Uhriutuminen työpaikalla
Miksi joillekin on niin vaikeaa ymmärtää, että ei riitä, että tulee töihin, hengailee jotain työajalla, ja juttelee mukavia työkavereiden kanssa, vaan ne työtehtävätkin pitäisi hoitaa? Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että jos yksi jättää työtehtävänsä tekemättä, muut joutuvat tekemään ne, ja se vaikeuttaa muiden selviytymistä omista töistään? Sitten, kun tämä tulee puheeksi, uhriudutaan. On niin vaikea käsittää tätä, niin vaikea! Onko muiden työpaikoilla vastaavaa? Mistä tällainen käytös johtuu? Ja mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Esimies on tyytyväinen, kunhan hommat tulee tehtyä, ei välitä siitä, että yksi ei tee mitään, ja muut joutuvat tekemään hänenkin työnsä.
Kommentit (8)
"Miksi te ne teette? Ei se uhrautuminenkaan kaunista ole. Teette jatkossa vain omat hommat, niin ongelma on ratkaistu ja loppu on esimiehen ja tämän uhriutujan välinen asia."
Koska jonkun on pakko tehdä. Kyse ei ole esineistä vaan ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ne teette? Ei se uhrautuminenkaan kaunista ole. Teette jatkossa vain omat hommat, niin ongelma on ratkaistu ja loppu on esimiehen ja tämän uhriutujan välinen asia.
No kun se aiheuttaa ketjureaktion, jos sitä ei joku tee niin mikään ei etene
Persu ulisee ja keksii paskaa kun kannatus romahti rökääleesti pohjamutiin ja tippuu edelleen. 😝😝😝
"Yhyy, en halua jutella tuon kanssa, enkä tehdä töitä tuon kanssa".
Muille se esitetään: "se kiusaa minua, eikä halua jutella mun kanssa eikä tehdä töitä mun kanssa."
Pahimmat työpaikkakiusaajat on parhaita näyttelijöitä.
Ratkaisu: muut jättävät hänen työnsä tekemättä ja tekevät vain omansa.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: muut jättävät hänen työnsä tekemättä ja tekevät vain omansa.
Toimii vain teoriassa. Käytännössä johtamistaito on Suomessa niin heikkoa, että ennemmin vaativat jotain muuta tekemään ne hommat kuin puuttuvat lusmuilijoihin, joilla riittää aina loputtomasti tekosyitä jättää työt tekemättä. Näähän on taitavia vetoamaan uupumukseen, sairauksiin, henkilökohtaiseen elämään, lapsiin ymv, millä ei pitäisi olla mitään tekemistä töiden kanssa, mutta esihenkilöt on näiden ratkaisemisessa täysin kädettömiä.
Esihenkilöt haluaa mieluummin säilyttää hyvät suhteet ja uhraa aina ensimmäisenä ne, jotka esimerkiksi taloudellisesti heikomman aseman takia mieluummin joustaa kuin ottaa riskin menettää työpaikkansa.
Töiden järjestely on esihenkilöiden hommaa ja heille maksetaan siitä. Omalla työpaikalla esihenkilöt eivät kuitenkaan tee yhtikäs mitään muuta, kuin kirjaavat sairaus- ja vuosilomat. En ole ennen tällaista nähnyt.
Tieto ei myöskään todennäköisesti kulje, jos olen sidottu hankkeeseen x ja y ja joudun näitä johdon käskystä priorisoimaan projektin z kustannuksella, ja tästä sovittu kahden kesken esihenkilön kanssa. Kollega näköjään hoitaa nyt projektia z, mutta koskaan ei ole mitään tästä yhteisesti puhuttu eikä tiedotettu. Toivon että asia on järjestetty asianmukaisesti...
Miksi te ne teette? Ei se uhrautuminenkaan kaunista ole. Teette jatkossa vain omat hommat, niin ongelma on ratkaistu ja loppu on esimiehen ja tämän uhriutujan välinen asia.