta? Lapsi osaa itse oikein hyvin hoitaa aamutoimet ja mennä kouluun. Mutta ei mene sinne ellen huolehdi häntä sinne. Eli lapsi jää jumittamaan johonkin kohdin. Käytännössä ei edes lähde kotoa aamulla kouluun. Ja jos lähtisi niin jäisin jumittamaan omaan pihaan eikä menisi siitä eteenpäin. Hän kuitenkin tykkää koulusta ja sinänsä mielellään sinne menee. Mutta suhtautuu täysin yhdentekevästi siihen, että kouluun pitäisi mennä, ihan kuin asia ei koskisi häntä tai hänen elämää siinä määrin että hänen pitäisi sinne aamulla lähteä. On kokeiltu kaikenlaiset kannustamiset ja palkinnon onnistumisista ja uhkailut ja seuraamukset (rangaistukset) ja keskustelut ja lisää vielä keskustelut. Mikään ei muuta lapsen suhtautumista siitä, että kouluun meno aamulla ei liity hänen elämään kun tekee mieli nukkua tai tehdä jotain muuta kiinnostavampaa kotona. Neuvoja?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
"Tunnelätinään uskovat vanhemmat yleensä ajattelevat, että rankaiseminen heikentää lapsen tunnetaitoja, joten rangaistuksia ei haluta käyttää. Sen sijaan lätistään vaan niistä tunteista, vaikka lapsi ei yhtään kuuntelisi."
Sinusta siis se että yritetään selvittää lapsen käytöksen syyt ja motiivit on tunnelätinää? Haluaisitko itse elää niin että kukaan ei olisi kiinnostunut koskaan lainkaan siitä miksi sinä teet kuten teet vaan sinua vain rangaistaisiin jos kaikki ei mene kuten joku muu haluaa? Tuskin.
Ja lapsen ymmärtäminen ei tarkoita että mitään rangaistuksia ei tulisi. Rangaistuksia voi tulla mutta ne ovat kohtuullisia ja sellaisia että lapsikin ymmärtää oikeasti miksi ne tulivat ja mikä tärkeitä, mitä keinoja hänelle on jatkossa välttää rangaistukset. Eli esim. että sanoo ensin vanhemmille kun alkaa harmittaa eikä heti tee jotain väärää johon sen purkaa. EIkä vain että jättää rangaistuksen pelossa tekemättä jotain jota kovasti haluaisi tehdä.
Ne jotka ajattelevat tuolla mallilla uskovat, että lapsen huono käytös johtuu siitä, että lapsi kokee harmitus-nimistä tunnetta ja sitten ilmaisee tunnettaan sillä huonolla käytöksellä. Lääkkeeksi huonoon käytökseen tarjotaan tunteiden sanoitusta.
Tosielämässä lapsi on kuitenkin paljon monimutkaisempi olento eikä tunneteoria sovellu lasten käytöksen selittäjäksi. Myös rangaistuksia tarvitaan muita kuin vain se lyhyt peli- tai puhelinkielto josta on muodostunut tunneteoriaan uskovien piireissä ainoa korrekti rangaistus.
Mitä jos menet lapsen kanssa kouluun aikaisemmin, niin että ehdit töihin ajoissa? Lapsi voi odottaa koululla tunnin alkua ja vaikka lukea sarjiksia. Tokaluokkalainen on vielä pieni, puolen vuoden tai vuoden kuluttua voi kouluun meno jo sujua paljon paremmin.
Nepsytutkimuksiin kannattaa hakeutua varmuuden vuoksi, mutta tenttaisin kuitenkin vielä lapselta syytä käytökseensä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti kasvatuskulttuuri on mennyt sellaiseksi, että muiden rangaistusten kuin ruutukiellon käyttö on lasun paikka, joten vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa lapsensa käytökseen ovat heikot."
Koviin rangaistuksiin turvautuvat lähinnä ne joilta muut keinot puuttuvat jo alunperin.
Ei vaan ne muut keinot on kokeiltu.
No ei ole. En tiedä ketään lastaan kovasti rankaisevaa joka olisi ensin kärsivällisesti keskustellut lapsensa kanssa monia kertoja niin että todella haluaa ymmärtää sitä miltä lapsesta tuntuu ja miksi hän toimii niin kuin toimii. Kyllä siinä on menty kymmenessä minuutissa ensin vihaisesta käskystä vielä kovempien äänenpainojen ja uhkausten kautta kohtuuttomiin rangaistuksiin.
No täss
Niin, äiti yrittää saada POIKAlasta kotoa kouluun, kuin lyödä golfpalloa paikasta a paikkaan b. NARULLA eli ilman lujuutta, kuria ja voimaa.
Miksi ette käsitä tätä yksinkertaista vertauskuvaa. Joko äiti on se naru ja RAAHAA poikalasta sinne kouluun joka päivä tai ryhtyy lujaksi. Tai luopuu lapsesta. Mutta ei se ei muutu miksikään, että ei se naru vaan liikuta sitä poikaa.
Ja lapsi on herran jumala 8v. Miettikää mitä tuo on sitten, kun hän on 15v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiminnanohjauksen haasteita, todennäköisesti add tai autisminkirjon asiaa. Kuten jo monet ovat sanoneet, ota yhteyttä koulupsykologiin tai terveydenhoitoon ja pyydä, että lasta tutkittaisiin.
Joo näin teen. Mutta kaipaan silti neuvoja mitä tehdä sitä ennen ennen kuin saamme tuota apua. Kyselin jo alustavasti ja kuulemma voi joutua jonottamaan aika pitkään ennen kuin mikään tutkimus edes alkaa. Ap
No jos ei nyt tiedetä että onko takana joku neurologien ongelma niin aika hankala on hyviä ja toimivia neuvoja antaa.
Laiskuus ja kurittomuus ei ole neurologinen ongelma. Ne lähtee kurilla.
Mutta kun tätien kyhäilemä kasvatustiede ei huomioi biologisia eroja vaan ovat sitä mieltä, että lapsi = lapsi hormoneista ja perimästä huolimatta.
Hauska läppä yrittää kasvattaa poikalapsia suomessa. Ei onnistu ilman erittäin kovakuntoista isää. Kaikista muista miehistä tulee yksinkertisesti ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti kasvatuskulttuuri on mennyt sellaiseksi, että muiden rangaistusten kuin ruutukiellon käyttö on lasun paikka, joten vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa lapsensa käytökseen ovat heikot."
Koviin rangaistuksiin turvautuvat lähinnä ne joilta muut keinot puuttuvat jo alunperin.
Ei vaan ne muut keinot on kokeiltu.
No ei ole. En tiedä ketään lastaan kovasti rankaisevaa joka olisi ensin kärsivällisesti keskustellut lapsensa kanssa monia kertoja niin että todella haluaa ymmärtää sitä miltä lapsesta tuntuu ja miksi hän toimii niin kuin toimii. Kyllä siinä on menty kymmenessä minuutissa ensin vihaisesta käskystä vielä kovempien äänenpainojen ja uhkausten kautta kohtuuttomiin rangaistuksiin
Kun ei puhu kunnolla, miltei mykkä on. Ap
Olet saattanut näin toimiakin kun kirjoitit että on keskusteltu, mutta varmuudeksi:
Kerro totuudenmukaisesti, miksi koulussa pitää käydä. Kunnon perustelut ehkä auttaisi pitämään koulua tärkeänä ja sinne ajoissa menemistä loogisena. Ehkä lapsi ei täysin vielä ymmärrä.
Eli kerro ainakin oppivelvollisuudesta, joka kaikilla lapsilla on. Ja koulussa käymisen hyödyistä. Älä pidä lasta vain tosi pienenä lapsena joka tekee kuten sanotaan. Pidä häntä älykkäänä yksilönä ja keskustelkaa asiasta yhdessä.
Kertoisin myös neutraaliin sävyyn, että koska kouluun menemisen on onnistuttava, haette yhdessä ulkopuolista apua, kunnes hän oppii kouluun menemisen. Ja kerro että hän sen kyllä varmasti oppii. Luota häneen.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olet saattanut näin toimiakin kun kirjoitit että on keskusteltu, mutta varmuudeksi:
Kerro totuudenmukaisesti, miksi koulussa pitää käydä. Kunnon perustelut ehkä auttaisi pitämään koulua tärkeänä ja sinne ajoissa menemistä loogisena. Ehkä lapsi ei täysin vielä ymmärrä.
Eli kerro ainakin oppivelvollisuudesta, joka kaikilla lapsilla on. Ja koulussa käymisen hyödyistä. Älä pidä lasta vain tosi pienenä lapsena joka tekee kuten sanotaan. Pidä häntä älykkäänä yksilönä ja keskustelkaa asiasta yhdessä.
Kertoisin myös neutraaliin sävyyn, että koska kouluun menemisen on onnistuttava, haette yhdessä ulkopuolista apua, kunnes hän oppii kouluun menemisen. Ja kerro että hän sen kyllä varmasti oppii. Luota häneen.
Tsemppiä!
Kyllä nyt 17 v pitäisi ymmärtää ja tajuta. Ei usko, että koulusta on hyötyä kun ostelee vain kryptocoineja ja selailee reddittiä. Ei kovin älykäs. Ap
Musta sä ap vaikutat hyvältä ja vastuuntuntoiselta äidiltä. Tutkimukset toiminnanohjauksen suhteen varmasti hyvä juttu, mutta välttämättä tuossa ei ole vielä mitään poikkeavaa.
Toinen hyvä vinkki, jonka jo näin tässä ketjussa, oli että voiko lapsi mennä kouluun sen verran ajoissa, että ehdit töihin. Just nyt tähän hetkeen se voisi auttaa. Onko aamupäivätoimintaa? Tai toinen, että jos jonkun luokkakaverin vanhempi olisi kotona, niin sinne aamulla ja sieltä kaverin kanssa kouluun. Muuta tukiverkkoa teillä ehkä ei ole, olisit varmaan jo hyödyntänyt sen.
Lapsi on tosi pieni vielä, ja tarvitsee nyt aikuisen apua tähän kouluunlähtöön. Se ei kerro mitään siitä että olisit epäonnistunut jossain, eikä myöskään ennusta mitenkään sitä, mikä tilanne on vuoden tai kahden päästä.
Lapset ovat erilaisia, ihan neurotyypillisetkin. Mun nuorimman lapsen kouluunlähdöt tuon ikäisenä pelasti se, että kotona oli isommat sisarukset seurana ja antamassa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Musta sä ap vaikutat hyvältä ja vastuuntuntoiselta äidiltä. Tutkimukset toiminnanohjauksen suhteen varmasti hyvä juttu, mutta välttämättä tuossa ei ole vielä mitään poikkeavaa.
Toinen hyvä vinkki, jonka jo näin tässä ketjussa, oli että voiko lapsi mennä kouluun sen verran ajoissa, että ehdit töihin. Just nyt tähän hetkeen se voisi auttaa. Onko aamupäivätoimintaa? Tai toinen, että jos jonkun luokkakaverin vanhempi olisi kotona, niin sinne aamulla ja sieltä kaverin kanssa kouluun. Muuta tukiverkkoa teillä ehkä ei ole, olisit varmaan jo hyödyntänyt sen.
Lapsi on tosi pieni vielä, ja tarvitsee nyt aikuisen apua tähän kouluunlähtöön. Se ei kerro mitään siitä että olisit epäonnistunut jossain, eikä myöskään ennusta mitenkään sitä, mikä tilanne on vuoden tai kahden päästä.
Lapset ovat erilaisia, ihan neurotyypillisetkin. Mun nuorimman lapsen kouluunlähdöt tuon ikäisenä pelasti se, että kotona oli isomma
Kiitos! Ei ole aamupäivätoimintaa, kun lapsi siivoaa huoneensa aina aamuisin ja pesee tiskit. Askareet pitää hoitaa ensin. -Ap
Lapseni on kyllä 7 vuotias, valetta siltä tulee suusta aina silti, jos puhuu.
Olen kyllästynyt häneen, jatkossa aion jättää huomiotta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta sä ap vaikutat hyvältä ja vastuuntuntoiselta äidiltä. Tutkimukset toiminnanohjauksen suhteen varmasti hyvä juttu, mutta välttämättä tuossa ei ole vielä mitään poikkeavaa.
Toinen hyvä vinkki, jonka jo näin tässä ketjussa, oli että voiko lapsi mennä kouluun sen verran ajoissa, että ehdit töihin. Just nyt tähän hetkeen se voisi auttaa. Onko aamupäivätoimintaa? Tai toinen, että jos jonkun luokkakaverin vanhempi olisi kotona, niin sinne aamulla ja sieltä kaverin kanssa kouluun. Muuta tukiverkkoa teillä ehkä ei ole, olisit varmaan jo hyödyntänyt sen.
Lapsi on tosi pieni vielä, ja tarvitsee nyt aikuisen apua tähän kouluunlähtöön. Se ei kerro mitään siitä että olisit epäonnistunut jossain, eikä myöskään ennusta mitenkään sitä, mikä tilanne on vuoden tai kahden päästä.
Lapset ovat erilaisia, ihan neurotyypillisetkin. Mun nuorimman lapsen kouluunlähdöt
Kirjoittaja tarkoitti kai aamupäivätoimintaa jossain koulussa?
No niin tietysti, tuo joku rölli vaan jaksaa höpöttää. Oikea aloittaja lienee siellä töissään nyt.
On koulussa aamupäivätoimintaa, mutta niihin ei ehdi, kun askareet hoidetaan aamuisin. -Ap
Täällä vääristellään jatkuvasti minun puheitani, enkä tiedä miten hän arvasi, että lapsi on oikeasti miltei mykkä. Vieläkin kaipailen apua ja tuo sairas trolli saisi poistua jo sekoittamasta ihmisten päitä! ap
Ehkä kannattaisi puhua koulun ja / tai terveydenhuollon ammattilaiselle sen sijaan että hakee joltain keskustelupalstalta ratkaisua?
Vierailija kirjoitti:
Täällä vääristellään jatkuvasti minun puheitani, enkä tiedä miten hän arvasi, että lapsi on oikeasti miltei mykkä. Vieläkin kaipailen apua ja tuo sairas trolli saisi poistua jo sekoittamasta ihmisten päitä! ap
Olet saanut nyt paljon neuvoja, jotka liittyvät siihen, että lähde selvittämään asiaa ammattilaisten kanssa. Ei täältä mitään järkevämpää neuvoa voi tulla.
Ei se sitä muuta että poikalapsi perii isänsä geenit, tarvitsee miehen mallia ja kuria, ja on myös henkisessä yhteydessä tähän isäänsä.
Tiedän yhden miehen jonka isä oli tällainen, ajautui narkomaniaan, ja tämä mies päätyi seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi, melkein tappoi vaimonsa unissaan, ja kaikkea tällaista.
Lapsi ei ole mikään vanhemmastaan erillinen olento ja nämä raikulimiehet vetävät helposti koko sukunsa hännän lokaan. Parempi olisi jopa mennä vaikka munkikis luostariin tai rölliksi metsään, mutta eeeei, kun päihteet ja sekoilu.