Kuullostaako tämä testamentti reilulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut reilu tapa on jakaa perintö lapsille tasapuolisesti eli kolmeen osaan. Lapsenlapset eivät kuulu asiaan millään tavalla. 

Jos aloittajan ainoat perilliset on kolme lasta, ei testamenttia tarvita. Tasajakohan on perinnönjaossa perussääntö. Jos taas haluaisi sivuuttaa lapset kokonaan, se ei onnistu, koska testamentista huolimatta lapsella on oikeus ns. lakiosaan. Voi olla,että tuollaisessa epätasapuolisessa joidenkin lastenlasten suosimisessa osattomaksi jäävä osapuoli riitauttaa asian.

Kuka riitatauttaa asian? Lapset saavat sen lakiosuutensa, mutta ei kukaan lapsenlapsista voi riitauttaa, kun he eivät ole edes perintövuorossa. 

Marttyyri, uhriutuja. Nämä sanat tuli ensimmäiseksi mieleen. 

Myy omaisuutesi ja jaa rahat etukäteen niin kuin haluat. Hirveen p...a työn jätät jälkeesi tuolla kiinteällä omaisuudella seitsämälle ihmiselle. Ihan sekopäistä. On niiden hieno sitten tyhjennellä asuntoasi ja mökkiäsi. Ja myydä niitä.  Et kyllä pätkääkään mieti perijöiden hyvinvointia.  Jostan muutamasta tuhannesta kauhee säätö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos kyseessä olisi 100 000 euroa niin ei tulisikaan mitään. Mutta kun kyseessä on kiinteistöjä, ne pitää ensin realisoida, niitä ei voi laittaa osiin. 

Kyllä perintönä saadun kiinteistön omistuksen voi jakaa niin, että esim. seitsemän perillistä omistaa siitä kukin 1/7. Ei kiinteistöä ole mikään pakko myydä ennen perinnönjakoa. Mutta käytännössä tällainen yhteisomustajuus on usein hankalaa.

Kiinteistön yhteisomistus on nimeltään yhtymä. Esimerkiksi omistamme paritalomme tontin naapurin kanssa yhtymänä vaikka toimimme muutoin kuin omakotitalossa ja voimme myydä asuntomme kuin omakotitalon.

Yhteisomistajuus voi toimia hyvin tai huonosti. Omistimme metsää yhdessä äidin ja siskon kanssa mutta käytännössä äiti päätti, milloin puuta myydään. Lopulta purettiin yhtymä, ja jokainen pääsi huseeraaman niin kuin itse haluaa. Kesämökin yhteisomistajuudesta on huono esimerkki lähipiiristä. Kukaan ei halunnut tehdä mitään eikä maksaa mistään. Loistavalla paikalla rannalla oleva mökki melkein lahosi käsiin ennen kuin yksi osakas kuoli ja yksi osti mökin.

Jos haluat tehdä perillisten aseman helpoksi, tee asiat yksinkertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe testamentissa mitään epäreilua, mutta se voi aiheuttaa käytännön hankaluuksia kuolemasi jälkeen. Jos kuolinpesässä on seitsemän osakasta ja perintönä vain asunto ja kesämökki, niin niiden myymiseen tarvitaan kaikkien 7 osakkaan suostumus. Niin kerääminen voi olla vaivalloista. Ja jos joku lapsenlapsista on kuollessasi vielä alaikäinen, tarvitaan myymiseen lisäksi DVV:n lupa, jonka saamiseen menee kuukausia.

 

Termini saattaa mennä väärin, pahoittelen sitä. Mutta eikö kuolinpesä pidä jakaa, mikäli yksinin sitä vaatii? Vaikeaa se on ihan varmasti, sitä en kiellä.

Pitää silloin jakaa, mutta jako vaatii käytännössä joko sitä, että kiinteä omaisuus myydään (mikä vaatii kaikkien kuolinpesän osakkaiden ja alaikäisen kohdalla DVV:n suostumus) tai että kiinteistön omistusosuudet jaetaan osakkaiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe testamentissa mitään epäreilua, mutta se voi aiheuttaa käytännön hankaluuksia kuolemasi jälkeen. Jos kuolinpesässä on seitsemän osakasta ja perintönä vain asunto ja kesämökki, niin niiden myymiseen tarvitaan kaikkien 7 osakkaan suostumus. Niin kerääminen voi olla vaivalloista. Ja jos joku lapsenlapsista on kuollessasi vielä alaikäinen, tarvitaan myymiseen lisäksi DVV:n lupa, jonka saamiseen menee kuukausia.

 

Termini saattaa mennä väärin, pahoittelen sitä. Mutta eikö kuolinpesä pidä jakaa, mikäli yksinin sitä vaatii? Vaikeaa se on ihan varmasti, sitä en kiellä.

Kuolinpesän jako ja kuolinpesän omaisuuden myynti ovat kaksi eri asiaa. Kuolinpesän jako tarkoittaa vain sitä että kuolinpesä lakkaa olemasta ja siinä oleva omaisuus jaetaan perillisten kesken. Senkin jälkeen vaikka se peritty asunto voi olla monen eri perijän omistuksessa.

"Pitää silloin jakaa, mutta jako vaatii käytännössä joko sitä, että kiinteä omaisuus myydään "

Ei perinnönjako tarkoita omaisuuden myymistä. Peritty omaisuus voidaan omistaa monen perillisen kesken vaikka maailman loppuun saakka. Silti se perintö on jaettu.

Vierailija kirjoitti:

Onko AP:n asunto jokin vanha isoja remontteja edellyttävät mörskä muuttotappioalueella? Entä kesämökki? Siis sellaisia kiinteistöjä, joista on pelkkiä kuluja ja joita on vaikea myydä? Minkä ikäinen AP itse on? 

 

 

Ei ole kovin vanha, 15v ja hyvin hoidettu taloyhtiö. Eikä muuttotappioalueella. Kesämökki joen varrella ja käytännössä se on jo kahden lapseni, en itse siellä käy.

Olen 80v. ap

Vierailija kirjoitti:

Marttyyri, uhriutuja. Nämä sanat tuli ensimmäiseksi mieleen. 

Kiitos, olen varmaan sitä. ap

En tekis mitään testamenttia vaan lapset periköön mitä perii ja lapsenlapset perivät sitten heidät. Parempi, että on vähemmän osakkaita asunnossa ja mökissä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo testamentti on reilu. Yksi lapsista lähti isänsä luo / kanssa ulkomaille eikä yhteys häneen ole ollut yhtä tiivis ja lapsensakin tuntemattomia. Tuo sinun lapsesi saa kuitenkin saman kuin sisaruksensa.

Mutta en ymmärrä. Poika on halunnut katkaista yhteyden. Ap kuitenkin hänelle jättää perintöä. Nämä viattomat (?) lapsenlapset jättää perinnöttä, koska eivät auta häntä. Miksi eivät? Olisi kiva tietää, miksi välit katkenneet. Outo kuvio, ja epäreilua. Ja kuten moni jo sanonut, älytön ajatus muutenkin, jos kaikki kiinteää omaisuutta. Miksi rankaista lapsenlapsia avusta jollain 1/7 osuudella perintöä? Palkitseminen nyt on parempi. Perinnöstä saattaapi tulla riitakin vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä poismuuttaneilla lapsilla tai lapsenlapsilla oikeus vaatia perintöosaansa, vaikket ole heitä koskaan tavannutkaan.

Lapsenlapsella ei ole mitään lakiosaa, ellei hänen vanhempansa eli perinnönjättäjä ole kuollut.

Säästätte todella paljon veroissa kun realisoit omaisuutesi, haet muovikassilla käteisen pankista ja jaat sen kenelle haluat. Jakosuhde on tällöin selvä.

Ei.

Kukaan ei voi tuota riitauttaa, koska siinähän lapset saavat tismalleen lakiosansa verran. Loput saa testamentata ihan mihin tykkää, ja ap haluaa ne nyt testamentata osalle lapsenlapsistaan. Siispä, hän voi niin tehdä. 

Joo, ei ole niiden muiden lastenlasten "vika", etteivät ole tekemisissä, mutta eipä heille siis alunperinkään mitään kuulunut, joten eivät he myöskään tässä mitään vääryyttä kärsi. Se on sellaista suomalaista kateutta, että ei haluta antaa toiselle mitään, vaikkei itse oltu siitä potista saamassakaan mitään. 

Itse ehkä kuitenkin realisoisin ainakin asunnon (en vielä, parin vuoden päästä kun hintakuoppa on tasaantunut), ja käyttelisin siitä tulevia varoja ihan itse itseeni, tai omaan hoitooni. 

kuulostaa hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

"Pitää silloin jakaa, mutta jako vaatii käytännössä joko sitä, että kiinteä omaisuus myydään "

Ei perinnönjako tarkoita omaisuuden myymistä. Peritty omaisuus voidaan omistaa monen perillisen kesken vaikka maailman loppuun saakka. Silti se perintö on jaettu.

Miksi jätit lainaamastasi viestistä pois loppuosan, jossa juuri kerrottiin tuo toinen vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo testamentti on reilu. Yksi lapsista lähti isänsä luo / kanssa ulkomaille eikä yhteys häneen ole ollut yhtä tiivis ja lapsensakin tuntemattomia. Tuo sinun lapsesi saa kuitenkin saman kuin sisaruksensa.

Mutta en ymmärrä. Poika on halunnut katkaista yhteyden. Ap kuitenkin hänelle jättää perintöä. Nämä viattomat (?) lapsenlapset jättää perinnöttä, koska eivät auta häntä. Miksi eivät? Olisi kiva tietää, miksi välit katkenneet. Outo kuvio, ja epäreilua. Ja kuten moni jo sanonut, älytön ajatus muutenkin, jos kaikki kiinteää omaisuutta. Miksi rankaista lapsenlapsia avusta jollain 1/7 osuudella perintöä? Palkitseminen nyt on parempi. Perinnöstä saattaapi tulla riitakin vielä. 

Samaa mietin. Lapsenlapset ovat varmaan välikädessä. Jos eroperhe, joutuneet valitsemaan puolensa. Tai muutenkin vaikea olla yhteydessä, jos oma vanhempi katkaissut välit. Ehkä haluaisivat olla yhteydessä, mutta eivät oikein voi tai osaa. Mutta AP ei tätä varmaan mieti, vaan uhriutuu, kun eivät ole yhteydessä. "Kun eivät kerran auta, jätän heidät eriarvoiseen asemaan". Vaikka toisaalta tuo osuus perinnöstä on kyllä niin pieni jo tuollakin jaolla, työmäärään nähden ajatellen. Eli ei ole hyvä. Jako vain omien lapsien kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Minun isoäitini aikanaan teki kaikkensa, ettei perillisten välille tulisi riitoja, vaan perintö olisi tasapuolinen. Hän teki niin, että antoi rahaa, kun hänen luonasn kävi auttamassa. Sain 500 markkaa siitä, että parikymppisenä vein hänet pyörätuolilla ulos lounaalle ja pankkiin. Näin hän varmistui sen, että he jotka auttavat, saavat eniten. 

 

Oma isäni toteutti samaa niin, että hänellä oli pieni rahasto (15 k), joka tuli minulle. Muu perintö meni puoliksi. Sain rahaston, koska minä autoin, muutin, remontoin, kuskasin yms vanhempiani. Ulkomailla asuva veljeni ei edes joulukorttia lähettänyt, eikä käynyt Suomessa. Vaimonsa kuitenkin syytti epäreiluudesta, että sain rahaston. 

Minusta on reilua, että se saa eniten, jotka auttavat, mutta ei kai se ole ulkomailla asuvien lastenlasten vika, ettei sinua näe? Lapseltahan se perintö pitää puolittaa. 

 

 

Nää perinnöt on todella hankalia.

Tuffalla oli parantumaton syöpä, pyysi vaimoaan heidän tililtään nostamaan kaikki rahat. Tajuttoman viisas mies, mummu ei suostunut.

Nyt edelleen jakamaton kp, kuten myös isäni jälkeen. 

Miksi näitä kp ei jaeta, osaisiko joku minua valaista?

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isoäitini aikanaan teki kaikkensa, ettei perillisten välille tulisi riitoja, vaan perintö olisi tasapuolinen. Hän teki niin, että antoi rahaa, kun hänen luonasn kävi auttamassa. Sain 500 markkaa siitä, että parikymppisenä vein hänet pyörätuolilla ulos lounaalle ja pankkiin. Näin hän varmistui sen, että he jotka auttavat, saavat eniten. 

 

Oma isäni toteutti samaa niin, että hänellä oli pieni rahasto (15 k), joka tuli minulle. Muu perintö meni puoliksi. Sain rahaston, koska minä autoin, muutin, remontoin, kuskasin yms vanhempiani. Ulkomailla asuva veljeni ei edes joulukorttia lähettänyt, eikä käynyt Suomessa. Vaimonsa kuitenkin syytti epäreiluudesta, että sain rahaston. 

Minusta on reilua, että se saa eniten, jotka auttavat, mutta ei kai se ole ulkomailla asuvien lastenlasten vika, ettei sinua näe? Lapseltahan se perintö pitää puolittaa. 

&n

eikö kp pidä jakaa, jos yksikin vaatii?