Kuvittele miten menisit naimisiin, jos olisit yli 30v ja toisella kierroksella?

Kauniita luonnon värejä, kynttilöitä, hämyinen ilta... Ympärillä vain kaikkein läheisimmät.

Yhdet ' prinsessahäät' on koettu, ei tarvitsisi enää ;)

on että mikään häissä ei muistuta entisiä. Rennompaa ja vähemmän perinteisiä häätapoja. Ei kokovalkoista pukua eikä valkeaa huntua.

Juhlava päivällinen tai rento grillaus max. 20 hlöä.

Mentiin noin 40 hengen läsnäollessa kappelissa naimisiin. Ei valkoista mekkoa eikä huntua, lapseni oli sulhaspoikana. Miehelle oli eka kerta ja mielestäni hän ansaitsi kauniit häät vaikka tämmöisen kierrätysmorsiamen ottikin. Oli kyllä elämäni kaunein päivä, kaikki meni ihan nappiin. Ruskasävyinen koristelu ja hienostunutta ohjelmaa ja hyvää ruokaa. Sopi meille ainakin.

sitten just pihajuhlat kaveripiirille tms. ei niin kovin juhlavaa. En todellakaan menis kirkossa naimisiin enkä järkkäis isoja juhlia. En, vaikka mies menis ekaa kertaa. Kerran oon sellasta todistanu ja se oli kaikille NOLOA. Sukulaisia, kavereita ja kaasoja lähinnä vitutti. Lisäksi morsiamella oli valkoinen puku. Olihan ne onnellisia, mutta mun mielestä vaan oli jotenkin... tahditonta ja kornia. Voihan sitä suurta rakkautta juhlia muillakin tavoilla.

Vähän kornia pitää prinsessahäitä...

Musta on ihanaa, että menevät kirkossa naimisiin ja porukkaa tulee kuutisekymmentä. Musta on kiva, että järjestävät juhlat läheisilleen, koska nykyään juhlia ei tosiaankaan ole liikaa. Ja kaikki ovat mielellään todistamassa heidän yhteistä juhlaansa ja sitä onnea ettei joudukaan viettämään loppuelämäänsä yksin.



Mun on vaikea kuvitella meneväni naimisiin, koska menetin rakkaan aviomieheni viime kesänä. Yhdet tämän tyylin bileet riittää mulle, sillä häämme olivat ihan fantastiset 12 v sitten.

häät, vaikea nyt äkkiseltään sanoa milloin menisimme naimisiin. Ei nyt ainakaan tänä vuonna eikä ensikään vuonna.



Mies ei halua samanlaisia häitä kuin hänen ensimmäisen avioliittonsa häät olivat. Itsekään en halua samanlaisia kuin mitä hänellä on ollut.



Aina sanotaan, että tehkää kuten haluatte, mutta mulla on sen verran huono mielikuvitus, että osaisin keksiä ilman vinkkejä :)



Sen tiedän, että isääni en halua alttarille taluttamaan, en oikeastaan halua mitään juhlapuheita enkä hääleikkejä (lainkaan!). En mitään hirveän virallista tai suureellista.



Sellaisen voisin kuvitella, että mentäisiin naimisiin esim. lentokentän hiljaisessa huoneessa - ja otettaisiin siitä lento häämatkalle. Ja sitten myöhemmin pidettäisiin juhlat kaikille läheisille - vain kourallinen sukua ja muutamia ystäviä.

hyvin suurella todennäköisyydellä niin olen miettinyt tätä paljon. Koska uskon, että löydän vielä ihmisen, johon haluan sitoutua uudestaan.



Haluaisin vain lähiperheen pieneen toimitukseen maistraatille (Chanelin jakkupuvussa tai Pradan iltamekossa), joku upea ravintola ja herkuttelua siellä, HIENO yö jossain upeassa Kämpin huoneessa. Siellä shamppanjaa, kakkua, mansikoita...kaikkea ihanaa.

Ja upea häälomamatka jonnekin paratiisisaarelle.



En haluaisi enää isoja häitä, en ainakaan usko. Hävettäisi järjestää homma uudestaan...

Vierailija:

Kerran oon sellasta todistanu ja se oli kaikille NOLOA. Sukulaisia, kavereita ja kaasoja lähinnä vitutti. Lisäksi morsiamella oli valkoinen puku.

Ne seremoniat voi hyvin jättää pois ja pitää sitten vaan kivat pippalot. Etkä takuulla tuu menettään mitään, harvemmin sitä tulee haikailtua sen perään että olipas ihanaa kävellä alttarille tms., enemmän sitä muistelee itse juhlia.

Parin hyvän ystävän ja perheenjäsenten läsnäollessa. Valkoinen kevyt puku, paljaat varpaat, kaunis kukkakimppu ja hiuksiin kukkia.

Vihkipaikka voisi olla maistraatti tai kirkkokin, mutta ajankohta illalla klo 18 tai 19. Sen jälkeen sen noin 50 hengen kanssa jonnekin juhlavastaanotolle ilman häämäisiä kliseitä. Puku olisi varmasti " vain" juhlapuku, ei siis hääpukua enää.



Tällaisia häitä olisi halunnut jo nytkin, mutta mies halusi isommat häät, vaikka itse menikin jo toista kertaa naimisiin. No onneksi homma hoidettu, en haluaisi enää mennä naimisiin!

Kukkia hiuksissa, en ole varma haluaisinko edes kimppua. Häät voisivat silti olla isot. Ihana järjestää suuria juhlia läheisille.

En vaikka mies kuuluisikin kirkkoon, itse kun en kuulu. Kirkkohäät nyt kaikkinensa ovat kornit, oli kyseessä sitten eka tai toka kerta. Kirkkohäät ja papin löpinät sopii vain niille, jotka tosissaan uskovat kirkon sanomaan.



Isoja häitä en myöskään pitäisi, enkä laittasi päälleni mitään kermakakkupukua huntuineen. Joku tumman sininen tai viininpunainen pitkä puku olis hieno. Morsiuskimppuakaan en ottais, ehkä joku yksi kukka vois olla.



Hyvää ruokaa ja viiniä. Ja vain lähimmät ihmiset juhlimaan.

Avoliitto on käytännössä tasan samanlaista yhteiselämää kuin avioliittokin, lähes jokainen on jo enemmän tai vähemmän kierrätetty kolmekymppisenä, vaikkei olisi naimisissa ollutkaan.

siis sukulaiset yms. eli vaikka kuinka haluaisi teeskennellä kaiken ainutkertaisuutta, muille se ei sitä ole, vaan nimenomaan toinen kierros.

menee esim. naimisiin vuonna 2002 ja sitten uudestaan 2008, niin molemmissa häissä on sitten toiselta puolelta kaikki samat häävieraat kuin ennenkin.



Siis kun ajattelen vieraana, että taas kaikki kaasot, ja lahjatoiveet ja jälleen kerran tämän uudestaan avioituvat vanhemmat toivottavat ikuista onnea. Ja sitten on karkit ja kepposet ja hääleikit.



Se vain tuntuisi ihan feikiltä?!? Tulisi sellainen fiilis, että hei, kolmansille häille saatte jo varmaan alennuksen pitopalvelultakin - eikä tarvi puheisiinkaan muuttaa kuin päiväys. Onnea, onnea, onnea vaan...

sitä tuntisi olevansa vapaa niistä " pitää" -jutuista kun ne on kerran jo tehty. Haluaisin kirkossa vihkimisen musiikkeineen, morsiamen luovuttaminen tietty olisi kornia tokalla kierroksella =)



Juhlat sitten, häissämme oli 150 vierasta ja ehkä toisella kierroksella olisi vapaampi pudottamaan sukulaisia pois ja keskittymään juhlimaan ystävien ja läheisimpien sukulaisten kanssa. Talvi olisi ehkä kiva vuodenaika. Jos olisi rahaa, satsaisin luksukseen. Häämatkan tekisin, nyt se onjäänyt vaan tekemättä vaikka olemme olleet naimisissa 5,5 vuotta.



Mekon väristä en tiedä, ehkä kuitenkin se valkoinen voisi olla...

Sekä kihlattuni että minä toisella kierroksella.



Menin ekalla kierroksella naimisiin kotona kahden umpivieraan todistajan läsnäollessa ja pidimme sukulaisille juhlat myöhemmin hääpuvut yms. mukaan lukien lähinnä sukulaisten ja miehen mielen muuttumisen takia ja painostuksesta.



Enkä haluaisi isoja juhlia tälläkään kertaa. Mutta kihlattuni meni isosti naimisiin kirkossa ja järjesti megalomaaniset sukujuhlat monipäivisinä.

Nyt HÄN haluaisi mennä minun kanssani SAMASSA kirkossa naimisiin kuin ekan vaimonsa kanssa (ja samat sukulaiset tietysti samaan kirkkoon ja valkoinen puku ja kaikkea ) LOL.



Sanoin hänelle että en todellakaan mene samassa kirkossa naimisiin kuin hän muutama vuosi sitten eksänsä kanssa :) enkä ole ihan varma kirkosta muutenkaan (kun en kuulu kirkkoon enää). Enkä ota valkeaa pukua. Tässä sitä sitten neuvotellaan miten juhlien kuuluu mennä.