Vihaan olla kotiäitinä! Olenko ainoa?

Ja ei kaikki lapset sairastele jatkuvasti. Ja ne sairastelutkin jaksaa paremmin, kun on töissä.



T. Ei ap, vaan toinen, joka palasi töihin, koska kotielämä oli yhtä h*vettiä.

Ja kysyn ihan ystävällisesti, en vttuillakseni :) Oliko siinä vaiheessa esikoisella jotenkin helpompi vaihe? Itsellä on vasta ensimmäinen ja alkaa vähitellen tuntua siltä että siihen se jääkin ;) En vaan jaksaisi tuollaista, yhtään.

tuntemuksesi kuulostavat kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan oppikirjaoireilta.

Elämänlaatusi voisi kohentua huimasti jos saisit lääkityksen :)

Jos kiellän niin lapsi tekee kahta kauheammin ja jos kannan hänet pois, hän puree, lyö yms. ja saa raivokohtauksen joka kestää ja kestää....

Joten en jaksa kauheasti enää kieltää tuota hirviötä. Ollaan vaan luovuttu kaikesta kielletystä, onpa aika tyhjä kämppä.

Saavat kieltää siellä hoidossa sitten, heh heh.

ap

Älä väitä, että olet kasvattanut häntä oikein ja laittanut rajoja. Sellainen lapsi ei riehu kuin hullu joka paikassa! Onko esikoista halattu, pidetty sylissä, pusuteltu? Oletko ottanut lapsen mukaan arkipäiväisiin hommiin?



Itse olen kotiäitinä 7kk ja 3,5v tytöille. Vaikka välillä hermostuttaa, niin sitten hermostuttaa! Tottakai äitiä saa ja pitääkin jotkut asiat harmittaa. Ja silloin selitän lapselle mikä äitiä harmittaa. Halataan usein lasten kanssa ja otan esikoisen mukaan ruoanlaittoon (laittaa kuorimiani perunoita kattilaan yms.), siivotaan yhdessä jne.



Kyllä minä voisin olla pitempääkin kotona lasten kanssa, mutta taloudellinen tilanne ei sitä salli, vaan joudun syksyllä menemän töihin.

Söin masennuslääkkeitä mutta eivät ne auta mitään - jos elämässä ei ole mitään mielekästä niin siihen ei ihmepilleri auta.

ap

Meillä on helppo ja tyytyväinen lapsi, mutta silti en jaksaisi kotiäitinä olla yhtään. Töihin menin lapsen ollessa 1v. Ja ne viimeiset kuukaudet oli ihan tuskaa siellä kotona. Kaikista ei vain ole kotiäidiksi. Valitettavasti. Ihailen niitä, jotka sitä jaksaa vuosikausia. Toisaalta kotiäitituttavat ihmettelee, miten jaksan töitä, hoitoonviemisiä, kotitöitä, opiskelua,harrastuksia. Mutta hienosti jaksan ja vapaa-aikaakin jää mukavasti. Lapsen kanssa on ihana olla illat, kun ei ole hermot riekaleina koko päiväisestä lapsenhoidosta.

Vierailija:

Jos kiellän niin lapsi tekee kahta kauheammin ja jos kannan hänet pois, hän puree, lyö yms. ja saa raivokohtauksen joka kestää ja kestää....

Joten en jaksa kauheasti enää kieltää tuota hirviötä. Ollaan vaan luovuttu kaikesta kielletystä, onpa aika tyhjä kämppä.

Saavat kieltää siellä hoidossa sitten, heh heh.

ap

Kiva! Tuollaisia tulevia terroristeja on valitettavasti ihan liikaa tulevaisuudessa kun vanhemmat eivät pärjää 2-vuotiaalle! Naurettavaa!!! Harmittaa vaan näiden lasten puolesta kun tulevaisuus ei mikään järjen hyvä tule olemaan.

Sieltä voivat neuvoa eteenpäin. Tarvitset apua vanhemman lapsen kasvatuksessa, apua on kyllä saatavilla.

Kuullostaa siltä että teidän esikoisen on ns. vaativa lapsi, ts. synnynnäisesti temperamentikas. Teettää kenelle tahansa paljon työtä, ei ole vanhemmista kiinni.



Jaksamista ap!

masentuneen äidin huomionhakuinen ja säikähtänyt lapsi. Vaistoaa ettei äidillä ole kaikki hyvin ja että hänen ja äidin suhteessa mättää.

mutta vuosi sitten näihin aikoihin revin tukkaa tukuttain päästä turhautumistani. Kerhoilu kuulostaa erittäin tutulta (esikoisen käytös ja itse perässä jne), samoin kuin nuo ulkoilu-hommat.



Itse pidin selkeää päiväjärkkää päällä, eli aamulla ulos, lounaan jlkn päikkärit, välipalan jlkn puuhaa & askartelua ja kyllä olin muuten kypsä.



Ylämäki jatkui tuonne 9 kk asti, jolloin konttaus, yönukkumiset, syömiset, imetyksen lopettelut sekä esikoisen kasvaminen ja uhman helpottaminen auttoi.



Nykyisin elämä on ihan lomaa, tosin olen enää kotosalla kuukauden pvät, mutta nyt kotonaolossa on OIKEASTi jotain mieltä. Eli nautin siitä itsekin. Tai ehkä töihin paluu kajastaa jo mukavana juttuna horisontissa, ja siksi tästä nyt jo nauttiikin.



Tsemppiä anyways. Aika auttaa noihin asioihin, joihin järki ei pysty.