Onko oikein, että vanhuksen omaisuus jää perillisille mutta hoiva yhteiskunnalle?
Suomessa varallisuus on yhä useammin iäkkäiden ihmisten hallussa. Heillä on omistusasuntoja, mökkejä, säästöjä ja sijoituksia. Samaan aikaan heidän tarvitsemansa hoiva, apu ja tuki järjestetään yhteiskunnan toimesta. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta asetelmaa on syytä tarkastella.
Monet eivät tiedä, että esimerkiksi vanhusten hoivapalveluiden maksut määräytyvät tulojen mukaan, mutta eivät juurikaan varallisuuden perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihminen voi omistaa asunnon lisäksi mökin, arvopapereita ja pankkitilin, mutta jos kuukausitulot ovat matalat, hän voi silti saada saman tuen kuin henkilö, jolla ei ole omaisuutta. Näin omaisuus jää suojaan ja samalla yhteiskunta maksaa hoivan.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa Kapitalismin suuri illuusio. Kokoonnutaan sen jälkeen Senaatintorille.
da da Karl
Kommunismihan on ollut menestystarina joka maassa joka sitä on toteuttanut /s
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä jengi muka edes perii täällä Suomessa? Puolet perillisistä saa alle 15 000 euroa. Vanhukset käyttää täällä ihan itse omat rahansa.
Me kaksi ihan tavallisen espoolaisperheen lasta perittiin kumpainenkin 225000 kun toinen vanhempi kuoli. Vasta myöhemmin tajusin että tilastojen mukaan kyseessä oli harvinainen jättiperintö. No olihan siinä melkoinen perintövero.
Tämä. Tosiasia on se, että esimerkiksi minun tuttavapiirissäni ollaan peritty lähes järjestelmällisesti tuo 200 000 - 500 000 euroa. Ja ihan keskiluokassa hengataan.
Pk-seudulla pelkkä perheasunto on lähemmäs miljoonan.
Eikä oo. Mun isän perinnössä oli haukilahtelsinen 5h rivari vm 1989 lesken kanssa 50:50 omistussuhteella, asunnon koko arvo oli noin 450 000€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa Kapitalismin suuri illuusio. Kokoonnutaan sen jälkeen Senaatintorille.
da da Karl
Kommunismihan on ollut menestystarina joka maassa joka sitä on toteuttanut /s
Kapitalismi pettää meidät kurjasti kaikessa elämälle välttämättömässä: juoma, ruoka, suoja ja turva. Kapitalismille ei pidä jättää kilpailukentäksi mitään muuta kuin kulutustavarat. Muun muassa sähkö on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi yksityisiin käsiin, tai sitten se pitää jakaa kahteen sektoriin: kansansähkö (julkinen) ja yrityssähkö (tiedät kuka omistaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuuden realisointi EI ole ratkaisu kasvaviin hoitokuluihin. Vanhus on kyllä veroja maksellut hoivansa eteen.
Kalliit hoitokulut ovat seurausta esperin, attendon yms yksityistämisbuumissa yleistyneiden minimipalvelua maksimihinnalla tuottavista yrityksistä.
Kunnalliset hoitolaitokset takaisin, olivat paljon empaattisempia ja tulivat yhteiskunnalle edullisemmaksi. Ne oli myös tasa-arvoisempia- ei ollut väliä varallisuudella kun kaikki hoidettiin samalla arvokkuudella.
Olen samaa mieltä, että hoivakotibisnes pois ja kunnalliset hoivakodit tilalle. Järkkyjä yksityiset hoivakodit. Heitetään ruumis ulos ja seuraavana päivänä uusi tilalle. Sitten lässytetään ikääntyneille kuin olisivat jotain pikkulapsia. Sitten on kielitaidottomia, jotka eivät puhu suomea. Mitä tällaisilla yksityiskodeilla tekee? Se on hoivakotibisn
Hoivalla ei pidä tehdä voittoa!
Ongelma ratkeaa sillä, että lopetetaan antamasta elämää pitkittäviä hoitoja kuten antibiootteja tai syöpähoitoja ihmisille, jotka ovat täysin autettavia, eivätkä pärjää ilman ympärivuorokautista hoivaa. Niin ennen oli.
Meidän eläkeläistaloudessa ei paljoa rahaa ja omaisuutta jää kuolemamme jälkeen jakoon. Nk. arkkurahat on molemmille varattu ettei tarvitse poikamme niitä hankkia. Noin 1990 alun aikoja markan devalvaatio jne vei meiltä molemmilta työt ja velkaisen omistusasunnon mutta kun lapsiperhe niin muutaman tosi laihan vuoden jälkeen velkajärjestely puhdisti pöydän. Minä pääsin töihin mutta vaimolla loppui ansiosidonnainen joten velat nollattiin ja pikkuhiljaa alkoi elämä hymyillä.
Vanhukset ovat rakentaneet tätä yhteiskuntaa ja maksaneet veroja. Heidän kuuluu saada hoivaa ja palvelua...
EHDOTUKSELLA TAVOITELLAAN TÖRKYHINTAISTA AMERIKKALAISTA MALLIA, JOLLA KOKO MUUKIN HOITO-/HOIVA-ALA PYRITÄÄN SUOMESSA TUHOAMAAN
Jo keskustelun avaus on täynnä vääriä olettamia nykykäytännöstä:
1) Vähävaraisten vanhusten kaikki eläkerahat kulutetaan nytkin julkisten ja puolijulkisten yhteisöjen hoivamaksuihin. Jopa siinä määrin, että jos enemmän eläkettä tienaava puoliso joutuu laitokseen, vähemmän tienaava kotiin jäävä kärsii elatuksen puutteesta.
Juristina olen tällöin esittänyt ratkaisuksi SOPIMUSTA PUOLISON ELATUKSESTA, jossa mainittu puolison kuukausittainen elatusmaksu hoivapalveluista laskuttavan laitoksen pitää ottaa hoidokin tulojen vähennyksenä huomioon.
2) Jos laitos-/palvelutalo- tms. hoivaa tarvitsevalla on nykyisinkin omaisuutta, hän ei yleensä pääse asumaan kunnan ylläpitämiin laitoksiin, jollei hankkiudu eroon omaisuudestaan. Ja jos pois hankkiuduttavaa omaisuutta on riittävästi, se käytetään omaan hoivaan yksityisessä hoitopaikassa.
3) Varakkaat henkilöt miettivät kyllä tarkoin edeltäkäsin, millaiseen hoivapaikkaan tarpeen tullen haluavat, ja valitsevat yleensä korkeatasoisen mutta kalliin yksityisen ökypalvelutalon, jossa heidän yhtä etuoikeutetut vanhat kaverinsa työ- ja muun elämän varrelta ovat niin ikään hoidossa. Eli varakkaat maksavat jo nyt pitkälti oman hoivansa, ja voivat realisoida omaisuuttaankin sitä saadakseen - samalla kun tekevät perimysjärjestelyjä jälkikasvunsa hyväksi. Kokemusta tästäkin.
Yhteenveto: Pidän keskustelua tarpeettomana ja vahingollisena, koska jo nyt vanhusten varat pitkälti käytetään heidän hoivaansa, olivatpa he enemmän tai vähemmän varakkaita.
Kyse on Suomessa yleistyneestä tuhoisasta tendenssistä, jossa koko hoitoala pyritään järjestämään (kuten hyvin- eli pahoinvointialueidenkin kautta) amerikkalaisen mallin mukaiseksi kaikki hyvinvointivaltion avulla saavutetut hyödyt mitätöiden.
Hyvin oireellisesti iltapäivälehden ao. juttuun ei haastateltu ketään geriatria, vanhustyön muuta ammattilaista, eikä edes yksityisoikeuden professoria, joka toisi julki perustuslaillisen omaisuuden suojan.
Naurettavaa on sekin, että kun suht. vähävaraisten vanhusten ainoa omaisuus usein koostuu vanhasta, arvonsa menettäneestä mökistä, niin alkaisiko nyt hyvinvointialue realisoida näitä kiinteistöjä, kun omistaja itsekään ei saa niitä myydyksi? Eikä myöskään ulosottomies, jonka mieliharmeja sellaiset vaikeasti rahaksi muutettavat ulosmitatut kohteet ovat.
Ihan yhtä kovat kulut on kunnallisessakin jossa virkamies pistää vanhuksen rikkauden perusteella esim. 5000 kuussa yhdelle vuokraksi siinä missä naapurihuonessa köyhempi saa huoneensa muutamalla satasella.