koulukypsyyskoe...

Omaa lastanni ei ole testattu, mutta mietin lykkäysasiaa itse, kun poika on syntynyt 31.12. Päädyimme siihen, että poika lähti kouluun ja päätös on osoittautunut oikeaksi. Lykkäysajatus oli tuon iän takia, taitoja pojalla oli mukavasti jo eskarissa.



" Ammatti-ihmisten" mielipiteitä täytyy tietysti vakavasti kuunnella. Onko lapsesi ollut jossakin ryhmätestissä vai onko psykologi tehnyt yksilötutkimukset? Itse mietin silloin sitä, että mikä on vaihtoehto, jos poika ei mene kouluun. Se olisi oikeastaan ollut vain eskarin kertaus, koska starttiluokan tarpeessa hän ei ollut eikä sitä olisi ollut omassa koulussa. Oma lapseni ei olisi hyötynyt eskarin kertauksesta. Miettisin myös sitä, onko kyseessä vain " kasvaminen" vai onko lapsella sellaisia oppimisvaikeuksia, että lykkäys on ne huomioiden viisaampaa. Tiedän kyllä ystäväpiiristäni tapauksen, jossa ekaluokan aloittanut on palannut starttiluokalle eli voihan se paluukin olla joissakin tapauksissa mahdollista. Tosin ei varmaan kenenkään kannalta mukavaa. Mielestäni on kuitenkin tärkeetä, että te vanhemmat ratkaisette asian, lapsi ei voi sitä päättää, vaikka hänen mielipiteensä huomioitaisiinkin. Ja te vanhemmathan sen loppupelissä päätätte, vaikka asiantuntijat olisivat mitä mieltä.



Asiastahan on monta mielipidettä ja vastikään ilmestyi väitöstutkimus, jonka mukaan lykkäys ei hyödytä lasta. Tekijä on Linnilä, mutta en muista oliko hän Marja-Liisa vai Maija-Liisa, M-L kuitenkin.



Toivotan teille voimia vaikean päätöksen edessä!

Lapsemme on käynyt psykologin testissä. Hän kuulemma " fyysisesti väsyy" , mitä emme kotona ole juurikaan koskaan huomanneet. Lapsemme on myös ryhmän pienikokoisempia, tästä tuli huomautus. Tosin hän on syntynyt 6/00, mutta eihän me vanhemmatkaan olla mitään " isoja" . Lykkäysvuoden tavoitteita ovat kielellisen tietoisuuden ja lukivalmiuksien lisääminen, fyysinen jaksaminen ja keskittymisen vahvistaminen sekä sosiaalisten ja ryhmätaitojen harjoittaminen. Lapsemme käy lisäksi puheterapiassa, muutamia äännevirheitä löytyy esim. r-kirjain. Meillä on 3 lasta ja kyseessä on nyt vanhin lapsemme. Lapset on pääsääntöisesti hoidettu aina kotona, tämäkin alkaa mietityttämään meitä vanhempina. Lapsemme on todella sosiaalinen ja hakeutuu mielellään aikuisten seuraan ja puhuu todella paljon asioista. Hän on erittäin luova ja taiteellinen sielu, leikkii paljon ja askartelee. Eli tästäkin tuli noottia kun hän elää vielä niin vahvasti leikinmaailmassa. Eskarissa on joka päivä lelupäivä, tästä annoin palautetta opettajalle, että mielestäni esim. kerran viikossa riittäisi lelu eskariin. Lapsi itkien kertoo että haluaa kouluun ja hän kieltää kys. asioita mitä hänestä on kerrottu. Toki eihän me vanhemmat voida tietää mitä eskarissa tapahtuu. Päätös on meidän, mutta toki lastakin tulee kuunnella. Tämä asiahan vaikuttaa koko hänen elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa. Olemme koulun kannalla, mutta silti on pakko huomioida myös tuo eskarin uudelleen käynti. Mieluummin eskari X2 kuin mahd. heti luokalle jäänti ekalla. Olisihan hänellä mahdollisuus " kasvaa" ja kehittyä vielä vuosi ennenkuin tuo " vaativa" koulutie alkaisi. Vaikeeta on ja yöunet on menetetty useaan otteeseen... Kiitos kuitenkin sinulle! Aurinkoisia kevätpäiviä!

Tässä on muuten se väitös, jonka mainitsin:

Linnilä Maija-Liisa

Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen

Poikkeuksellinen koulunaloitus koulumenestyksen, viranomaislausuntojen ja perheiden kokemusten valossa



En ole itse tutustunut, mutta tiedän ihmisen olevan pätevä alallaan.

Mielestäni pienikokoisuus ei ole mikään syy lykätä kouluunlähtöä. Se on mielestäni myös surullista, että eskari-ikäinen lapsi ei saisi enää elää leikin maailmassa. Ei sitä varmaan ihan noin mustavalkoisesti ole tarkoitettukaan, mutta kyllä ekaluokkalaisten pitää vielä leikkiä ja paljon! Se on tietty eri juttu, jos lapsi elää ihan muissa maailmoissa koko ajan. Itselläni kouluunlähtöratkaisussa painoi aika paljon myös se, että lapsi sai kavereita eskarissa ja heistä erkaantuminen olisi ollut kyllä haitallista. Poika oli eskariin asti perhepäivähoidossa ja kehittyi sos.taidoissaan eskarissa huikeasti.



Jokatapauksessa äärimmäisen vaikea asia päättää, enkä yhtään ihmettele, että yöunet menee! Kannattaa varmaan kirjata ylös vaihtoehdot ja mitä mahdollisia etuja/haittoja kustakin vaihtoehdosta voisi lapselle olla. Voimia edelleen!

Tuo mainitsemasi väitöstutkimus antoi meille molemmille vanhemille todella paljon ja aukaisi silmämme. Siitä saimme paljon " todistettua" tietoa. Tämän pohjalta mieheni kirjoitti palautetta lapsen opettajille sekä psykologille sekä koulun rehtorille. Asia on meille, siis koko perheelle, sen verran suuri ja raskas joten haluamme selvyyttä ja perusteluita saamiimme vastauksiin. Mielestämme meitä on " kohdeltu" täysin väärin, meitä vanhempina eikä lasta olla kuultu vaan päinvastoin, meidät on ammattihenkilöt lyöneet. Emme kiellä ettei lapsellamme joitakin ongelma-alueita ole ja emme halua arvostella ammattihenkilöiden työtä vaan kuten kerroin haluamme tukea, tietoa ja ohjausta asiassa, mitä emme missään vaiheessa ole saaneet. Ns. " tuomio tuli" ja päätös on meidän vanhempien, ei lapsen. Meille kerrottiin myös ettei lykkäyksestä ole mitään haittaa lapselle, päinvastoin se on hyväksi hänelle. Tuo väitöstutkimus kertoo kyllä aivan muuta ja on tuore tutkimus. Vaikutukset lapseen alkavat heti ja vaikuttavat läpi elämän, toiset lapset osaavat olla todella ilkeitä kun vain haluavat ja ennenkaikkea tuleva opettaja " todistetusti" suhtautuu lykkäyslapseen negatiivisesti. Kyseinen väitöskirjan lukeminen satutti ja satuttaa edelleen, mutta se aukaisi silmämme. Elämä voi olla julmaa, vaikkakin ammattihenkilöt puhuvat toista ja " yrittävät" auttaa ja antaa oikeaa suuntaa. Ja ennenkaikkea tuo julmuus koskettaa lasta, joka on nyt 6v. ja elämä ja tulevaisuus edessä ja lopultahan lapsi siitä kaikesta joutuu maksamaan. Ajatellaan vielä että lasten käsissä on meidän kaikkien tulevaisuus, näin se vaan on. Vaadimme koko koululaitokselta selvyyttä ja vastauksia kirjallisena eli palautetta kouluvalmiuden arvioinnista. Tämä vetoomuksemme palautti meille vanhemmille voimaa jatkaa jaksaa ja tietoa mitä me ja poikamme haluamme. Lopullista päätöstä emme vielä kuitenkaan ole tehneet eli harkitsemme asiaa edelleen. Mielestämme meillä on oikeus ja velvollisuus tietää eikä vain ammattihenkilöillä hienoine termeineen ja psykologisine käsitteineen. Kysehän on meidän elämästämme. Vanhempina olemme tehneet paljon töitä kouluttaaksemme itsemme ja haluamme suoda myös tuon mahdollisuuden lapsillemme jos he sitä haluavat, heitä tukien ja rohkaisten. Kun tämä koko asia tapahtui meidän vanhimmalle lapselle niin pelottaa ajatella että mitä sitten kun nuo kaksi vielä menevät tuohon kouluun ja ovat heti jo " silmätikkuina" kaiken tämän vuoksi. Toivon ettei niin käy ja niinhän ei saisi käydä, mutta vanhempana sitä ajattelee jo kaiken eteenpäin. Olen helpottunut että me molemmat vanhempina " ajetaan" asiaa eteenpäin ja halutaan samaa eli vastauksia. Tämä auttaa meitä ja kenties tulevia perheitä jotka ehkä joskus ovat samassa tilanteessa kuin mekin nyt olemme.



Edelleen kaunis kiitos Sinulle avusta ja tuesta! Ihanaa Pääsiäistä Sinulle ja koko perheellesi!

että kirjasta oli apua! Täytyy lukea itsekin, kun teen töitä koululaisten parissa (en tosin psykologina..) ja asia on liipannut omassakin elämässä läheltä!

Oikein hyvää pääsiäistä teillekin!

ps. Olisi kiva kuulla, mihin ratkaisuun lopulta päädyitte. Uskon, että teette oikean ja oman lapsenne kannalta parhaan päätöksen, oli se sitten kumpi hyvänsä!

Olen 1lk opettajana tällä hetkellä. Luokanopettajaopinnot ovat vielä hiukan kesken, mutta olen toiminut lastentarhanopettajana 10 vuotta, siksi uskaltaudun kommentoimaan minäkin.



Itselläni on tällä hetkellä 22 lapsen " normaali" luokka. Minulla on kuitenkin 2 erityisopetuspäätöksellä olevaa oppilasta (toinen kertaa 1.luokkaa) ja 3 muuta oppilasta, joille ei ole tehty erityisopetuspäätöstä, mutta joilla on tutkimukset kesken. Luokalla on myös kolme maahanmuuttajaoppilasta.



Näin opettajan näkökulmasta koen, että minulla ei yksinkertaisesti ole riittävästi aikaa huomioida kaikkia tarpeeksi. Koen suurta riittämättömuuden tunnetta usean oppilaan kohdalla. Näiden oppilaiden lisäksi myös moni muu oppilas tarvitsee erityistä tukea, vaikkei aihetta tutkimuksiin olekaan, esim. yksittäisillä aihealueilla, lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa jne. Mielestäni lapsille, joilla ennakoidaan oppimisvaikeuksia olisi hyvä ainakin tehdä erityisopetuspäätös, jotta opettaja osaisi alusta lähtien kiinnittää eri tavalla huomiota mahdollisiin ongelma-alueisiin. Toiselle omista e-oppilaistani suositeltiin pienryhmää, mutta keskustelujen jälkeen päädyimme siihen, että hän aloitti normaaliluokalla ja on pärjännyt hyvin siellä pienin erityisjärjestelyin (tukiopetus ja 2erityisopettajan pienryhmätuntia viikossa). Hänkin on tosin aika hiljainen ja arka oppilas ja voi olla, että jos minulle ei olisi tullut tietoa erityistuen tarpeesta, voi olla, että olisi helpommin pudonnut muiden tahdista, tai sitten ei... mutta ainakin olen pystynyt nyt paremmin isossa luokassa seuraamaan hänen oppimistaan.



Se on nim. ikävä tosiasia, mutta varsinkin hiljaisemmat oppilaat jää isossa luokassa helposti vähemmälle huomiolle, eikä välttämättä heti huomaa, että he tarvitsevat apua, jos he eivät sitä itse pyydä. Luokkakoot on mielestäni aivan liian suuret ja se ei todellakaan auta, jos luokassa on monta erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta, jotka vie opettajan kaiken huomion, muiden lasten kustannuksella. Itse olen sitä mieltä, ettei asiantuntijoiden mielipiteitä kannata jättää kokonaan huomioimatta. Opettaja on tosiaan yksin ison luokan kanssa, eikä auta ketään, että opettajalle sysätään liian paljon erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, siinä kärsii sekä oppilas itse, muut oppilaat ja opettaja.



Minä joudun valitettavasti käymään neuvotteluja vanhempien kanssa yhden oppilaan 1lk kertaamisesta. Hänestä ei ollut mitään tietoa etukäteen ja valitettavasti hänen taitonsa eivät riitä matematiikassa, eikä äidinkielessä toiselle luokalle siirtymiseen. Lluokan kertaaminen tuskin on kiva vaihtoehto, mutta vaihtoehdot ovat tosiaan vähissä, kun ei taidot yksinkertaisesti ole riittävät.

Meidän loppuvuodesta syntynyt poika on starttiluokalla.Starttiluokka on tehnyt pojalle hyvää!! Pienryhmässä on 11 oppilasta ja jokaisella on oma " opintosuunnitelma" ,pienryhmässä on aikaa keskittyä jokaisen tarpeisiin erilailla kuin tavallisella luokalla.Tavallisella luokalla olisi ollut 27 oppilasta! Lapsen itsetunnolle on ehdottomasti parempi startti kuin luokalle jääminen (juttelin asiasta ala-asteen rehtorin kanssa).Startilla on mm. leikkiaikaa,mikä on tärkeää jaksamisen kannalta (jos ei vielä ole koulukypsä).Poika on kehittynyt tämän vuoden aikana ja on saanut uusia kavereita.Eikä ole lapsen kannalta kiva,jos koulussa selviäminen on rämpimistä (käy itsetunnon päälle).



Meidän perhe on tyytyväinen tähän ratkaisuun :)



PS.Jos mahdollista niin kannattaa soittaa starttiopelle ja kysyä tarkemmin,niin minäkin tein kun mietimme tätä samaa asiaa viime talvena.Aika monella tuntuu olevan ennakkoluuloja?

Ystäväni on luokanopettaja ja sanoi ihan samaa.

Kiva kun kuulee muiltakin mielipiteitä, myös ns. luokanopettajilta. Olisin kysynyt sinulta SANKI että mitä tarkoittaa erityisopetuspäätös? Onko se sitä että jos lapsi joutuu kertaamaan esim. ekan luokan niin hänelle tehdään tuolloin erityisopetuspäätös? Samoin olisin mielenkiinnosta kysynyt RUKIISELTA että mitä tarkoittaa starttiluokka? Pienempi luokka ymmärrän, mutta onko joka koulussa semmoiseen mahdollisuus vai toimiiko starttiluokka vain jossakin tietyissä kouluissa? Meille ei ole annettu mitään tietoja tai vaihtoehtoja että miten voisimme toimia. On vain puhuttu eskarin mahdollisesta kertaamisesta. Psyk. lausunnon perusteella lapsemme on pääosin ikätasollaan, normaali lapsi. Lapsemme " testin" tekeminen oli täysin vapaaehtoista, sitä vain suositeltiin meille kun ongelmia oli ilmennyt ja me vanhempina toki siihen suostuimme. Ja tässä sitä nyt ollaan vaikean päätöksen edessä. Kysyimme että jos lapsi saisi koulussa sitten tarvittaessa tukea ja apua niin siihen ei kuulemma kaupungilla ole varoja ja kys. ammattihenkilöitä ei ole aina varaa palkata ja saatavilla, vain rajoitetusti. Toki ymmärrän että tukiopetusta koulun on annettava jos sitä lapsi tarvitsee, ainakin näin luulen. Tämänkin asian kun esitin ammattihenkilölle niin hän sanoi kylmästi että " eihän koulussa kukaan aikuinen voi seistä ja vahtia ja hoputtaa lapsen selän takana että lapsi tekee työnsä..." Mielestäni aika halventavasti vastattu. Asialla tarkoitin vain jotakin koulunkäyntiavustajaa tai vastaavaa. Se on ikävää että luokkakoot ovat nykyään niin isot. Kuuleman mukaan tuleva ekaluokka sisältää 27 lasta eli aivan liian iso yhdelle opettajalle. Noinkin iso luokka vaatii opettajalta paljon, jotta hän voi huomioida kaikki lapset. Toki myös perheiden tulee olla koulutiellä mukana tukemassa, tai ainakin näin mielestäni pitäisi olla. Onhan tuo iso harppaus lapselle hänen elämässään. Eihän kaikkea vastuuta saa tai voi jättää koululle. Odotamme kys. ammatti-ihmisten kannanottoa asiaan jos sitä ylipäätänsä heiltä saa. Itse olemme kyllä jo " parempaan päin" jos näin voi asian ilmaista. Iloa ja värikästä Pääsiäisen aikaa kaikille!

Aika hyvin ja lyhyesti starttiluokka on kuvattu www.hel.fi sivuilla. Jos menet Googleen ja laitat hakusanaksi " starttiluokka" niin ekasta linkistä.



Tässä on koko linkki:

http://www.hel.fi/wps/portal/!ut/p/kcxml/04_Sj9SPykssy0xPLMnMz0vM0Y_Qjz…!?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Opetusvirasto/Ajankohtaista/Starttiluokka

Erityisopetus päätöstä suosittelee yleensä psykologi tutkimusten jälkeen. Riippuu siitä, minkälaisia vaikeuksia oppilailla on, mutta esim. minun e-oppilailla on myös tehty neurologiset tutkimukset ja ne ovat myös tukeneet erityisopetuspäätöstä. Itse en tiedä tarkkaan mitä tutkimuksissa testataan ja miten. Meillä ainakin koulun puolella on oppilashuoltoryhmä, johon kuuluu rehtori, koulukuraattori, koulupsykologi, erityisopettajia. Näissä oppilashuoltoryhmissä käydään läpi koko luokan oppilaat ja keskustellaan niistä, joiden kanssa on ongelmia/huolia. Näitä tapaamisia on 2 kertaa vuodessa. Tarvittaessa jos syvä huoli jostakin oppilaasta saa myös akuutti ajan yleensä tämän tapaamisen tai erityisopettajan kautta (pk:ssa erityislastentarhan kautta). Yhdessä mietitään minkälaisia tutkimuksia lapselle tulisi tehdä ja yleensä psykologi on se ensimmäinen joka tekee tutkimukset ja miettii sitten jatkoa.



Kaikille oppilaille, joilla on erityisopetuspäätös tehdään oma henkilökohtainen opetussuunnitelma. Siihen kirjataan tavoitteet ja erityistukitoimet kunkin oppilaan kohdalta. Sekä vanhemmat, luokanopettaja ja erityisopettaja allekirjoittavat sen ja sitoutuvat noudattamaan siihen kirjattuja oppimistavoitteita. Näille e-lapsille on mahdollista saada erityisopettajan tunteja, mahdollisesti avustaja jne.

Näissä oppilashuoltoryhmissä käydään läpi koko luokan oppilaat ja keskustellaan niistä, joiden kanssa on ongelmia/huolia. Näitä tapaamisia on 2 kertaa vuodessa. Tarvittaessa jos syvä huoli jostakin oppilaasta saa myös akuutti ajan .Yleensä tämän tapaamisen tai erityisopettajan kautta (pk:ssa erityislastentarhan kautta) yhdessä mietitään minkälaisia tutkimuksia lapselle tulisi tehdä ja yleensä psykologi on se ensimmäinen joka tekee tutkimukset ja miettii sitten jatkoa.

Psykologi testasi pojan 3 krt (noin 1,5h/krt).Pojalla oli kielellisen kehityksen kanssa vaikeuksia (lukukäsitteet ja laskutehtävät),keskittymisessä ja ryhmätyöskentelyssä.Hän on loppuvuodesta syntynyt (joulukuussa) ja oli vielä pienen pojan oloinen.

Kommentoisin vähän tuohon oppilashuoltoryhmän työskentelyyn, kun satun olemaan 8:n koulun ohr:n jäsen. Näissä " mun" kouluissa eritysopetussiirtoa päästään tekemään ilman ohr:n kokousta. Yleensä opettaja/erityisopettaja ottaa yhteyttä suoraan psykologiin ja homma lähtee siitä eteenpäin. Totta on tietysti, että kunnittain palveluissa ja ohr:ien toiminnassa on paljon eroja ja esim. starttiluokkia ei mun työskentelykunnassa ole ollenkaan ja pienryhmiäkin vähennetty (pienryhmissä on oppilaita, joiden kaikki oppiaineet on yksilöllistetty), luokka-avustajia on jonkinverran, hlökohtaisia vain vaikeimmin vammaisilla. Erityisopetussiirtoja tehdään kyllä paljon ja siitä on monille koululaisille ollut apua!



Toivotan edelleen alkup. kirjoittajalle voimia vaikean päätöksen edessä!

Hei!

Startti-luokkaa kutsutaan myös lähtöluokaksi ja nollaluokaksi. Sitä ei (valitettavasti) ole kaikissa kouluissa, mutta toivottavasti sentään useimmissa kunnissa jossain koulussa. Esim. meidän 7 tuhanneen asuakkaan kunnassamme starttiluokka on toisella keskustan ala-asteella.



Starttiluokalla läpikäydään periaatteessa samat asiat kuin ekaluokallakin, opitaan lukemaan ja laskemaan. Ryhmä on kuitenkin pieni (esim. oman poikani starttiluokassa on 5 oppilasta) ja opella riittää aikaa tukea lapsia tavallista enemmän. Oma poikani on esim. ollut aika varovainen juttelemaan ja vetäytyy herkästi syrjään omiin leikkeihinsä, starttiluokalla hänen rohkeutensa on kasvanut jatkuvasti, hän ei ole enää niin ylenpalttisen herkkä kuin ennen ja sosiaalistuminen on saanut valtavasti tukea.



Tavallisinta on, että starttiluokalta siirrytään 1-luokalle, mutta on mahdollista, että startilta siirtyy suoraan tokalle. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että meidän poikamme aloittaa syksyllä tokaluokan suoraan startin jälkeen. Tämä onnistuu, koska poika on edistynyt valtavasti lukuvuoden aikana ja starttiluokalla on suoritettu kaikki ekaluokkalaisille asetetut oppimäärät.



Itse olen ollut valtavan tyytyväinen starttiluokkaan, toivottavasti löydätte teidän pojallenne sopivan ratkaisun!

:) ONNANNAA

Herttoniemessä testataan kaikki eskarilaiset. Meidän lapsemme ei pärjännyt kovin hyvin testissä. Hän on loppuvuodesta syntynyt, eli testi tehtiin hänelle jo 5-vuotiaana. Eskariope oli sitä mieltä, että todennäköisesti meidän lapsemme sopisi erikoisluokalle. Olimme mieheni kanssa aivan tyrmistyneitä asiasta. Meillä on myös 3 lasta ja kyseessä oli siis esikoinen. Käytimme lastemme koulupsykologilla 3 krt. Psykologin mielestä lapsellamme oli hyvät kouluvalmiudet. Esikoisemme aloitti viime syksynä ensimmäisen luokan 6-vuotiaana. Koulu on sujunut hyvin, hän laskee ja lukee hyvin nyt 7 vuotiaana. Ihmetyttää edelleen eskariopen jyrkkä linja. Esikoiselleni jäi ikävät muistot eskarivuodesta testeineen ym. Onneksi koulussa on mukava ope. Testi ei ainakaan meidän lapsen kohdalla kertonut totuutta kouluvalmiudesta. Olemmekin mieheni kanssa päättäneet, että meidän nuorempia lapsia ei enää testasta. Sen verran mielipahaa testi aiheutti lapsellemme ja meille vanhemmille.

tinna:

Herttoniemessä testataan kaikki eskarilaiset. Meidän lapsemme ei pärjännyt kovin hyvin testissä. Hän on loppuvuodesta syntynyt, eli testi tehtiin hänelle jo 5-vuotiaana. Eskariope oli sitä mieltä, että todennäköisesti meidän lapsemme sopisi erikoisluokalle. Olimme mieheni kanssa aivan tyrmistyneitä asiasta. Meillä on myös 3 lasta ja kyseessä oli siis esikoinen. Käytimme lastemme koulupsykologilla 3 krt. Psykologin mielestä lapsellamme oli hyvät kouluvalmiudet. Esikoisemme aloitti viime syksynä ensimmäisen luokan 6-vuotiaana. Koulu on sujunut hyvin, hän laskee ja lukee hyvin nyt 7 vuotiaana. Ihmetyttää edelleen eskariopen jyrkkä linja. Esikoiselleni jäi ikävät muistot eskarivuodesta testeineen ym. Onneksi koulussa on mukava ope. Testi ei ainakaan meidän lapsen kohdalla kertonut totuutta kouluvalmiudesta. Olemmekin mieheni kanssa päättäneet, että meidän nuorempia lapsia ei enää testasta. Sen verran mielipahaa testi aiheutti lapsellemme ja meille vanhemmille.

Testi aiheutti mielipahaa? Eiköhän kyse ole kuitenkin lapsen edusta?

Tuskin eskariope kiusallaan ehdotti testejä,vaikea uskoa.Toki vanhemmat sanovat sen viimeisen sanan mutta en nyt ymmärrä mitä loukkaavaa testien ehdottamisessa on.Hienoa,että koulu lähti sujumaan hienosti,kaikkien kohdalla ei välttämättä käy niin.Onko se vanhemmille jotenkin häpeällistä jos lapsi ei aloita koulua silloin kun pitäisi? Moni ei tiedä millaista startilla on,mitä siellä tehdään jne.

Meillä oli vaihtoehtona laittaa poika integroituna ekalle mutta päädyimme sittenkin starttiin.Siellä ainakin saa tarpeeksi tukea.

Ehdottomasti annan testata myös seuraavat lapsemme,se on lapsen etu!

Nyt on kulunut reilu viikko kun kirjoitimme palautetta lapsemme koulukypsyyskokeesta kys. ammatti-ihmisille. Mitään suullista tai kirjallista palautetta emme ole saaneet. Meidän vanhempien vastaus, aloittaako lapsemme koulun vai eikö, pitäisi antaa reilu viikon kuluttua, jotta " koulun paperihommat keväältä" saataisiin " lyötyä lukkoon" , näin meille kerrottiin " tuomion" yhteydessä... Tätä vähän pelkäsinkin ettei yhteyttä oteta, vaikka meitä kehoitettiin ottamaan yhteyttä jos neuvoja haluaisimme. Ehkä kirjoitimme " liian kovaa ja todistettua" tekstiä, ettei meille haluta vastauksia antaa. Kerran jouduin lapsen opettajelle pikaisesti soittamaan ja hän oli erittäin kylmä ja kiireinen sanoissaan. Kannattaako odottaa yhteydenottoa vai soittaa vai käydä paikanpäällä? Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla heidän mielipiteitä. Toisaalta päätös on jo melkein 100%:sti tehty, joten tuskin sillä olisi oikeaa suuntaa antavaa enää meille. Tuleepahan tässä mieleeni että " tiukka ja kurinalainen" koulutie vaatii ja olettaa paljon, niin koululaisilta kuin vanhemmilta, mutta ei sitten kuitenkaan itse pysty vastaamaan " haasteisiin" ja olemaan sanojensa takana... Pettyneitä olemme vanhempina saamaamme kohteluun, mutta minkäs sitä " tavallinen talliainen" pystyy tekemään. Ehkä sitten viimeistään lapsemme kevätjuhlissa muistamme " risuilla ja ruusuilla" opettajaa, näin leikkisästi sanottuna. Odotellaan vielä kuulumisia!

Mun mielestä kannattaisi soittaa ja olla aktiivinen. Se on kurjaa, että joutuu jahtaamaan ja lypsämään tietoa, mutta se on valitettavasti " pelin henki" tässä maassa. Voimia edelleen!

Vantaalla ei tunneta nimeä Starttiluokka vaan täällä on erityiseskari. Kys. eskareita on syksyllä alkamassa parissa koulussa. Tästä saimme tietoa ja neuvoja täysin ulkopuoliselta ihmiseltä, kiitos hänelle. Koulu ei ole ottanut mitään kantaa palautteeseemme pyynnöstämme huolimatta, eikä otakaan... Mikä on todella valitettavaa. Olemme soittaneet lapsemme opettajalle ja kyselleet asiasta, samoin olimme yhteydessä koulun rehtoriin. Kukaan ei halua kommentoida tai tarkentaa asiaa meille. Kysyimme suoraan että miksei meille ole annettu mitään muita vaihtoehtoja kun käydä kys. eskari uudestaan niin tähänkään kukaan ei halua sanoa mitään. Tuntuu aika pahalta kun lähestyy koulua sekä kirjallisesti että suullisesti niin silti on kuin ilmaa koko koululaitokselle. Onneksi sekin asia selvisi että lapsemme puheterapia jatkuu siitä huolimatta vaikkakin hän aloittaisi koulun. Koulusta saimme tiedon että puheterapia " loppuu kuin seinään" jos oppivelvollisuus alkaa nyt syksyllä. Samoin saimme tiedon että " vain tositilanteessa kuin mikään ei enää auta" lapselle voidaan hakea erityisopetuspäätös. Eli nyt hän aloittaisi koulun siinä missä muutkin " samalta viivalta" ja mahd. ongelmien syntyessä niihin vasta puututtaisiin. Nuo " lypsämämme" tiedot eivät auttaneet meidän päätöksentekoamme, päinvastoin. Keikutaan nyt keskellä " kiikkulautaa" ja punnitaan vaihtoehtoja. Kello tikittää ja päätöstä " odotellaan" . Varsinaisesti koulu ei todellakaan perään soita jos päätöstä ei kuulu määräaikaan mennessä... Eli edelleen pohditaan ja pohditaan vaihtoehtoja, ja ajatellaan lapsemme parasta ja ennenkaikkea hänen tulevaisuutta.