Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde solmussa
08.08.2025 |
Olen huono sanoittamaan tunteitani ja se mitä suustani tulee ulos, ei ole sitä mitä haluaisin sanoa, sanon sen väärään paikkaan tai väärällä äänensävyllä. Näin ollen en saa sanottua mitä haluan ja toivon ilman järjetöntä riitaa ja olen vain tottunut nielemään pahan oloni.
Olemme olleet yhdessä yli 20v. Lapsia saimme vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen kaksi ja he ovat alakouluikäisiä. Olen aina ollut se, joka haluaa enemmän läheisyyttä, kosketuksia, hymyjä, kädessä kävelyä julkisilla paikoilla ja seksiä. Rakkauden kieleni ja sen osoittaminen on fyysinen.
Jo suhteen alkuvuosina tästä oli riitoja ja olin jo eroamassa ja hankkimassa kimppakämppää parin kaverin kanssa. Jäimme kuitenkin yhteen ja seuraavat vuodet menivät mukavasti kaikilla elämän osa-alueilla.
Vaimoni on ollut aina epävarma ulkonäöstään. Vaikka puolueellinen olenkin, niin hänen kasvonsa ovat kauniit, hymy hurmaava ja vartalo tiimalasimainen. Hänninen myös sitä sorttia, joka kaunistuu ikääntyessään. Epävarmuudet johtuvat mahdollisesti teini-iän tapahtumista. Sukulaismies oli jossain juhlissa verrannut häntä Pamela Anderssoniin tämä on johtanut siihen, että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa. Onneksi välissä oli n. 10v. jakso, jolloin hän nautti seksistä ja ratsastaessa päälläni, olin taivaassa. Raskauksien yrittämisen aika oli hienoa aikaa, kun silloin ei tarvinnut miettiä onko nyt soveliasta halata, koskettaa, puhua läheisyydestä, puristaa pyllystä. Raskausaikana läheisyyttä ja seksiä oli paljon aivan loppuun asti.
Toisen lapsemme jälkeen tämä, ainakin minulle tärkeä osa parisuhdetta ja elämää on lähtenyt alamäkeen ja rajusti. Muutama vuosi sitten kosketukset vähenivät, seksistä ei saanut puhua ollenkaan, kerran kuussa illalla pimeässä alkoi olla vakiotahti. Nyt edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä lokakuussa 2024. Tämä alkaa käydä psyyken päälle.
Kun olen asiaa yrittänyt ottaa puheeksi useiden vuosien aikana, hän on noussut samantien takajaloilleen, ajattelen vain seksiä jne. kummatkin hermostuvat, lapset ovat joutuneet todistamaan huutoa ja ovien paiskomista ja en saa sanottua mitä olen halunnut sanoa. Enää emme anna edes iltasuudelmaa tai toivota toisillemme hyvää yötä. Emme keskustele muuta kuin lapsista ja elämän arkisista asioista. Se että en voi hyvin henkisesti, näkyy käytösestäni, olen ärtynyt, väsynyt, kiukkuinen, puran pahaa oloani muihin, unohtelen asioita, jätän asioita tekemättä, työt kärsivät, ainoa ystävyyssuhde kärsii.
Saan vain kehotuksen hoitaa itseni kuntoon, mennä vihanhallintakurssille yms. Hän on jotenkin onnistunut ulkoistamaan itsensä ulos tästä tilanteesta. Elämä on lyhyt ja olen jo useasti miettinyt olemmeko ylittäneet jo sen rajan, josta ei ole enää paluuta. Kauanko tätä enää jaksaa.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, mutta kiitos jos luit loppuun asti.
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...että hän on aina peitellyt rintojaan vaatetuksella, alussa myös minulta seksin yhteydessä. Tämä oli tissimiehelle kauheaa."
Taidat olla kuitenkin aika ulkonäkökeskeinen. En ihmettele, jos nainen tuntee itsensä kanssasi epävarmaksi. Rinnat muuttuu ja joskus voi käydä niinkin, että toisesta tai molemmista joutuu luopumaan kokonaan.
Pidän vaimoni ulkonäöstä, olen aina pitänyt ja tulen pitämään. Paino on vaihdellut vuosien aikana ehkä 15-20%. Tavatessamme painoa oli enemmän, kuin nyt. Hän voi menettää vaikka toisen rinnan tai minä voin sokeutua, entä sitten?
Miksi rakastamansa ihmisen edessä pitäisi häpeillä? En ole koskaan ollut unelmavartaloinen ja en pidä ulkonäöstäni. En kuitenkaan häpeä
Aplla on oikeus omiin ajatuksiinsa ja mieltymyksiin, mutta vaimolla on oikeus omaan kehoonsa. Todennäköisesti apn yksityiskohtaiset selostukset siitä mistä hän nauttii, eivät sytytä vaimoa millään tavalla koska ne pyörivät niin paljon juuri miehen halujen ja katseen ympärillä. Ja siis ap kirjoittaa kyllä hyvin, eikä siinä ole vikaa, mutta jotta tuo solmu ratkeaa, apn pitäisi koittaa löytää vaimonsa näkökulmaa ja aidosti ymmärtää sitä. Mitä enemmän ap pyörii omien tarpeiden ympärillä, sitä kauemmin todennäköisesti kestää että vaimo löytää oman halunsa.
Todennäköisesti vaimo kaipaa ensin riittävästi omaa aikaa yksin ilman että joku on häneltä jotain vailla, ja vasta sitten kun sitä järjestyy säännöllisesti, halut saattaa herätä.
Nyt seksiä vaativa mies voi henkisesti tuntua samalta kuin huomiota ja huolehtimista kaipaavat lapset. Vaikka rakkaita kaikki, ihmisellä on myös omia tarpeita kuten tarve omaan tilaan ja rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita hänelle kirjeitä. Kirjoitat hyvin.
Olette molemmat erittäin turhautuneita ja luottamuksenne sekä itseen että toisen hyvään tahtoon on karissut. On ihan mahdollista päästä siitä yli. Sopikaa seksitön jakso, jonka aikana hänen ei tarvitse varjella itseään. Silloin voitte keskustellakin ehkä, kun pahin veresliha alkaa arpeutua.
Ymmärtäkää, että koette hyvin samantyylisiä tunteita molemmat. Teitä ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää, teiltä vaaditaan älyttömiä, ja olette tulleet henkisesti hylätyiksi, petetyiksi ja olette niin armottoman yksin.
Sopikaa, ettei se ole kummankaan syytä. Asiat nyt vain ovat päätyneet tähän sarjana väärinkäsityksiä. Ottaa varmaan aikansa, mutta antakaa toisillenne anteeksi.
Olen tunnistanut itsessäni erityisherkkyyden piirteitä. Koen mm. pettymyksen tunteita voimakkaina, väl
Onko vaimo sanonut nimenomaan noin, että tunteesi/halusi häntä kohtaan on väärin? Vai kenties, että vaatiminen ja painostaminen haluamiseen on hänestä ahdistavaa?
Lähde nyt hyvä mies kävelemään.
Täällä Suomessa - ja yleensäkin - erotaan ihan liian harvoin ja ihan liian raskaasti otetaan koko eroprosessi.
Minusta joku sanoi aikaisemmin osuvasti: miten luonnotonta onkaan, että kahden ihmisen edellytetään pysyttelevän yhdessä koko ikänsä ja koko ajan pitäisi vielä rakastaa sitä toista osapuolta. Rakkauden saa kyllä käyntiin, mutta sitä on pidettävä yllä eri tavoin. Ja nyt teidän suhteessa rakkautta ei ole pidetty käynnissä pitkään aikaan millään tavalla.
On vain etääntymistä, kiukuttelua, riitelyä. Sano vaimollesi suoraan, että haluat rakastaa häntä, mutta jos hän ei rakasta sinua tai edes ajattele koskaan voivansa rakastaa sinua, niin lähdet kävelemään. Kerro, että jos hän haluaa viettää aikaa kanssasi (ei-seksuaalista kanssakäymistä) niin hän on tervetullut, mutta et suostu kynnysmatoksi. Jos rakkautta ei löydy, niin lähtö on lähellä.
Mikään ei ole niin typerä kuin ihminen, joka kituu toimimattomassa avioliitossa - jossa rakkaudesta ei ole tietoakaan - jonkun sellaisen asian takia, kuin toisten ihmisten toitottama "sitoutuminen" tai jotkut yhteiskunnan arvot. Sitä paitsi eron jälkeen on usein molemmilla osapuolilla helpompaa hoitaa paitsi omat velvoitteensa, myös olla parempi vanhempi yhteisille lapsille. Niin että älä ainakaan "lasten takia" -argumenttia käytä pitkittääksesi avioliittoasi.
Jokaisen parisuhteen pitäisi kestää yksi kysymys: jos saisit kääntää kelloa taaksepäin, niin haluaisitko yhä uudelleen alkaa parisuhteeseen tämän saman ihmisen kanssa, kyllä vai ei? Jos vastaus on kyllä, niin silloin liittoa kannattaa jatkaa, mutta jos vastaus on ei, niin kannattaa valmistautua lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Lähde nyt hyvä mies kävelemään.
Täällä Suomessa - ja yleensäkin - erotaan ihan liian harvoin ja ihan liian raskaasti otetaan koko eroprosessi.
Minusta joku sanoi aikaisemmin osuvasti: miten luonnotonta onkaan, että kahden ihmisen edellytetään pysyttelevän yhdessä koko ikänsä ja koko ajan pitäisi vielä rakastaa sitä toista osapuolta. Rakkauden saa kyllä käyntiin, mutta sitä on pidettävä yllä eri tavoin. Ja nyt teidän suhteessa rakkautta ei ole pidetty käynnissä pitkään aikaan millään tavalla.
On vain etääntymistä, kiukuttelua, riitelyä. Sano vaimollesi suoraan, että haluat rakastaa häntä, mutta jos hän ei rakasta sinua tai edes ajattele koskaan voivansa rakastaa sinua, niin lähdet kävelemään. Kerro, että jos hän haluaa viettää aikaa kanssasi (ei-seksuaalista kanssakäymistä) niin hän on tervetullut, mutta et suostu kynnysmatoksi. Jos rakkautta ei löydy, niin lähtö on lähellä.
Mikään
Mun mielestä tuo sinun kirjoitus voisi toimia jos ap ja vaimo olisi lapsettomia, mutta erityislapsen työssäkäyvällä äidillä aika voi oikeasti olla niin tiukilla, että on niin väsynyt että rakkaudesta riippumatta ei vain voimavarat riitä suhteen ylläpitoon. Kuvittele jos aamuviidestä iltakymmeneen joutuisit hoitamaan työtä ja perheen tarpeita ilman omaa aikaa. Siis pahimmillaan ei pysty käymään edes vessassa ilman että siellä on yksi tai useampi perheenjäsen oven takana jotain vailla.
Äiti kato
Sisko löi
Missä mun housut on
Koira haukkuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde nyt hyvä mies kävelemään.
Täällä Suomessa - ja yleensäkin - erotaan ihan liian harvoin ja ihan liian raskaasti otetaan koko eroprosessi.
Minusta joku sanoi aikaisemmin osuvasti: miten luonnotonta onkaan, että kahden ihmisen edellytetään pysyttelevän yhdessä koko ikänsä ja koko ajan pitäisi vielä rakastaa sitä toista osapuolta. Rakkauden saa kyllä käyntiin, mutta sitä on pidettävä yllä eri tavoin. Ja nyt teidän suhteessa rakkautta ei ole pidetty käynnissä pitkään aikaan millään tavalla.
On vain etääntymistä, kiukuttelua, riitelyä. Sano vaimollesi suoraan, että haluat rakastaa häntä, mutta jos hän ei rakasta sinua tai edes ajattele koskaan voivansa rakastaa sinua, niin lähdet kävelemään. Kerro, että jos hän haluaa viettää aikaa kanssasi (ei-seksuaalista kanssakäymistä) niin hän on tervetullut, mutta et suostu kynnysmatoksi. Jos rakkautta ei l
Yhdellä pariskunnalla oli kolme alle kouluikäistä poikaa ja niillä oli varmaan kaikilla joku adhd. Oltiin siis kerran käymässä ja se ralli oli jotain ihan käsittämätöntä, niiden perässä piti koko ajan olla paimentamassa. Yksi ajoi polkupyörällä talon sisältä läpi, toinen poika itkien perässä (ruohoa, santaa...), sitten lätkimään jääkiekkomailalla kiekkoja talon seinään (isä juoksee perässä ei ei ei) ja seuraavaksi kun silmä välttää niin kaksi nuorimmaista alkaa painia kun tuli jotain riitaa. 🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohon komboon ku on vaikka kaksi pientä levotonta poikaa niin pieni vauva. Ai ettien että..
Vierailija kirjoitti:
Tohon komboon ku on vaikka kaksi pientä levotonta poikaa niin pieni vauva. Ai ettien että..
Ni miten hitossa tollasten kanssa vietetään mitään parisuhde aikaa? Tai edes keskustellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon komboon ku on vaikka kaksi pientä levotonta poikaa niin pieni vauva. Ai ettien että..
Ni miten hitossa tollasten kanssa vietetään mitään parisuhde aikaa? Tai edes keskustellaan?
No ei varmaan juuri vietetäkään kun ei ole edes vessakäynnin ajan omaakaan aikaa. Olen joskus kaverin erityisperheessä lapsenvahtina, ja ne on ainoita hetkiä jolloin voivat käydä kahden jossain. Silloin on kuulemma oikein mukavaa yhdessä, mutta arki on yhtä helvettiä. Ei siis lasten syy, vaan vanhemmat on niin stressaantuneet
Vaikkei mies edes laiskottele, niin varsinkin tietyissä ikävaiheissa jotkut lapset on koko ajan äitissä kiinni. Kannattaa oikeasti joskus pistää korvat hörölle ja vaikka ihan laskea montako kertaa äitiä huudetaan päivän aikana.
Se jatkuva reagointi on tosi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap koskaan esim yksin lasten kanssa koko viikonlopun, ilman että vaimo on tavoitettavissa?
Kysyn tätä koska ymmärtäisit ehkä häntä paremmin jos kokisit mitä hän ehkä kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon komboon ku on vaikka kaksi pientä levotonta poikaa niin pieni vauva. Ai ettien että..
Ni miten hitossa tollasten kanssa vietetään mitään parisuhde aikaa? Tai edes keskustellaan?
No ei varmaan juuri vietetäkään kun ei ole edes vessakäynnin ajan omaakaan aikaa. Olen joskus kaverin erityisperheessä lapsenvahtina, ja ne on ainoita hetkiä jolloin voivat käydä kahden jossain. Silloin on kuulemma oikein mukavaa yhdessä, mutta arki on yhtä helvettiä. Ei siis lasten syy, vaan vanhemmat on niin stressaantuneet
Niin mitä tällaselle perheelle tapahtuu, jos mies luovuttaa ja lähtee kokonaan menemään?
Myönnän perheellisenä joskus haaveilleeni erosta ihan vaan siksi, että sitten olis joka toinen viikko omaa aikaa... Kun siinä ydinperheessä sitä ei tahdo olla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon komboon ku on vaikka kaksi pientä levotonta poikaa niin pieni vauva. Ai ettien että..
Ni miten hitossa tollasten kanssa vietetään mitään parisuhde aikaa? Tai edes keskustellaan?
No ei varmaan juuri vietetäkään kun ei ole edes vessakäynnin ajan omaakaan aikaa. Olen joskus kaverin erityisperheessä lapsenvahtina, ja ne on ainoita hetkiä jolloin voivat käydä kahden jossain. Silloin on kuulemma oikein mukavaa yhdessä, mutta arki on yhtä helvettiä. Ei siis lasten syy, vaan vanhemmat on niin stressaantuneet
Niin mitä tällaselle perheelle tapahtuu, jos mies luovuttaa ja lähtee kokonaan menemään?
Myönnän perheellisenä joskus haaveilleeni erosta ihan vaan siksi, että sitten olis
Riippuu varmaan perheestä. Jotkut naiset on jopa helpottuneita, jos mies on ikäänkuin yksi lapsi lisää vaatimuksineen ja tarpeineen. Sitten huomaa että kun on ennenkin ollut yksin vaikka mies asui samassa kodissa, niin on jopa helpompaa kun ei enää odota ja pety. Tämä oli ohi aiheen, ap voi olla ihan hyväkin isä. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei mies edes laiskottele, niin varsinkin tietyissä ikävaiheissa jotkut lapset on koko ajan äitissä kiinni. Kannattaa oikeasti joskus pistää korvat hörölle ja vaikka ihan laskea montako kertaa äitiä huudetaan päivän aikana.
Se jatkuva reagointi on tosi raskasta.
Meillä kävi osallistuvan isän kanssa toiain päin! Isistä oltiin tosi mustasukkasia ja taapero sanoi aina välillä "äiti pois!". Halusi isin jakamattoman huomion ja äidin tulo lähelle tarkoitti, että huomio saattoikin kiinnittyä äitiin. Ja sehän ei tytölle sopinut. 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap koskaan esim yksin lasten kanssa koko viikonlopun, ilman että vaimo on tavoitettavissa?
Kysyn tätä koska ymmärtäisit ehkä häntä paremmin jos kokisit mitä hän ehkä kokee.
Esimerkiksi koko viime viikonlopun, kun hän kävi kotona vain nukkumassa. Laitoin viestiä vain, jos hän ensin kysyi tai soitti.
Oli oikein kiva viikonloppu ja touhuttiin kaikenlaista. Kun oli paljon tekemistä, vähemmän sisarusten välisiä kahnauksia.
-ap
Kuulostaa tutulta. Yli 20v. avioliitossa ja itse olen aina ollut halukkaampi osapuoli. Vaimolla traumaattinen menneisyys. Hän tarvitsee hellyyttä, mutta on vähän kuin lukossa.
Edellisestä seksikerrasta on ainakin vuosi. Yhteiselomme on etäisen sopuisaa. Läheisyys-haaveista en kuitenkaan luovu enkä ovia paisko. En myöskään ikinä etsisi seksiä avioliiton ulkopuolelta.
Jos yhtään lohduttaa, sitä voi olosuhteiden pakosta sopeutua haluttomamman puolison rytmiin, elätellen haaveita enemmästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka teillä huolehtii ns. näkymättömästä työstä? Organisoi, suunnittelee, järjestää, huolehtii lasten lääkäriajat, koulun/päiväkodin, lasten harrastukset, joulun vieton ymv. Menevätkö nämä tasan vai vetääkö vaimo tiimiä?
Lisäksi teidän aikataulut kuulostavat aivan järkyttävän uuvuttaville. Missä vaiheessa teille kenellekään jää aikaa ihan vaan palautua? Ei eläimiäkään saa piiskata tekemään töitä 24/7 ilman palautumista, siinä on eläinsuojelijat heti kimpussa kiinni. Eikä firmoissa saa työllistää ketään 24/7 ilman taukoja, se on ihmiskauppaa.
Metatyö on ollut isolta osin vaimon harteilla. Tänä vuonna rupesimne laittamaan omia, lasten ja yhteisiä menoja yhteiseen kalenteriin. Lisäksi muistutuksia hoidettavista asioista, niin kaikki ei ole hänen varassaan, mikä on hänellä opittu ominaisuus.
Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan äitinsä imuroi hänen imurointivuoronsa jälkeen uudelleen. Hän on muuttunut hiljalleen äidikseen. Tämä on yksi asioista, joita olen tehnyt väärin; olen liikaa hänen antanut tehdä yksin, kun omasta tavastani tehdä on tullut sanomista, niin on ollut liian helppo antaa tehdä toisen kerrasta oikein. Hänen työviikonloppuinaan pääsen enemmän säveltämään itse.
Tuo tajunnanvirta saattoi antaa liian rajun kuvan arjestamme. Emme joka päivä ole menossa yhdessä tai erikseen. Mutta ne viikonloput, jolloin vaimo on töissä, menevät kaikille helpommin, jos erityislapsella on tekemistä, johon kuluttaa ehtymätöntä tarmoaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaimosi on hyvä äiti mutta huono aviovaimo. Hyvä vaimo pitää miehen tarpeet tyydytettynä. Se ei paljon vaadi, pari minuuttia ja ruoka pöytään sekä unet.
Ap, olet hyvä isä mutta huono aviomies. Hyvä mies pitää naisen tarpeet tyydytettyinä. Se ei paljon vaadi, pari minuuttia ja ruokaa pöytään sekä unet.
Ongelma on, että APn vaimo ei anna APn harrastaa sitä seksiä paria minuuttiakaan. Eli vika on vaimossa. AP ei ole seksin este, vaimo on. Ja pihtaaminen ei ole omiaan edistämään rakastavaa parisuhdetta, luomaan tunneyhteyttä. Se on sosiaalinen väkivallan muoto jossa vaimo näyttää iten olematon kunnooitus hänellä on miestään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan järkyttävältä suhteelta. Perheessä alakouluikäiset lapset ja aikuinen mies raivoamassa ja paiskomassa ovia heidän edessään seksinpuutteesta. Esittää asian vielä ikään kuin hänellä ei olisi mitään vastuuta omasta käytöksestään.
Ei ihme, ettei vaimoa oikein haluta.
Ei ihme, jos mies raivoaa seksin puutteesta, kun viimeisestä kerrasta alkaa olla lähes vuosi. Täysin epänormaalia, miehen pitää hakea seksiä muilta naisilta. Ehkä sitten oma vaimo alkaisi heräilemään. Olen nainen ja vakaasti sitä mieltä, mitä kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaimosi on hyvä äiti mutta huono aviovaimo. Hyvä vaimo pitää miehen tarpeet tyydytettynä. Se ei paljon vaadi, pari minuuttia ja ruoka pöytään sekä unet.
Ap, olet hyvä isä mutta huono aviomies. Hyvä mies pitää naisen tarpeet tyydytettyinä. Se ei paljon vaadi, pari minuuttia ja ruokaa pöytään sekä unet.
Ongelma on, että APn vaimo ei anna APn harrastaa sitä seksiä paria minuuttiakaan. Eli vika on vaimossa. AP ei ole seksin este, vaimo on. Ja pihtaaminen ei ole omiaan edistämään rakastavaa parisuhdetta, luomaan tunneyhteyttä. Se on sosiaalinen väkivallan muoto jossa vaimo näyttää iten olematon kunnooitus hänellä on miestään kohtaan.
Hei seksiin painostaminen on väkivallan muoto! Vähän suhteellisuuden tajua nyt kun puhutaan vaimon kehosta. Mies voi aina hoidella itselleen sen orgasmin, siihen ei tarvita muuta kuin oma käsi.
Alue: Aihe vapaa
Et edelleenkään vastannut, mitä tarkoitat, kun kuvaat itseäsi "tissimieheksi". Katsoit sen olevan niin olennainen osa sinua ja suhdettanne, että kirjoitit sen aloitukseen. Avaa vähän, mitä se sinulle tarkoittaa. Oletko kertonut tämän myös vaimollesi?