Mun lapsilla ei oo lapsuudenkotia
Kommentit (130)
kelläpä vuokralla asuvalla on...siis sellaista jota omana kotinaan voisi pitää. Monet muuttaa vähänväliä ja lapsille ei muodostu mitään kiinteää suhdetta mihinkään kotiin, koska ne on vain asuntoja, ei koteja
Aika monen lapsuudenkoti ei ole enää vanhempien omistuksessa. Normaalia.
Jouduin lapsena muuttamaan usein. Muutot tehtiin äidin takia. Vasta jälkeenpäin ymmärsin kuinka raskasta oli hankkia aina uudet kaverit. Mikään ei ollut pysyvää. Kun sain aikuisena itse lapsen pysyimme samassa asunnossa aina yläkerrassa syntyneeseen vesivahinkoon saakka. Lapseni oli 17 vuotta. Uskoisin, että tällä oli vaikutusta lapseen, oliko se sitten hyvää vai ei, sitä en tiedä. Uskoisin ettei lapselle olisi tullut mieleenkään, että olisi voinut olla toisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten muutatte jatkuvasti?
Ollaan muutettu aina jollain tavalla parempaan asuntoon ja lähemmäs koulua jne.
Ap
Miksi ette muuttaneet kerralla hyvään asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten muutatte jatkuvasti?
Ollaan muutettu aina jollain tavalla parempaan asuntoon ja lähemmäs koulua jne.
Ap
Miksi ette muuttaneet kerralla hyvään asuntoon?
Sellaista ei ole ollut aina tarjolla ja tarpeet ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Ap
Meillä sama juttu ap. Lapsi on nyt 12 ja ollaan muutettu jo 5 krt. Ensin asuimme vuokralla kaksiossa, sitten saimme Hekan kolmion. Asuimme siinä muutaman vuoden ja erosimme lapsen isän kanssa ja muutimme lapsen kanssa rauhallisemmalle alueelle, Hekan asunnon naapurissa asui narkkeja. Kaksiossa asuimme taas 2 v ja sitten muutimme samassa yhtiössä vuokralle kolmioon kun sellainen vapautui. Siinä asuimme viime kevääseen asti, oli pakko muuttaa kun jäin työttömäksi ja vuikra oli kohonnut 400e kk viiden vuoden aikana ja oli 1470 e kk.
Muutimme toiselle alueelle kolmioon mutta lapsi ei halunnut vaihtaa koulua. Kävi sieltä 10 vuotiaana bussilla vaihtaen matkoihin meni tunti suuntaansa. Väsyi siihen ja oli pakko tasd muuttaa kun ei halunnut vaihtaa koulua.
Nyt olemme asuneet pienessä kaksiossa lähellä koulua vuoden mutta tässä asunnossa on taas on ongelmia asunnon kuntoon liittyen. Etsin meille taas asuntoa.
Meillä muutot ovat olleet lukuunottsmatta yhtä muuttoa 5 km sisällä. Yhteistä on se että kun vuokralla asuu on pakko ottaa asunto mistä ei tykkäisikään. Asunto jossa asuimme 5 vuotta oli lapseni lapsuudenkoti ja itsekin kaipaan sinne olin laittanut sen kodiksi. Muutto sieltä oli lapselle kova kolaus.
Nytkin asumme liian kalliissa asunnossa ja saan toimeentulotukea joten maksan erotuksen itse. Kelalle ei painanut lapsen etu ja vuokra kohtuullistettiin.
Muuttoihin mennyt paljon rahaa ja olen joutunut ottamaan pikavippiä. Töitä en saa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä niin väliä jos vuokrakämpissä asuu. Kaikilla ei ole varaa omakotitaloon.
Vuokra-asunto kerrostalossa tai omakotitalo ei ole ainoat vaihtoehdot
Kadun että hankittiin omakotitalo, talo jota tyttäremme piti lapsuudenkotinaan. Nyt kun halusin talon myydä ja mennä itse elämässä eternpäin, tytär nyt siis 24-vuotias. Tuntui lähestulkoon, että jouduin pyytämään siihen luvan, jota en saanut ja nyt kun talo meni kaupaksi, tytär vaikuttaa olevan jotenkin ihan pois raiteiltaan. Olen yrittänyt tukea, vaikka tekisi mieli sanoa, että herätys mene elämään elämääsi ja olet nuori aikuinen, mene ja tee oma elämäsi! Ja mikä sinä olet sanomaan mitä minä teen omaisuudellani!? Olisi sitten tytär ostanut rapistuvan, jatkuvasti huoltoa tarvitsevan talon pikkukylältä. Pistin käden kyynärpäitä myöten ristiin kun ostaja löytyi, kivi tippui sydämeltä ja olin niin onnellinen. Ja sitten aikuinen nainen aiheuttaa tällaista tuskaa. Jakaa sosiaaliseen mediaan päivityksiä miten kaipaa kotiaan ja mikään paikka ei enää tunnu koskaan samalta. Huoh. Ihmiset, älkää hankkiko lapsillenne ns. lapsuudenkoteja, ongelmiin joudutte.
Eräs lapsuudenkaveri samalta kylältä tuntui menevän ihan tolaltaan, kun isänsä möi heidän lapsuudenkotinsa. Nykyään tämä tuttu asuu ilmeisesti mummonsa nurkissa, eli vissiin jotain elämänhallinta ongelmia on.
Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.
Ap on tosin molempia, valitettavasti.