Mansikkaluomi vaivaa, eri lääkäreiltä eri ohjeet

vaivasi heti parin kuukauden iästä lähtien. Luomi oli nivusessa ja toisessa kiveksessä ja se oli halkaisijaltaan 7cm eli iso. Luomen pinnat tulivat nivusessa vastakkain ja koska iho oli luomen kohdalla tosi ohut, se hankautui ja hautui rikki jatkuvasti. Luomi oli todella kipeä ja se myös vuosi verta. Käytiin pariin otteeseen Lastenklinikalla vuotoa tyrehdyttämässä silloin, kun verta tuli paineella. Luomea laseroitiin iho- ja allergiasairaalassa, josta hoitona saatiin juuri tuo sama fucidin kuuri, sekä bepanthen sekä erilaisia keinoihokokeiluja. Luomi meni entistä hirveämpään kuntoon noiden rasvojen ansiosta ja tulehtui ja kipeytyi pahoin. Soitin allergiasairaalaan, jossa epäilivät, että olin mennyt rapsuttelemaan rupea. Vaan kun ei meillä koskaan mitään rupea siihen muodostunut, eikä luomi käyttäytynyt ollenkaan niin kuin ohjelapuissa luki tai lääkäri kuvaili. Me käytettiin lähinnä imeviä taitoksia ja pyrittiin pitämään luomi kuivana niin hyvin kuin mahdollista. Luomi oli siis paljon parempi ja ennen kaikkea kivuttomampi, kun tehtiin juuri päin vastoin kun käskettiin.



Kuitenkin luomi meni sitten niin pahaksi, että vauva itki sitä jo yöt. Lastenklinikalta ei oikein saatu apua eikä allergiasairaalasta myöskään. Hakeuduttiin eiran sairaalaan (yksityiselle) plastiikkakirurgille, joka otti heti ohjat käsiin ja laittoi lähetteen töölön sairaalaan, jossa toimii huuli- ja suulakihalkiopoliklinikka. Siellä samaisessa hoidetaan myös julkisen puolen lasten plastiikkakirurgiset leikkaukset eli juuri nämä verisuoniluomet.



Töölön sairaala oli aivan ihana paikka ja kirurgi oli todella mukaava ja välittävä. Sanoi vaan, että herra jumala sentään, kun näki luomen ja oli tosi vihainen, että vauva oli kärsinyt jo niin pitkään luomen kanssa. Luomi leikattiin plastiikkakirurgisena operaationa julkisella puolella. Yksi yö sairaalassa ja homma oli sitä myöten selvä. Luomesta poistettiin vaan osa, koska muuten olisi jouduttu tekemään tosi iso operaatio ihon siirtoineen ym. Yleinen mielipide oli, että jos mansikkaluomi on vaipan sisällä, se hautuu, tulehtuu ja kipeytyy, vaikka mitä yritettäisi tehdä.



En tiedä mistä kaupungista olet, mutta sinuna yrittäisin hommata lähetettä tuonne husukeen. Siellä on hirveät jonot, mutta sairaanhoitajiltakin saa haavapoliklinikalta jo tosi hyvät avut. Me käytiin leikkausta odotellessa kahdesti viikossa ja laittoivat luomen päälle kunnon taitokset ja vedenpitävän paketin.



Maqika ja pojat 1v

Siis että jollakin muulla on ollut juuri vaipan alla tuo.

Tiedät varmaan, mitä tarkoitan ;)



No juu, alan huomenna soittelemaan tuonne meidän soluun josko pääsisimme lääkärin luo joka voisi lähetteen kirjoittaa. Soitin tuossa aiemmin tänään päivystykseen ja kerroin että käytiin just lauantaina jollain lääkärillä siellä ja kysyin jos sais sieltä lähetteen eteenpäin.

En katsos tiedä näistä systeemeistä, miten asiat täällä hoituu.



Sanoi että lähetteen saa omalääkäriltä.

Sanoin että hänellä on vapaata aikaa vasta toukokuussa.

Kehotti sitten menemään jollekin päivystysajalle omaan soluun jollekin toiselle lääkärille. Ne on jotain aikoja jotka menee heti puhelimen avauduttua aamulla. " Toivottavasti saat sieltä ajan" .







Eli huomenna aamulla koitan sitten onnea jos sais jonkun jostain kiinni.





Kiitos vielä edelliselle kirjoituksesta!

Älä tyydy siihen jos sanovat että voi voi ajat menivät jo, tietääkseni on olemassa joku hoitotakuu ja vauvalle kyllä pitää järjestyä aika. Eihän tuota luomea voi loputtomasti pitää auki. Meillä oli kanssa iso mansikkaluomi, mutta ei missään kriittisessä paikassa että olisi hautonut tms. Nyt kun lapsi on 3 v, niin se on hävinnyt kokonaan. Toivottavasti saatte avun vaivaan!

että kun sitä lähetettä kirjoitetaan, niin painota, että sen pitää mennä nimen omaan Husukeen Töölön sairaalaan, ei Lastenklinikalle. Meillä oli todella kiven alla toi hoidon saaminen varmaankin siitä syystä, ettei kukaan oikein tiennyt mihin tuo luomen hoito kuuluu ja kuka siitä parhaiten tietää. Oli ihan silkkaa sattumaa, että Eiran sairaalan kirurgi sattui olemaan hyvä tuttu sen Töölön sairaalan kirurgin kanssa. Varmaan oltais vieläkin muuten ihan itku kurkussa apua vailla.



Meillä se luomi oli kanssa tosi syvä. Siitä siis poistettiin suurin osa ja iho kurottiin siihen päälle.



Mutta tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu, kun apua ei saa millään ja kaikki vaan hokevat, että hyvä ettei ole kasvoissa.

Toivottavasti saatte asian hoitoon pian!



Niin ja me käytettiin suojana silloin kun haava oli kipeimmillään Mepilex transfer-nimistä silikonisiodsta, jota suosittelivat töölössäkin. saa ainakin yliopiston apteekeista:

http://www.molnlycke.com/item.asp?id=4012&pid=3976&lang=5&si=32

eli kokeile Mepilex haava/silikonitaitosta. Se on mukavan pehmeä ja joustava, miellyttävä ihoa vasten. Sitä voi leikellä ja viillellä siis tavallaan tehdä halkioita ja yrittää saada paremmin ihonmyötäisesti luomen päälle esimerkiksi taive kohdissa.

Tämä taitos on imukykyinen ja sen voi " liimata" takaisin jos kurkkaa taitoksen alle (tämä ei ole mahdollista mepilex borderissa).

Suosittelen. Tuotetta löytyy hyvin varustelluissa apteekeissa, hintaa toki on mutta on sen arvoinen!

Soitin aamulla varatakseni ajan lääkäriin, sama hoitsu joka luomea oli " hoitanut" kysyi, että onko luomi ärtynyt.

Kysyin että miten niin ärtynyt, tottakai se on ärtynyt, sehän on jo kolmatta viikkoa ärtynyt.

Sain ajan kahdeksi.

Lääkäri katsoi luomea. Voi että, onpas ikävän näköinen. Laitetaanpas lähete polille, nyt menette heti sinne.

Siitä hurautin taksilla sairaalaan, jossa lastenlääkäri tuli kurkkaamaan

luomea. Poistui hetkeksi huoneesta ja palatessaan tuli kertomaan, että

soitti juuri sinne husukeen ja puhui plastiikkakirurgin kanssa.

Nyt on tytöllä lähete sinne ja pääsee parin viikon sisällä sinne!

Eivät vielä tiedä mitä tekevät, mutta jokin kirurginen hoito se tulee olemaan.

Olin niin HELPOTTUNUT kuulemastani että puhkesin itkuun.

En siis itse kysynyt sinne mitään lähetettä,

ihan oma-aloitteisesti hän soitti sinne ja kysyi neuvoa, koska nämä

ovat harvinaisia tapauksia eikä hänelle tällaista ole tullut kohdalle...







Kerroin, kuinka neuvolantäti oli kysynyt, onko peppu kolhaistu johonkin.



Kerroin, kuinka yhden hoitsun mielestä se vastasi makuuhaavaa, hoitsu vielä kysyi, että istutanko tyttöä paljon tai makaako hän paljon.



Ja kuinka vedellä ja SÄRKYLÄÄKKEILLÄ se tulee kuntoon.



Nyt on tytöllä joku paksu taitos siinä, joka erittää hopeaa ihoon samalla siis parantaen sitä. Ja käymme nyt kolmen päivän välein vaihtamassa sairaalassa sen kokonaisuudessaan.



ETTÄ NÄIN...

Onneksi saitte ajan noin nopeasti ja olette nyt hyvissä käsissä :)

että tehtiinkö se nukutuksessa vai paikallispuudutuksella?

Ja jos paikallispuudutuksella niin miten vauva pidettiin paikoillaan?

Kauanko arpi oli kipeä ja miten se hoidettiin sitten kotona?

Saako sinne jäädä itse yön yli?

Meidän pojalla on myös mansikkaluomi keskellä otsaa. Se on kooltaan minun puolikkaan pikkurillin kynnen kokoinen. Se ilmesty otsaan 1 kk iässä ja suureni muutaman kuukauden ajan. Luomi on kohollaan ja joskus ympärys on vähän sinertävä niinkuin siinä olisi mustelma. Nyt poika on 11 kk ja luomi on jo jonkin verran vaalentunut. Olen hyvin toiveikas, että luomi häviää itsekseen ajan kuluessa.



Kommentteja on joo tosiaan tullut jos jonkinlaista. Kaverit leikillisesti sanoo luomea kastimerkiksi. (niin kuin joissain uskonnoissa)

Yleisin kommentti on ollut " voi, mihin pikkuinen on otsansa satuttanut" tai jotain vastaavaa. Olen aina asian korjannut ja sanonut, että kyseessä on luomi.

Meillekin meidän poika on maailman suloisin ja kaunein poika luomineen kaikkineen.

Minä olen onnellinen siitä, ettei luomi aiheuta mitään ongelmia.



Kaikille jaksamista erilaisten mansikkaluomien kanssa.

Aamulla klo 8 aikoihin mentiin sairaalaan ja kuultiin, että poika on leikkaussalivuorossa toisena. Arvioivat, että kymmenen aikaan pääsee saliin, mutta pääsikin vasta joskus kahden aikaan, kun ensimmäinen leikkaus venyi. N. 45 minuuttia ennen sai esilääkityksen eli jotain rauhoittavaa. Poika vietiin sängyssä saliin ja sain saattaa salin ensimmäiselle ovelle saakka. Itkuhan siinä tuli, siis äidillä.

Niin ja kaikki pienet leikataan aina nukutuksessa, vaikka olisi pienempikin leikkaus. Kun tosiaan eivät osaa olla paikallaan.



Poika pääsi leikkauksesta suunnilleen tunnin kuluttua ja oli täysin hereillä parin tunnin päästä. Ei ollut kipeä oikeastaan ollenkaan ja sai vaan illalla kipulääkettä. Oli ihan raivoissaan vaan, kun oli viimeksi saanut ruokaa aamulla klo 4 (ennen nukutustahan ei saa syödä eikä juoda) eli oli ollut 12 tunria ravinnotta.



Vauvan kanssa olisi saanut jäädä yöksi, mutta esim meidän huone oli 3-paikkainen ja tilaa alle 10 neliötä eli tosi pieni. Huoneessa oli ala-asteikäinen poika, jolle oli tehty iso leikkaus jonnekin kieleen ja nieluun sekä hänen äitinsä. Lisäksi suulakihalkioleikattu vauva ja molemmat vanhemmat. Muut olivat tulleet jostain pohjois suomesta ja koska meiltä on 10 minuutin matka sairaalaan, päätin antaa muille tilan. Joka tapauksessa meidän nukutuksesta pökkyräinen poika vain nukkui. LÄhdin illalla klo 9 aikaan ja tulin takaisin aamulla klo 7. Syötin vauvan itse (osastolla on maidot ja ruoat, ei tarvitse itse tuoda sekä syöttötuolit, vanhempien keittiö jne)



Osastosta pari asiaa. En halua pelotella. Osastolla suurin potilaskunta ovat nuo huuli- ja suulakihalkiolapset. Lisäksi on kallon epämuodostumia (vauvoja) sekä tosi isona yllätyksenä julkisen puolen aikuiset plastiikkakirurgiapotilaat. KÄytännössä tämä tarkoittaa tulipalon, auto-onnettomuuden tai ties minkä läpikäyneitä, joiden kasvoja tai muuta kroppaa on muokattu takaisin entiseen kuntoon. Oltiin juuri pojan kanssa tultu osastolle, kun jostain huoneesta pelmahti aikuispotilas käytävälle ja näky ei ollut mitenkään miellyttävä.

Mua heikotti aika paljon siellä osastolla, koska siellä liikkui niin paljon tosi huonokuntoisia lapsia ja aikuisia. Lisäksi lapset itkevät paljon kun ovat tosi kipeitä, joten siellä on aika rauhatonta. En siis halua mitenkään pelotella, mutta mulle noi tuli yllätyksenä ja olisin mieluusti tiennyt etukäteen mitä odottaa. Lapsia leikataan kahdesti viikossa, joten tuolit ja sohvat ovat täynnä leikkaukseen menijöitä ja vanhempia.

Kun me oltiin siellä, sattui paikalla olemaan vanhempia, joiden usein jo leikki-ikäiset lapset olivat olleet koko elämänsä sairaalassa. Vanhemmat olivat hirveästi seuraa ja juttukaveria vailla ja kun heille tietty oman lapsen sairaalassa olo on täyttä arkea, niin puhuivat kovasti kokemuksista, leikkauksista, hoidoista jne. Mä olen vähän herkkä kaikelle tollaiselle, joten aika paljon istuin leikkihuoneen lattialla tai kannoin nälkäistä poikaa käytäviä pitkin.



Niin ja meille oli alun perin sanottu, että kannattaa varautua n. 7 vuorokauden sairaalassaoloon. Meillä ei tiedetty ennen leikkausta, joudutaanko tekemään ihosiirre vai ei. Jos olisi jouduttu tekemään, oltais tosiaan oltu viikko sairaalassa, koska ihosiirrettä pitää seurata tosi tarkkaan, ettei tulehdu tai lähde hylkimään jne.

Olin siis ihan majoittunut osastolle seuraavana päivänä, kun kirurgi tuli kertomaan mitä oli tehty. Luulin koko ajan, että pojalla on ihosiirre, mutta kirurgi vaan toivotti hyvää kotimatkaa ja pikaista paranemista eli me päästiin helpolla.