Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen melkein 30 vuotta odottanut että mies muuttuu, ja sitten se tapahtui. Silti tunnen itseni tyhmäksi.
08.08.2025 |
Varoitus pitkästä aloituksesta, älä lue jos ärsyttää.
Nuorena tapasin ihanan, kiltin, hellän, hieman ujon, rakastavan miehen jonka kanssa suhde vaikutti täydelliseltä. Elettiin jo yhdessä kun alkoi selvitä toinen puoli. Hyvin traumaattinen lapsuus ja sen myötä mies ei kestänyt mitään kritiikkiä itseään kohtaan, tai muutuin viholliseksi jota vastaan pitää taistella kaikin keinoin. Kotoa opittua äärettömän julmaa henkistä väkivaltaa, myös fyysistä. Hyväksynnän hakua muilta naisilta, konfliktien pelkoa ja siksi myös valehtelua.
Ja jäin suhteeseen koska ajattelin ettei mies pohjimmiltaan ole paha. Koska sen näki hänestä milloin muuttui täysin "eri ihmiseksi", eikä näitä riitoja onneksi usein ollut. Ymmärsin ihan liikaa, koska, valitettavasti, tutustuin hänen lapsuudenperheeseensä ja tajusin mitä mies jo lapsena on joutunut kokemaan.
Saatiin lapset ja pidettiin huoli, ettei koskaan riidellä lasten kuullen. Ei koskaan. Tottakai lapset saattoi aistia jotain, mutta nyt aikuisina he kokevat että suhteemme on ollut aina hyvä.
Satoja kertoja päätin erota ja aina jäin. Se heIvetin toive, että joskus hän muuttuu. Joskus tajuaa mitä hänelle merkitsen, joskus vielä arvostaa. Pariterapioitan käytiin moneen otteeseen. Ja huom. pitkiä hyviä aikoja. Ja sitten lisäksi ihan heIvetillisiä.
Fyysisen väkivallan lopetti jo melkein 20 vuotta sitten. Henkinen jatkui. Muutamia vuosia sitten päätin antaa enää viimeisen mahdollisuuden. Mies oli valmis mihin vaan. Meni yksilöterapiaan ja kävi siellä läpi lapsuuttaan. Välillä oli oksentanut ja sitten taas jatkanut.
Seuraus? Johtuu terapiasta, iästä tai elämäntilanteesta, mutta hän on täysin muuttunut. Hän on seesteinen, onnellisen oloinen, ei enää hermostu vaikka kuka häntä moittisi. On alkanut arvostaa minua paljon, käsittämättömän paljon. Tekee todella paljon meidän ja minun eteen.
Nyt hän on sellainen jota olen melkein 30 vuotta toivonut. Nyt hänessä on vain se hyvä puoli, ei enää sitä joka tuli riidoissa esiin.
Olen tosi onnellinen mutta nyt olen alkanut miettiä miten tyhmää oli antaa noin pitkä aika elämästään odottaen että hän muuttuu. Kaikkihan ei muutu. Ja onko tämäkään pysyvää, en tiedä, toivon tietysti.
En tiedä miksi kirjoitan. Varoitukseksi, vertaistukea etsien, tai ihan vaan kommentteja?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet pitkään sinnitellyt ja itsekin traumatisoitunut. Kun on turvallinen tila alkaa sun oma tunnelasti nousta pintaan. Varaudu jopa intensiiviseen vihaan..
Tämä. Ja katkeruuteen, kerta mies oli koko ajan kykenevä muuttumaan, mutta laittoi silti ap:n kärsimään vuosikymmeniä.
Sinullekin voisi ap hyvä mennä terapiaan jos haluat vielä jatkaa, tuo on ihan omanlaisensa kriisi.
Menen tottakai, jos tämä alkaa enemmän päässä pyöriä. Ja tottakai haluan jatkaa liittoa, se on selvä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, mitä ne lapset on nähneet ja kuulleet?
Minulla oli juuri tuollainen miesystävä. Katselin kolme vuotta, aina lupasi muuttua mutta ei muuttunut, joten lähdin. Onneksi. Kaduttaa jo kolmen vuoden tuhlaus, onneksi en tuhlannut enempää aikaani.
Nainen tekee tippaleipäaivoillaan ongelman niistäkin asioista jotka eivät ole enää ongelmia. Jos ongelmia ei ole, sellainen kehitetään tai kaivetaan menneisyydestä. Se on täysin käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen tekee tippaleipäaivoillaan ongelman niistäkin asioista jotka eivät ole enää ongelmia. Jos ongelmia ei ole, sellainen kehitetään tai kaivetaan menneisyydestä. Se on täysin käsittämätöntä.
Normipoistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, mitä ne lapset on nähneet ja kuulleet?
Kuten sanoin niin ei koskaan olla riidelty lasten kuullen. Lapset ovat olleet pois kotoa kun on yritetty puhua asioista. Tottakai ovat tosiaan voineet jotain aavistaa väleistämme joskus mutta ei se ainakaan heille mieleen ole jäänyt. AP
Vau. 30 oot katsellut väkivaltaista miestä ja nyt kun se ei enää viitsi pieksää sua henkisesti tai fyysisesti niin yhtäkkiä se onkin ihana mies? Oot ap aika surkea kynnysmatto ja annat kakaroille tosi hyvän mallin parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet pitkään sinnitellyt ja itsekin traumatisoitunut. Kun on turvallinen tila alkaa sun oma tunnelasti nousta pintaan. Varaudu jopa intensiiviseen vihaan..
Tämä. Ja katkeruuteen, kerta mies oli koko ajan kykenevä muuttumaan, mutta laittoi silti ap:n kärsimään vuosikymmeniä.
Sinullekin voisi ap hyvä mennä terapiaan jos haluat vielä jatkaa, tuo on ihan omanlaisensa kriisi.
Samaa olin tulossa sanomaan.
Alue: Aihe vapaa
Hän siis on pitänyt suurena kritiikkinä ja negatiivisena palautteena, loukkauksena, jos vaikka olen pyytänyt laittamaan pyykkinsä keittiön pöydältä pyykkikoriin. Tai jos olen sanonut että unohdiMME ikkunan yöksi auki ja sade kasteli lattiaa. On ollut todella yliherkkä ottamaan kaiken kritiikkinä juuri häntä vastaan. Jos vaikka sanon että koirat käy ylikierroksilla kun eivät ole päässeet lenkille, ei ole kyennyt ottamaan sitä neutraalina kommenttina, enhän minäkään ollut koiria lenkittänyt, vaan on ottanut sen hyökkäyksenä häntä vastaan.
Ja kyllä tällaista "moitetta" normaaleissa ihmissuhteissa aina on. Nyt on tosi hienoa että voin sanoa hänelle nauraen vaikka että koira söi hänen sohvapöydälle jättämänsä voileivän, ja hän pystyy vastaamaan siihen nauraen. Eikä suutu. AP