Lue keskustelun säännöt.
Rehellinen tunteesi äitiäsi kohtaan?
Kommentit (70)
Mun äidillä on dementia. Kyselee koko ajan samoja asioita.
Äitini on ollut masentunut vuosikymmeniä. Diagnoosina vakava masennus.
Hän sai aivovamman kolarissa.
Hän on ollut jotenkin epävakaa. Puhunut kuolemastaan. Siis jo mun lapsuudessa.
Parhaansa on takuulla yrittänyt. Ei vaan pysty parempaan.
Haluaisin itse: pystyä halaamaan häntä ja olemaan kärsivällisempi.
Tämä kaikki. Kunpa pystyisin olemaan hänelle ystävällisempi. Hermostun häneen. Nyt hänellä on maratonkysely. Kuka sinä olet onko sinulla perhettä. Ai, sulla on mies, miksen ole tavannut häntä. Kauanko olette olleet naimisissa. Ai 25 vuotta, miksen ole tavannut miestäsi. Onko teillä lapsia. Menin toiseen huoneeseen. Nyt kyselee mieheltäni. Sanoo, että voi jopa menehtyä tähän jännitykseen. Itku tulee kohta kuulemma. Tämä, kun mieskin sanoi, että ei jaksa enää vastailla.
Ja minä ja mies ollaan muutettu hänen luokseen omaishoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudellinen, ei ongelmia.
Olen osannut aina suhtautua elämään.
Äitini ei ole ollut minulle samanlainen kuin muille sisaruksille ja tarpeitani on sivuutettu mutta en ole katkeroitunut.
Isän kuoltua välimme äitini kanssa lämpenivät uudestaan ja hän on oppinut tuntemaan minua paremmin, olen isän kaltainen enemmän kuin muut. Äitini ei oikein pidä siitä että hänestä huolehditaan tai että sanotaan jos toimii väärin joten yritän pysyä poissa tästä roolista jatkossa koska enää ei ole tarvettakaan.
Pidämme yhteyttä kuitenkin ja ymmärrämme erilaisuutemme, välit ovat rentoutuneet siksikin että äitini ei tarvitse esittää minulle hienoa ihmistä. Hän tietää että saa olla täysin vain oma itsensä ja on silti hyväksytty ihminen.
Asialliset välit, mutta olen työstänyt asiaa. Ennen janosin tukea ja kannustusta, mutta nyt olen hyväksynyt tilanteen että niitä ei tule joten näillä mennään.
Ymmärrätkö, että äitisi on luultavasti tyhmä? Sellaiselle ulkoiset raamit ovat tosi tärkeitä, ja niille ollaan uskollisia. Se mistä kiinnostut, on hänen karttansa ulkopuolella, joten sinut on äkkiä palautettava takaisin sieltä. Hänellä ei ole muita keinoja kuin käydä kaiken sellaisen kimppuun, mikä menee vähänkään väärään suuntaan. Sinun tehtäväsi on jättää kaikki mahdollinen sellainen kertomatta, joka ahdistaa häntä. Opettele johdattelemaan häntä sinne päin, mihin hänet haluat.
Mitä tapahtuu, jos joku raivostuu takaisin tai muuten laittaa rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitollisuus
Pystytkö oikeasti vain antamaan kaiken anteeksi?
Antamaan anteeksi mitä? Herranjestas sentään! Ei kaikkien äidit aiheuta lapsilleen traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpimät tunteet, en ehkä osannut tarpeeksi arvostaa kun oli vielä elossa. Kuoleman jälkeen arvostus on noussut. Ymmärrän nyt monet asiat paremmin. Hyvä äiti oli, ajoittain tiukka ja ehkä ankarakin, mutta huomaan nyt että se oli omaksi parhaakseeni.
Äiti oli hullu paska joka hakkasi niin että vintti pimeni. En anna anteeksi myöskään niille jotka asiasta tiesivät eivätkä puutuneet mitenkään. Toivottavasti palavat helvetissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, että äitisi on luultavasti tyhmä? Sellaiselle ulkoiset raamit ovat tosi tärkeitä, ja niille ollaan uskollisia. Se mistä kiinnostut, on hänen karttansa ulkopuolella, joten sinut on äkkiä palautettava takaisin sieltä. Hänellä ei ole muita keinoja kuin käydä kaiken sellaisen kimppuun, mikä menee vähänkään väärään suuntaan. Sinun tehtäväsi on jättää kaikki mahdollinen sellainen kertomatta, joka ahdistaa häntä. Opettele johdattelemaan häntä sinne päin, mihin hänet haluat.
Mitä tapahtuu, jos joku raivostuu takaisin tai muuten laittaa rajoja?
Niin tämä sille, jonka äiti halusi kaiken menevän hänen lyhyen ohjekirjansa mukaan, talosta uskontoon.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä on dementia. Kyselee koko ajan samoja asioita.
Äitini on ollut masentunut vuosikymmeniä. Diagnoosina vakava masennus.
Hän sai aivovamman kolarissa.
Hän on ollut jotenkin epävakaa. Puhunut kuolemastaan. Siis jo mun lapsuudessa.
Parhaansa on takuulla yrittänyt. Ei vaan pysty parempaan.
Haluaisin itse: pystyä halaamaan häntä ja olemaan kärsivällisempi.
Tämä kaikki. Kunpa pystyisin olemaan hänelle ystävällisempi. Hermostun häneen. Nyt hänellä on maratonkysely. Kuka sinä olet onko sinulla perhettä. Ai, sulla on mies, miksen ole tavannut häntä. Kauanko olette olleet naimisissa. Ai 25 vuotta, miksen ole tavannut miestäsi. Onko teillä lapsia. Menin toiseen huoneeseen. Nyt kyselee mieheltäni. Sanoo, että voi jopa menehtyä tähän jännitykseen. Itku tulee kohta kuulemma. Tämä, kun mieskin sanoi, että ei jaksa enää vastailla.
Ja m539
Miksi omaishoidatte, jos hän ei ole miellyttävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äippä kutsuu kohta iltapalalle. M49
Ainoa joka soittelee mun kanssa säännöllisesti. Varmaan velvollisuudesta hänkin. Mutta siis ihan ok välit. On auttanut mua lastenhoidossa paljon, mitä arvostan. Mutta siis huomaa kyllä meidän elämien erilaisuuden. Mä oon tehnyt uraa, ja hän on ollut kotiäitinä, niin onhan siinä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä on dementia. Kyselee koko ajan samoja asioita.
Äitini on ollut masentunut vuosikymmeniä. Diagnoosina vakava masennus.
Hän sai aivovamman kolarissa.
Hän on ollut jotenkin epävakaa. Puhunut kuolemastaan. Siis jo mun lapsuudessa.
Parhaansa on takuulla yrittänyt. Ei vaan pysty parempaan.
Haluaisin itse: pystyä halaamaan häntä ja olemaan kärsivällisempi.
Tämä kaikki. Kunpa pystyisin olemaan hänelle ystävällisempi. Hermostun häneen. Nyt hänellä on maratonkysely. Kuka sinä olet onko sinulla perhettä. Ai, sulla on mies, miksen ole tavannut häntä. Kauanko olette olleet naimisissa. Ai 25 vuotta, miksen ole tavannut miestäsi. Onko teillä lapsia. Menin toiseen huoneeseen. Nyt kyselee mieheltäni. Sanoo, että voi jopa menehtyä tähän jännitykseen. Itku tulee kohta kuulemma. Tämä, kun mieskin sanoi, että ei jaksa enää vastailla.
Ja minä ja mies ollaan muutettu hänen luokseen omaishoitamaan.
Miten tuore tilanteenne on?
Tärkeintä on päästä itse riittävästi ovesta ulos. Silloin jaksaa paremmin. Teidän pitäisi pystyä luomaan turvallisuudentunnetta ja rauhaa, ehkä se vähentäisi kysymyksiäkin. Pystyttekö ajattelemaan häntä lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sääli, välillä inho.
Samoin. Onneksi ei tarvitse tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä kyllä hirvittää nämä vauvalaisten vaatimukset.. ihan varmaan olen huutanut ja rähjännyt, puolisokin oli tärkeä, en ole varmaan riittävästi kehunut hyvää koulumenestystä , korkeaa koulutudta, hyväpalkkaista uraa. En ole tajunnut että niistä pitäisi jatkuvasti kehua ja kannustaa. En kysele enkä neuvo aikuisia lapsiani, sekin paha. Olen se etäinen äiti.
Oman äitiin oli välit hyvät, en häneltä mitään jotain odottanut mitä täällä ihmiset vielä vanhuksiltaan odottavat. Pikemmin yritin säästää häntä asioiltani ja ymmärtää häntä, ikäänsä, vaivojaan.
Kuulostaa mieheni isältä. Lapsuuden vammat tuottaa tuollaista. Annoin mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
On pilannut elämäni niinkuin on kyllä isänikin,M38.
Ajattelin näin ennen, mutta kumma juttu isän kuolinvuoteen äärellä istuessa ei ollut enää mitään katkeria tunteita häntä kohtaan. En oikein osaa vastata kysymykseen rehellisistä tunteista äitiäni kohtaan. En jaksa enää vihata, kauhean raskasta ja kuluttavaa vaan itselleni. Parempi pitää etäisyyttä jos toisen kanssa ei tule toimeen.
Mutsi oli alkoholisti, joka pilasi koko perheen elämän. En tuntenut mitään, kun hän kuoli, vaikka näennäisesti väleissä oltiinkin.
No, äidin siunaus: naispappi sanoi jotenkin näin: Sinä (äidin etunimi) sairastelit paljon täällä maanpäällisessä elämässäsi, nyt kuljet iloisena siellä Taivaan Valtakunnassa, vailla kipuja.
Siinä vaiheessa minulta (miehenä/poikana) pääsi itku.
Tosi ristiriitainen.
Kun olen tutustunut joidenkin ikäisteni ihaniin äiteihin (kyse ei nyt ole mistään vain ulospäin annetusta kuvasta), tunnen pohjatonta surua ja katkeruutta siitä, miksei mullakin voisi olla sellaista äitiä. Miten en edes tiennyt aiemmin että oikeasti on olemassa sellaisia?! Miksi sitten nyt pitää tietää kun se vaan sattuu enkä voi saada sellaista??
Toisaalta voin osittain ymmärtää äitiäni, mutta ymmärryksen venyttämisellä kohtuuden rajoissa on rajansa.
Joo. Ja se on hyvä asia. Tietysti täysin kelvottoman äidin lapselle se on ikävää, että hyvin harva ymmärtää. Mutta älkää laittako kaikkien muiden ihmisten viaksi sitä suurta onnettomuutta, mikä siitä seuraa, että oma sattuu kuulumaan tuohon onneksi vähälukuiseen joukkoon täysin kyvyttömiä äitejä. Teillä on käynyt paska säkä.