Mikä oli se hetki, kun tajusit olevasi vanha tai ainakin et enää nuori?

Vierailija kirjoitti:

Ekat harmaan hiukset tuli 33-vuotiaana ja aloin tienaamaan yli 4000€ kuussa. Silloin tajusin etten ole enää ainakaan fyysisesti pikkutyttö.

Olitko siis se 120kg valtamerilaiva pullealla peräsimellä.

Kun jossain kaupan sovituskopin peilistä katsoin miten kulahtaneelta omat kasvot näyttävät verrattuna huolettomiin parikymppisiin hottiksiin. Tai kun huomasin että normaaleilla silmälaseilla ei enää näe lähelle. Piti ottaa lasit pois lukemisen ajaksi tai hankkia uude kaksitehot. Kun olen pitänyt itseäni henkisesti nuorena mutta työpaikan nuorisoporukka ei kysykään mukaan iltapäiväkahville saati illanviettoihinsa. Enkä jaksaisi ulos edes lähteä, koska jos nukkumaan meno jää pikkutunneille niin sitten seuraavana päivänä pitää nukkuakin vähintään keskipäivään saakka. Kun huomaan että matkustaminen ei enää nappaa koska se tuntuu niin vaivalloiselta ja koska kanssamatkustajien rasittavuus korostuu (esimerkiksi lentokoneessa örveltäjät,  joihin menee heti hermo enkä voi vain ohittaa olankohautuksella). Kun yleisesti ottaen melkein minkä tahansa asian tekeminen tuntuu työläältä eikä viitseliäisyyttää meinaa olla, joten sit vaan jää löhöämään kotisohvalle.

Jäin vähän alta kolmikymppisenä kotiin kun ei enää huvittanut juosta kuppiloissa naisten perässä. Mukavuudenhalu otti niskalenkin naisista, silloin tiesin tulleeni vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin menossa yhteen ravintolaan ja portsari sanoi että oletkohan jo liian vanha tänne. 

Olipa törkeä portsari, mikäli et ollut johonkin nuorisopaikkaan menossa!

Ei ole vielä tapahtunut. M28

Valkoisia hiuksia alkoi ilmaantua. Okei niitä sanotaan harmaiksi, mutta ne ovat kyllä valkeita ainaskin mulla. Ja sit jotain todella ärsyttäviä ihme ihomuutoksia. Sellaisia nyppylöitä tms. niin ei ole enää "tasaisen" tuntuinen ja näköinen iho :(

Kyllä se oli siinä seitsemän kympin korvilla. Sitä ennen paahdettiin vain menemään.

Nyt 75 ja tiedostan, että vuodet alkavat olla rajallisia. Taaksepäin ajatellen 10 vuotta mennyt hujauksessa, eteenpäin tuntuu hurjalta ajatella samaa ajanjaksoa. Miten ihmeessä minä, nuori mieleltäni, vielä meneväkin, voin olla yksi näiden vanhusten joukossa? 

Kun ruokakaupan kassaneiti ensimmäisen kerran teititteli.

Oli pakko jatkaa heti matkaa viereiseen Alkoon.

Oisinkohan ollu 27v kun ekan kerran joku teititteli.. usein itteäni 20 v vanhempi ihminen xD en kyllä tuntenut kovin vanhaksi oloa, mutta se ihmetytti kun kuuli teitittelyä ja yhä ihmettelen kun miellän sen yli 50 vuotiaille.. 😆

Mutta muuten, en mieti ikääni niin paljoa.

Kun nelivitosena alkoi selkä reistaamaan ja usein joutui vaan rampana maata jossain kun liikkumaan ei pystynyt pitkään toviin.

Kun vaihdevuodet alkoivat 34-vuotiaana. Samaan syssyyn tulivat ensimmäiset harmaat hiukset ja juonteet. Suurin osa sukuni naisista on tullut menopaussiin vasta reilusti yli viisikymppisinä. Mun kohdalla syy on jäänyt mysteeriksi.

Kuulin puhuttavan armeijaan menevistä alokkaista ja tajusin, että että voisin ikäni puolesta jonkun heistä isä. T: Mies 44v.

Se kun olin 15v ja kuulin sanottavan että "teeppäs sedälle tilaa että mahtuu kulkemaan pyörällään" sillon tunsin olevani jo ikäloppu,M39.

Pari vuotta sitten 43-vuotiaana, kun en enää uskaltanut hypätä teinini perässä samasta hyppyristä Ylläksellä, vastaavalla tyylillä. Taustalla kilpasnoukkaa nuorempana eikä koskaan ole oikeastaan flipit pelottanut. Nyt aloin miettimään, mitä jos tulen selälle alas. Edeltävällä kaudella saatu lonkkatälli kesti vuotta parantua, kun muistikuvissa moiseen pitäisi mennä 2 viikkoa. 

Lusikka on siirretty seuraavalle sukupolvelle ja voin keskittyä tykittämään setämiehenä rinteessä carving-laudalla. 

Kun esikoiseni täytti 40v. Onhan mun siis pakko olla vanha, vaikka ei siltä tunnu.

Kun tajusin että ensimmäisillä ikätovereilla alkaa olla lapsia, jotka aloittaa yliopisto-opinnot. 

Vierailija kirjoitti:

Kun esikoiseni täytti 40v. Onhan mun siis pakko olla vanha, vaikka ei siltä tunnu.

Aika moni äiti tuntuu vaikeroivan omaa ikäänsä just siinä kohtaa kun esikoisella tulee 40 täyteen. 

Kuvittelin olevani tosi nuorekas kunnes päädyin viettämään iltaa parikymppisten kanssa. Oli ihan sairaan tylsää. Tajusin ettei mulla ole mitään yhteistä nuorison kanssa, en ymmärrä mistä he puhuu eikä noin yleisesti olla yhtään samalla aaltopituudella. Huomasin että en mä ole nuori enkä edes halua olla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin olevani tosi nuorekas kunnes päädyin viettämään iltaa parikymppisten kanssa. Oli ihan sairaan tylsää. Tajusin ettei mulla ole mitään yhteistä nuorison kanssa, en ymmärrä mistä he puhuu eikä noin yleisesti olla yhtään samalla aaltopituudella. Huomasin että en mä ole nuori enkä edes halua olla. 

Ja tää siis tapahtui 40+. Nykyään olen jo 50 enkä edes yritä jutella nuorison kanssa mitään syvällisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olin menossa yhteen ravintolaan ja portsari sanoi että oletkohan jo liian vanha tänne. 

Mulle on käynyt myös noin. En voi käsittää. Omituinen portaali. Sinne oli ikäraja 21 ja olin tuolloin 27 ja mukana ollut kaverini mua 3 v nuorempi. (Ei oltu humalassa, rähjäisiä tms)

Sitten menin sinne mieheni kanssa pari vuotta myöhemmin, niin oli eri portsari. Joku tunnettu turkulainen voimamies, en muista nimeä. Sanoi vaan, että tervetuloa. Kerroin aiemmasta kokemuksesta, mutta hän sanoi uudelleen vaan tervetuloa. 

(Syy, miksi menin sinne mieheni kanssa tuolloin oli tutustumisen kymmenvuotispäivä, ja olimme tutustuneet tuolla.)