Lue keskustelun säännöt.
Rehellinen tunteesi äitiäsi kohtaan?
Kommentit (70)
Rakkaus, mutta myös turhautuminen, haikeus, huono omatunto. Äiti on oman aikansa tuote, kuten me kaikki. Fiksu ja hauska nainen, mutta kasvatettu marttyyri-passaajaksi, joka jäi turhan paljon isäni tossun alle, enimmäkseen omasta halustaan. Minua kuitenkin aina tuki ja usutti käyttämään potentiaaliani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aina ollut neutraali, ei rakastava mutta ei inhoavakaan. Huolehti meistä lapsista (2). Kun sairastui dementiaan me huolehdimme hänelle apuja jotka järjestyikin hyvin, viikko sitten sai palvelukotipaikan.
Rasittava, velvollisuudentunto. Puuttuu kaikkeen. Ei pysy enää kärryillä maailmasta, mutta silti vaatii jatkuvia raportteja ja tunkee nokkansa joka asiaan. Sitten kommentoi niitä puolittaisen tiedon varassa besserwisserinä ymmärtämättä edes kokonaisuutta. Todella raskas ihminen nykyään. Elämä supistunut pieneksi, koen hyvin paljon velvollisuudentuntoa häntä kohtaan. Tavallaan säälinkin, koska eihän hänellä ole elämässä juurikaan enää ihmisiä. Pari vanhaa ystävää on mennyt huonoon kuntoon ja muuten on sellainen, ettei hänellä ole kauheasti ystäviä koskaan ollut.
En tiedä sitten, miltä se tuntuu, kun aikanaan kuolee. Tällä hetkellä se olisi jopa helpotus. Olen kamala ihminen, mutta näen edessäni vuosien pahenevan kierteen tätä samaa. On kuitenkin fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa ja vasta 75-vuotias, mutta taantuminen on alkanut. Ei ole kuitenkaan muistisairas. Kuinka kamalaksi tämä vielä menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan tunne enää mitään. Ennen tunsin vihaa ja surua. Olen ilmeisesti pystynyt jo päästämään irti. Emme ole yhteydessä, hän on arvaamaton ja turvaton.
Äitini on kiihkouskovainen, rajaton marttyyri, joka elää tunteella ja puhuu yhtenä hetkenä yhtä ja kohta sama asia onkin jo toisin. Tunteeni häntä kohtaan on voipunut sietäminen, kun harvoin tapaamme. Hetkittäin jopa hieman lämpimiäkin tunteita. Nykyään pystyn laittamaan hänelle rajat ilman, että raivostun. En tosin aina.
Äiti on myös antelias ja välittävä, sekä herkkä esteetikko. Ja kyllä, olen antanut hänelle anteeksi menneet tapahtuneet hulluudet. Kun hän ei pysty käytöstään tietoisesti tarkkailemaan ja muuttamaan, niin ei vain pysty.