Muistakaa auttaa niitä opiskelevia nuorianne taloudellisesti!
Niin paljon kuin vain pystytte. Älkää unohtako heitä.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta saa kuvan että jos ei auta niin olisi jotenkin huono vanhempi
Niin onkin
En unohtanut ja autan edelleenkin, kun ei ole vakituista työpaikkaa. Omia ei jätetä.
Vanhempani ei tukenut taloudellisesti opiskeluaikanani. Asuin kuitenkin vanhempani luona ilmaiseksi. En myöskään käynyt töissä tai ottanut opintolainaa. Opintotukea kuitenkin sain joku vähän yli 200 euroa kuussa ja sillä elin. Siihen oli sitten muut syyt, miksi opintoni takkusivat. Se syy oli se, että en löytänyt työharjoittelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä auttaa liikaa / niin paljon kuin pystyy, vaan sopivasti.
No mikähän ongelma sekin olisi että vanhemmat autto8vat taloudellisesti _liikaa_, mietinpä vain. Eikö nuoren pankkitilille enää mahdu, onko se jo täynnä?
Ensinnäkin on suuri riski, ettei lapsi opi oikeanlaista rahankäyttöä. Tästä seuraa, ettei hän pysty myöhemminkään elämään omilla tuloillaan. Jos olet oppinut siihen, että saat pari tonnia kuussa tuosta vaan, niin miten elät, jos myöhemmässä vaiheessa nettotulot ovat samat kaksi tonnia, mutta sillä pitäisi maksaa asuminen ja elättää perhe.
Toiseksi rajoittamaton rahantulo ei motivoi työn etsintään ja työn tekemiseen. Koulutuksen jälkeisen ajan työllistymiselle opiskeluaikana tehdyillä kesätöillä ja osa-aikatöillä on suuri merkitys.
Olemme auttaneet opiskelevia lapsiamme monin tavoin, rahallisesti ja muuten. Mutta teemme sen harkiten, koska pyrkimyksemme on kasvattaa itsenäisiä aikuisia, jotka eivät ole riippuvaisia muilta saaduista tuista tai rahoista ja jotka pystyvät itse hankkimaan oman toimeentulonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät vaan pysty vaikka haluaisivat. Ei heitä silti ole unohdettu, kotiin saa aina tulla.
Ei pysty auttamaan satasella kuussa? Viidellä kympillä?
En usko. Kyse on siitä että laittaa mielummin senkin rahan a)veikkaukselle b)tupakkaan c) alkoholiin d) hömppään.
Aikuista lasta ei ole tarpeen elättää jatkuvasti. Tarpeeseen tottakai mutta ei jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autan. En halua lasteni velkaantuvan. Itse nipistän, joten on mahdollista auttaa molempia opiskelijalapsiani 200 eurolla kuukaudessa. Maksan myös puhelinlaskut, harrastukset, vaatteet ja yths:n maksut.
Sama täällä, en halua että ovat pakotettuja ottamaan velkaa. Toisen vuokran maksan kokonaan, toiselle annan käteistä ja maksan laskuja. Molempien puhelinlaskut ja vakuutukset maksan.
miksi annat toiselle enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta saa kuvan että jos ei auta niin olisi jotenkin huono vanhempi
Silloin onkin.
No ei todellakaan ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autan. En halua lasteni velkaantuvan. Itse nipistän, joten on mahdollista auttaa molempia opiskelijalapsiani 200 eurolla kuukaudessa. Maksan myös puhelinlaskut, harrastukset, vaatteet ja yths:n maksut.
Sama täällä, en halua että ovat pakotettuja ottamaan velkaa. Toisen vuokran maksan kokonaan, toiselle annan käteistä ja maksan laskuja. Molempien puhelinlaskut ja vakuutukset maksan.
miksi annat toiselle enemmän
Mistä niin päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autan. En halua lasteni velkaantuvan. Itse nipistän, joten on mahdollista auttaa molempia opiskelijalapsiani 200 eurolla kuukaudessa. Maksan myös puhelinlaskut, harrastukset, vaatteet ja yths:n maksut.
Joo tosta saat aikaan ihmisen, joka on avuton ja kädetön.
Älä anna maitoa vaan käske hankkimaan lehmä.
Älä anna kalaa vaan odota, että oppii kalastamaan itse.
Muuten lapsesi ei aikuistu ja elämä kaataa, kun tulee joka tapauksessa joskus tiukka paikka. Et ole aina vieressä avaamassa tietä.
Minua autettiin ja elätettiin opiskelijana ja jopa lahjoitettiin kaksi asuntojakin. Pärjäsin elämässä oikein hienosti. Nyt autan omaa lastani samalla lailla. Vain k-päät eivät auta lapsiaan ja perustelevat sen tuollaisella hölynpölyllä.
Minuakin autettiin paljon ja juurikin siksi en kaatunut vastoinkäymisiin, vaan jaksoin sitkeydellä läpi harmaan kiven. Nyt autan omaa lastani. Itsestäänselvyys minulle, että autan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta saa kuvan että jos ei auta niin olisi jotenkin huono vanhempi
Niin saa, ja se on oikea kuva.
Te, jotka autatte lapsia niin oletteko laskeneet lapsen kanssa ruokabudjettia paljonko rahaa on hyvä käyttää ruokaan ja miten sillä hinnalla voi syödä? Itse mietin tässä, että millä rahalla lapsi söisi hyvin. Olen päätynyt 10e/päivä ja tuosta koululounaaseen menee se 2,95e.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ei tukenut taloudellisesti opiskeluaikanani. Asuin kuitenkin vanhempani luona ilmaiseksi. En myöskään käynyt töissä tai ottanut opintolainaa. Opintotukea kuitenkin sain joku vähän yli 200 euroa kuussa ja sillä elin. Siihen oli sitten muut syyt, miksi opintoni takkusivat. Se syy oli se, että en löytänyt työharjoittelupaikkaa.
Eihän silloin tarvi vanhemman tukeakaan, jos saa asua kotona ja saa vielä opintorahaa. Eri asia, jos on pakko lähteä muualle opiskeleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä auttaa liikaa / niin paljon kuin pystyy, vaan sopivasti.
No mikähän ongelma sekin olisi että vanhemmat autto8vat taloudellisesti _liikaa_, mietinpä vain. Eikö nuoren pankkitilille enää mahdu, onko se jo täynnä?Ensinnäkin on suuri riski, ettei lapsi opi oikeanlaista rahankäyttöä. Tästä seuraa, ettei hän pysty myöhemminkään elämään omilla tuloillaan. Jos olet oppinut siihen, että saat pari tonnia kuussa tuosta vaan, niin miten elät, jos myöhemmässä vaiheessa nettotulot ovat samat kaksi tonnia, mutta sillä pitäisi maksaa asuminen ja elättää perhe.
Toiseksi rajoittamaton rahantulo ei motivoi työn etsintään ja työn tekemiseen. Koulutuksen jälkeisen ajan työllistymiselle opiskeluaikana tehdyillä kesätöillä ja osa-aikatöillä on suuri merkitys.
Olemme auttane
Miksi kuvittelet että taloustaitoja oppii vain kituuttamalla? Kyllä niitä taitoja voi oppia vaikka tuettaisiinkin. Ihmeellinen näkökulma, että nuoret olisivat niin avuttomia, että heidät voitaisiin ostaa rahalla. Jos kerran kuvitellaan että taloudellinen tukeminen jotenkin passivoittaisi tai tekisi riippuvaiseksi. Kyllä meillä nuoret tajuavat sanomattakin että mikäli en avustaisi, he ottaisivat pakotetusti velkaa. Miten kärsimys tuottaa mielestäsi vain tulosta, eli jos et kärsi, et opi. Tyhjänpäiväinen asenne jostain menneiltä vuosisadoilta.
Juuri kävin keräämässä ämpärillisen mustikoita jotka putsaan ja pussitan ja annan ilman opiskelupaikkaa jääneelle nuorelleni. Ei tarvitse olla opiskelija että autetaan omiamme.
Ei tarvitse. Olen vuosia laittanut lapselle rahastoon 40€/kk ja kun lukio ensi vuonna tulee käytyä, on hänellä parikymmentä tonnia opiskelurahaa.
#65 alin kommentti oli fiksu.
Komppaan. Toivottavasti te,
joilla on lapsia, omia/adoptio;
saatte olla ylpeitä jälkikasvustanne.
Oma lapsi voi pahimmillaan olla
pelkkä murheenkryyni ja manipulova
rahanpummaaja.
(päihdeaddiktin vanhemman rooli
voi enimmältä osin olla pelkkä pankki).
Rahaa pyydetään
ruokaan, kuitenkin se kaikki menee
tasan tarkkaan päihteiden sponsorointiin.
Tuen opiskelemaan lähtevää lastani. Hänellä on jo lahjaksi ja omista kesätöistä kertyneitä säästöjä hyvä puskuri. Haluamme auttaa silti, jos hän haluaa taloudellista apua vastaan. Katsotaan millaiseksi se muodostuu. Onko jokin summa joka kuukausi, harrastusmaksu tai isompia vaatehankintoja. Tuesta ei saa tulla tunnetta, että hän olisi meille vanhemmille jotakin velkaa.
Jos muutama kymppi tai satanen kuukaudessa mahdollistaa opintoihin ja itsenäisen elämän rakentamisen niin hieno juttu.
Olemme keskituloisia, emme varakkaita.
Se, että lasta autetaan sopivasti eikä niin paljon kuin pystyy, ei tarkoita kituuttamista. Se tarkoittaa, että autetaan järkevästi. Tällöin lapsi oppii sen, että myös omat teot ovat vaikuttavia eli omilla valinnoilla voi muuttaa asioita merkittävästi.
Jos elää itse toimeentulotuella eikä pysty auttamaan niin ei silloin oo huono vanhempi. Lapsille voi antaa muutakin ja köyhyys opettaa.
Silloin onkin.