Sinä, jolla on asunto/kiinteistö, jota et aio myydä KOSKAAN, koko elinaikanasi.

Sukutila.

Missä sitä sitten asuu, jos asuntonsa myisi?

Kotia en myy, koska asun tässä. 

Kesämökkiä en myy, koska jää seuraaville sukupolville, ollut suvussa jo pitkään.

Asun tässä niin kauan kun kunto kestää. Jos elän niin kauan ja huonokuntoisena etten voi asua tässä muutan kaupunkiin ja pidän tämän kesämökkinä. Jos en enää jaksa käydä täällä tai joudun hoivakotiin voisin periaatteessa myydä, mutta kukaan ei osta syrjäseudulta vanhaa taloa jossa ei sähkön lisäksi muita mukavuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kotia en myy, koska asun tässä. 

Kesämökkiä en myy, koska jää seuraaville sukupolville, ollut suvussa jo pitkään.

 

Mitä jos seuraava sukupolvi ei halua sitä mökkiä? Kauhea rasite tuollainen sukuperintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotia en myy, koska asun tässä. 

Kesämökkiä en myy, koska jää seuraaville sukupolville, ollut suvussa jo pitkään.

 

Mitä jos seuraava sukupolvi ei halua sitä mökkiä? Kauhea rasite tuollainen sukuperintö.

Voivat sen sitten myydä. Eri

Miksi pitäisi? Muuttaa johonkin vuokra-asuntoon maksamaan kalliita vuokria josta kumminkin voidaan helposti potkia pellolle.

Omistusasunnossa (asunto-osake) asuvan voisi olla järkevää ottaa käänteistä asuntolainaa (tjsp) saadakseen lisää käyttörahaa esim. matkusteluun tai mistä tykkääkin.

Joo.  Oli tarkotus asua tässä huoneistossa loppuikä. Mutta alakerran vanhalle ukolle tuli happirikastin joka mölyää 16 tuntia vuorokaudessa 

 Hel. Ve tti      on irti

  Vihaan vanhoja ukkoja. Miksi näitä kovaäänisiä hurisevia happirikastimia lykätään varhan toimesta pilaamaan naapurien  elämäntyön ansaitsemien oman asunnon elämää?   Kuolen Kohta.  🤮🤮🤮🤮🤮

Olen laittanut puutarhaa 30 vuotta, se ei ole hätäisten hommaa. Lapset tehkööt mitä haluaa, tästä ei paljoa saa. 

Kesämökki on tosi rakas paikka ja aion käydä siellä niin pitkään kuin voin. Se on hankalan matkan takana eikä sinne pääse autolla, joten jossain vaiheessa, jos tarpeeksi raihnaiseksi elän, tulee käymään niin, etten sinne enää pääse. Siinä vaiheessa annan sen lapsilleni lahjaksi. Jos he eivät haluaisi sitä, vasta sitten myisin (jos raaskisin, en ole varma, pystyisinkö).

Mä olen miettinyt tätä monessa ketjussa. Että olenko ainoa, joka ei todellakaan ole valmis myymään taloaan, ikinä?

Kun monessa ketjussa tuntuu olevan kaikille niin selvää, että jos vaikka muutetaan yhteen, niin kummankaan taloon ei muuteta, vaan myydään kaikki ja ostetaan uusi. Mulle taas on täysin selvää ettei ketään voi vaatia myymään vaikka sukutilaansa tms tärkeää paikkaa.

Mä en myy ikinä. Koska vanha talo, ni uudet omistajat kuitenkin löytäis tästä jotain kamalia piileviä vikoja ja joutuisin korvaamaan heille älyttömiä summia.

Sukutila (jossa ei edes asuta) ei myydä, jos vain rahat piisaa. Seuraava sukupolvi tekee sitten mitä tekee. Tunteella mennään.  

Sukutila, ollut suvussa reilusti yli 100 vuotta ja päärakennus hyvässä kunnossa.

En kehtaa olla se sukupolvi joka tuosta luopuu.

Vierailija kirjoitti:

Sukutila (jossa ei edes asuta) ei myydä, jos vain rahat piisaa. Seuraava sukupolvi tekee sitten mitä tekee. Tunteella mennään.  

Eikö kannattaisi kuitenkin myydä mielummin ajoissa kuin antaa lahota? Arvo laskee jos ei käytetä ja hoideta.

Miellyttävä pieni kaksio Helsingin kantakaupungissa, kuitenkin luonto alle 10min kävelymatkan päässä ja pyörällä keskustaan 6-7 minuutissa. Kaikki palvelut ja urheilupaikat lähellä. Ostin kun sain ensimmäisen vakityöpaikan, asuin itse nuorena pari-kolmekymppisenä, nyt eläkesäästönä ja mahdollisena vanhuuden kotina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukutila (jossa ei edes asuta) ei myydä, jos vain rahat piisaa. Seuraava sukupolvi tekee sitten mitä tekee. Tunteella mennään.  

Eikö kannattaisi kuitenkin myydä mielummin ajoissa kuin antaa lahota? Arvo laskee jos ei käytetä ja hoideta.

Lakkaa sinä jankuttamasta arvon laskemisesta. Kaikilla ei raha ole tärkeintä elämässä 

Mun ukkini rakentanut sen. Järvenrannalla.

Koska kukaan ei osta eikä ota edes ilmaiseksi, antaisin kyllä. Perintönä tullut 1970-luvun asunto pikkukaupungissa auringonlaskun alueella. Vuokrallekaan sitä ei saa. Ainoat asunnot, joille ko. paikkakunnalla on kysyntää, on vanhusten hoivapaikat.... Toistaiseksi pystyn kulut maksamaan, noin 2 vuoden päästä en enää. Itse en voi sinne muuttaa kun työpaikka on toisaalla yli 400 km päässä eikä tossa kaupungissa ole töitä poislukien hoivalaitokset ja hautaustoimistot.